Taarapita eli Tarapita, Tooru tai Taara oli suosittujen käsitysten mukaan muinaisten virolaisten ja liiviläisten palvoma jumaluus. Baltian ristiretkien jälkeen, kun virolaiset oli käännytetty kristinuskoon, Taaran palvonnasta ei enää ole tietoja,Kriiska ja Tvauri 2007, s. 234 vaikkakin Taara-sana vaikuttaa säilyneen osana tiettyjä paikannimiä.Hiiemäe, Remmel ja Västrik 2004 Länsi-Virossa ja Saarenmaalla mahdollisesti sama hahmo tunnettiin nimellä Tooru.Zetterberg 2007, s. 52

Jumaluus Tiedot Taara-jumalasta ovat alkuaan peräisin Henrikin Liivinmaan kronikasta, jossa kerrotaan pakanallisten saarenmaalaisten palvoneen Tharapitha-nimistä jumalaa. Nimen on ajateltu itse asiassa viitanneen huudahdukseen ”Taara, avita!” eli 'Taara, auta!'. Tätä oletettua Taara-jumalan nimeä on verrattu skandinaavien Thórr (Þórr) -jumalan nimeen; erityisesti sen kanssa yhteen sopisi Viron länsiosista tunnettu Tooru-nimi. Urmas Sutrop on esittänyt, että Taara-sana palautuu vanhaan uralilaiseen sanaan, jonka merkitys on ’korkea’.Sutrop 2004, s. 30 Hänen mukaansa Taara-nimityksen sukulaissanoja olisivat saamen Tiermes ja hantin Torem.Sutrop 2004, s. 29 Nimityksen Taarapita loppuosa puolestaan olisi samaa kantaa kuin suomen sana pitkä, eli pita-sanan merkitys olisi tällöin ’suuri’.Sutrop 2004, s. 29 Sutropin etymologiaa on kuitenkin pidetty jo äänteellisistäkin syistä heikosti perusteltuna.

thumb|334px|Näkymä Ebaveren mäeltä

Henrikin Liivinmaan kronikassa Taarapita-nimitys (Alkuperäisessä tekstissä se on eri kirjoitusasuissa, kuten Tharapita, Tarapitha, Tharapitha, Therrapita.) mainitaan viisi kertaa. Ensimmäisellä kerralla kerrotaan, että Taarapitalla oli palvontapaikka Virumaalla Ebaveren mäellä. Toisen kerran Taarapita mainitaan Muhun valloittamisen yhteydessä vuonna 1227. Tällöin Henrik kertoo, kuinka Taarapita on ajettu pois kansan kristinuskoon kastamisen kautta.Kriiska ja Tvauri 2007, s. 233

Varsinaisesta Taaran palvonnasta virolaisessa kansanperinteessä ei ole luotettavia tietoja. 1800-luvulla käsitys Taarasta muinaisten virolaisten ylijumalana levisi virolaisten keskuuteen Fr. R. Faehlmannin ja Fr. R. Kreutzwaldin luomien kansallisromanttisten pseudomytologioiden kautta, ja muun muassa Tarton kaupungin nimeä yritettiin johtaa Taaran nimestä. Myös Kalevipoeg-eepoksessa Taara-jumala mainitaan useita kertoja.

Taara-jumalaan liittyvien uskomusten pohjalta luotiin Virossa 1920-luvulla kansallismielinen uuspakanallinen uskonto, taarausko.

Paikannimet Kansanperinteen mukaan Raplamaalla sijaitsevan Palukülan Hiidenmäen yksi nimi on ollut Taaralepa mägi. Palukülan mäki on rahvaanuskon kulttipaikka, ja Taaralepp-sana viittaa mäellä kasvaneisiin yhteen tai useampaan leppäpuuhun, joita on todennäköisesti pidetty pyhinä. Taara-sana tavataan paikannimen osana myös muualta Virosta. Myös Janakkalassa Kanta-Hämeessä sijaitsee Tarinmaa-niminen kylä, jonka yhteydessä Laurinmäellä olevan Laurinlähteen on väitetty olleen esikristillisellä ajalla Taara-jumalan uhrilehto.Janakkalan Pyhän Laurin kirkko Häme-Wiki. Viitattu 14.12.2015.

Suomessa Martti Haavio on arvellut muinaisen ukkosenjumalan nimen Taara, Toora tai Tara säilyneen suomen murteissa arvoituksissa, joissa värttinän nimityksenä esiintyy taara-, toora- tai tori-aineksisia sanoja (esim. viipontaara, vaapontaara; viipentoora, vaapentoora, yli orren heitontoora, yhteen jamotustoora). Sama sana esiintyisi hänen mukaansa murresanoissa tarapaappa ’hyrrä; pieni, vikkelä tai paksu ihminen’ ja tarantekoinen ’huono, kehnolaatuinen; likilaskuinen (leipä)’. ’Hyrrää’ merkitsevät sanat nimittäin liittyvät joissakin kielissä ukkoseen tai mytologisiin olentoihin, tarantekoinen saattaisi viitata uskomuksiin, että ukkonen pilaa leipätaikinan kohoamisen. Äänteellisistä syistä Haavio katsoo, että tämä sana ei voi heijastaa skandinaavista Thor-jumalan nimeä vaan on kantasuomalaista perua.

Suomalais-karjalaisessa tarustossa esiintyviä Tuuri- ja Tuura-nimiä on toisinaan yhdistetty virolaisten Taara(pita)-jumalaan. Tuurin rinnakkaisnimenä joissakin runoissa esiintyvän Palvoisen on ajateltu viittaavan siihen, että Tuuria palvottiin jumaluutena. Kalevalassa mainitaan, kuinka taivaan halki putoaa tulikipuna ”Tuurin uutehen tupahan”, josta se päätyy Aluen järveen. Sen seurauksena palaa paljon maita "suurena palo kesänä" ja Aluen järvi kuohuaa tulena yli puiden latvojen. Kalevalassa Tuurin uuden tuvan kerrotaan olevan laeton eli ilman kattoa. Kirjassaan Hopeanvalkea Viron entinen presidentti Lennart Meri spekuloi Tuurin vanhan tuvan sijainneen Ebaveren mäellä, josta Taarapita lensi Saarenmaalle synnyttäen Kaalin kraatterijärven.

Fredrik Oskar Groundstroem on tallentanut 1800-luvun loppupuolella Soikkolasta, Inkeristä runon, joka saattaa liittyä maailmanluomismyyttiin. Siinä esiintyy Tuuri-niminen hahmo, joka suistaa pääskysen munat mättäältä mereen, jolloin surullinen pääskyemo pyytää seppää keräämään särkyneet munat rautaisella haravalla.

Pääskölintu, päivälintu, Tuo ihala ilmoijen lintu Lenteli kesoisen päivän, Sykysyisen yön pimeän, Etsi maata maataksensa, Lehtoa leväteksensä. Sai tuo mättähän merosta, Muni kultaisen munaisen, Valoi vaskisen pesoisen. Tuli Tuuri Laukahalt[a], Vihkura Viron#1 välilt[ä], Vieritti munat vetehen, Laski peson Laukahase#1. Täyti pääskö itkemähän, Lensi sep[p]yen katolle. ”Seppyeni, selvyeni, Taoit ennen, taoit eglen, Tao rautainen harava, Teräksen piit panee, Mie haravoin meron kokoon, Löysin puolet valkiai[s]t[a], Toinen puoli ruskiaist[a].”

1 kk:sa pieni alkukirjain

Lähteet

Viitteet

Luokka:Virolaiset jumalat ja taruolennot