Kallioimarre eli pohjankallioimarre (Polypodium vulgare) on lakritsinmakuisesta juurestaan tunnettu saniaiskasvi.
Suomessa kallioimarretta on kutsuttu muun muassa nimillä mesijuuri, imeläjuuri, kivenimelä ja kalliomakia.Suomen terveyskasvit 1982, s. 107.Luonnossa: Kasvit IV 2009, s. 66.
Ulkonäkö ja koko thumb|220px|left|Kallioimarteen kypsyviä itiöpesäkkeistöjä.
Kallioimarteen maavarsi on vaakasuora, pitkä ja paksuhko. Maavarresta yksittäin tai pienissä ryhmissä nousevat talvehtivat lehdet kasvavat 15–40 cm korkeaksi. Lehden ruoti on lavan pituinen tai sitä lyhyempi. Lehtilapa on kapeanpuikea, kertaalleen pariliuskainen tai pariosainen. Lehdykät ovat tasasoukkia, tylpähköjä ja ehytlaitaisia. Lehtilavan alapuolella on pyöreitä ja katesuomuttomia itiöpesäkkeitä. Kallioimarteen itiöt kypsyvät Suomessa kesä-syyskuussa.Retkeilykasvio 1998, s. 57.Ålands flora 2010, s. 101.
Kallioimarre jaetaan kolmeen alalajiin, joita ovat nimialalaji subsp. vulgare, subsp. serratum ja subsp. virginianum.
Levinneisyys Kallioimarretta kasvaa koko Euroopassa Länsi-Venäjälle ja Kaukasukselle saakka. Keski-Venäjällä sitä kasvaa paikoitellen. Lajia tavataan myös Välimeren eteläpuolella Marokossa, Algeriassa ja Tunisiassa. Aasiassa lajia tavataan Turkissa, Lähi-idässä, Keski-Aasiassa, Etelä- ja Itä-Siperiassa, Pohjois-Kiinassa ja Japanissa. Pohjois-Amerikassa kallioimarretta kasvaa Keski-Kanadasta Yhdysvaltain itä- ja kaakkoisosiin. Alalajeista vulgare esiintyy pääasiassa Euroopassa ja Siperiassa, serratum Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja Lähi-idässä, sekä virginianum Kaukoidässä ja Pohjois-Amerikassa.
Suomessa kallioimarretta kasvaa koko maassa. Laji on yleinen tai erittäin yleinen Jyväskylän korkeudelle saakka, pohjoisempana se harvinaistuu.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Pohjankallioimarteen levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 11.10.2011.
Elinympäristö Kallioimarretta tavataan kallioilla, metsäkivillä ja joskus puiden tyvilläkin. Laji on sopeutunut kestämään erittäin hyvin kuivuutta. Pitkien poutakausien aikana ruskeaksi kuivuneet ja käpertyneet lehdet toipuvat usein ennalleen saatuaan vettä.
Käyttö Kallioimarre on erityisen tunnettu siitä, että sen maavarsi maistuu voimakkaasti lakritsimaiselta. Maun aiheuttaa siinä oleva glykyrretiinihappo. Kuivattuja kallioimarteen varsia myytiinkin aikaisemmin apteekeissa. Sitä käytettiin muun muassa keuhkoputkentulehduksessa limaa irrottavana rohtona, lisäämään hien- ja virtsaneritystä ja maksavaivoihin. Kallioimarretta käytetään toisinaan puutarhoissa kivikkokasvina.
Lähteet Luonnossa: Kasvit IV. Toim. Piirainen, Mikko. WSOY, Porvoo 2009. Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Pohjankallioimarre (Polypodium vulgare) Pohjolan kasvien pauloissa: Polypodium vulgare - pohjankallioimarre Kasviatlas 2022: Pohjankallioimarteen (Polypodium vulgare) levinneisyys Suomessa. Pinkka, Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Pohjankallioimarre (Polypodium vulgare) Eliaksen yrttitarha: Kallioimarre (Polypodium vulgare) (Internet Archive) Flora of China: Polypodium vulgare
Luokka:Kallioimarrekasvit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit