thumb|Niilo Tammisalo Helsingin Jalkapalloklubissa 1911. Niilo Rudolf Tammisalo (alkuaan Ekbom, 15. lokakuuta 1894 Helsinki – 5. helmikuuta 1982) oli monipuolinen suomalainen urheiluvaikuttaja.
Elämäkerta Niilo Tammisalon vanhemmat olivat verhoiluliikkeen omistaja Henrik Ekbom ja Ida Maria Ekbom (o. s. Dahlberg). Perhe asui Helsingissä Kaisaniemen lähellä ja Tammisalo aloitti jalkapallon pelaamisen 10-vuotiaana vuonna 1904 ja hän vietti sitten lähes kaikki vapaa-aikansa Kaisaniemen kentällä. Tammisalo kävi Helsingin Suomalaista normaalilyseota ja oli koulun joukkueessa maalivahtina. Vuonna 1909 hän liittyi Helsingin Jalkapalloklubiin ja toimi joukkueen pallojenhoitajana. Vuonna 1910 Tammisalo oli HJK:n kakkosjoukkueen varamaalivahtina ja vuonna 1911 ykkösjoukkueen maalivahtina. Tammisalo oli mukana HJK:n joukkueessa hankkimassa viisi Suomen mestaruutta, maajoukkueen maalivahdiksi hän pääsi 1919.
Vuoden 1922 alkupuolella Tammisalo vietti useita kuukausia Englannissa ja pelasi sikäläisissä joukkueissa. Hän asui kaakkois-Lontoon Catfordissa asuneen, Viipurista kotoisin olleen Leo Leivon luona, joka pelasi hyökkääjänä Bromleyn kaupunginosan amatöörijoukkueessa. He pääsivät 25. tammikuuta seuraamaan Queens Park Rangersin ammattilaisjoukkueen harjoituksia ja 28. tammikuuta Tammisalo ja Leivo pääsivät pelaamaan Bromleyn reservijoukkueen kanssa vierasottelun Woolwich Polytechnicia vastaan Tammisalon ollessa maalivahtina ja Leivon oikeana laitahyökkääjänä. Ottelu päättyi tasatulokseen 2-2. Tämän jälkeen he olivat mukana Queens Park Rangersin harjoituksissa ja kävivät seuraamassa katsojina FA Cupin ammattilaisotteluita. Myöhemmin keväällä Tammisalo pääsi mukaan lontoolaisen Dulwich Hamletin amatööriseuran Strollers-nimiseen kolmosjoukkueeseen ja oli mukana kun joukkue kiersi pelaamassa Englannin kanaalin rannikolla voittaen kaikki ottelunsa. Kun Dulwich Hamletin ykkösjoukkueen maalivahti Herbert Coleman loukkaantui keväällä Tammisaloa harkittiin hänen paikalleen mutta koska hän ei ollut jäämässä Englantiin pidemmäksi aikaa Colemanin paikalle tuli reservijoukkueen maalivahti Claude Longhurst ja Tammisalosta tehtiin reservijoukkueen maalivahti. Tammisalo pelasi Dulwich Hamletin reservijoukkueessa 4-6 ottelua. Viimeisen ottelunsa Englannissa hän pelasi 6. toukokuuta 1922 Oxford Cityä vastaan ja saman päivän iltana Tammisalo lähti sitten Englannista takaisin Suomeen HJK:n maalivahdiksi.
Tammisalo pelasi jalkapalloa maalivahtina Helsingin Jalkapalloklubissa 1911–1926. Hän toimi Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana 1938–1939 ja 1946. Hänen on mainittu olleen ensimmäinen suomalaismaalivahti, joka osasi nyrkkeillä pallon pois maalilta. Hän pelasi myös koko uransa ajan silmälasit päässä, koska piilolaseja vasta kehitettiin siihen aikaan.
Pelaajauransa päätettyään Tammisalo keskittyi valmennukseen, koulutukseen ja järjestötyöhön. Hän kirjoitti jalkapallon opaskirjoja. Hän oli myös monipuolinen palloilumies. Sen lisäksi, että hän oli pelannut maajoukkuetasolla jalkapalloa, jääpalloa ja jääkiekkoa, hän oli myös kansainvälinen erotuomari kyseisissä lajeissa. Hän toimi valmentaja- ja erotuomarikouluttajana Suomen Palloliitossa vuosina 1922–1947. Tammisalo oli Tampereen Ilveksen ensimmäinen puheenjohtaja, kapteeni ja valmentaja, sekä yksi seuran perustajista. Siviiliammatiltaan Tammisalo oli voimistelun lehtori ja urheilunopettaja Helsingin yliopiston voimistelulaitoksessa.
Seurat Helsingin Jalkapalloklubi 1911–1926 Tampereen Ilves 1931–1934
Saavutukset Jalkapallo Suomen mestaruus 1911, 1912, 1917, 1918, 1919, 1923 ja 1925 (HJK) 29 A-maaottelua 1919–1926
Jääpallo Suomen mestaruus 1921, 1923, 1924 ja 1928 (HJK) 7 maaottelua
Jääkiekko Pelaajana Suomen mestaruus 1929 (HJK) ja 1931 (TaPa) 1 SM-pronssi (Ilves) 1 A-maaottelu
Valmentajana 2 Suomen mestaruutta, 1936 ja 1937 (Ilves) 1 SM-hopea, 1935 (Ilves)
Kirjoittajana Jalkapallotaito: miten opin pelaamaan ja opetan jalkapalloa, 1938. 352 sivua Jääpallotaito, Mantere 1949. 300 sivua
Luottamustoimet Suomen Palloliiton hallituksen jäsen 1917–1919 Tampereen Ilveksen ensimmäinen puheenjohtaja 1931–1935 Suomen Koripalloliiton ensimmäinen puheenjohtaja 1939–1943 HJK:n puheenjohtaja 1946 HJK:n hallituksen jäsen 1914–1928, 1941–1946
Tunnustukset Valinta Suomen koripallon Hall of Fameen 2019 Suomen Koripalloliiton kunniajäsen Valinta Suomalaisen jalkapalloilun Hall of Fameen 1993 HJK:n hall of fame Palloliiton ainaisjäsen Palloliiton Kultainen ansiomerkki
Lähteet Jalkapallon Pikkujättiläinen, WSOY 2003, Ilves.com: Historiikki Helsingin jalkapalloklubi 1907–1957, Laatupaino Oy 1957,
Viitteet
Aiheesta muualla Urheilijatarinoita. I. Tammisalo Suomen paras maalivahti. Helsingin Sanomille kirjoittanut Uppercut, Helsingin Sanomat, 1.11.1925, nro 296, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset jalkapallomaalivahdit Luokka:Jalkapallon Suomen mestarit Luokka:Suomalaiset jääkiekkoilijat Luokka:Suomalaiset jääpalloilijat Luokka:Suomalaiset jalkapallovalmentajat Luokka:Suomalaiset jalkapallotuomarit Luokka:Suomalaiset jääpallotuomarit Luokka:Suomalaiset jääkiekkotuomarit Luokka:Suomalaiset jääkiekkovalmentajat Luokka:Vuonna 1894 syntyneet Luokka:Vuonna 1982 kuolleet