Football Club Jazz, eli FC Jazz, on porilainen jalkapalloseura, joka perustettiin vuonna 1934 nimellä Porin Pallo-Toverit (PPT). FC Jazziksi se vaihtoi nimensä marraskuussa 1991. Seuran edustusjoukkue pelaa kaudella 2025 Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Ykkösessä, jonne se nousi kauden 2023 päätteeksi. FC Jazzin kotikenttä on Panda Turva Areena.
Porin Pallo-Tovereiden edustusjoukkue esiintyi ensimmäistä kertaa jalkapallon SM-sarjassa kaudella 1984. Vuonna 1988 se putosi takaisin I divisioonaan, josta nousi jälleen pääsarjaan 1990. FC Jazziksi nimensä vaihtanut seura voitti Suomen mestaruuden vuosina 1993 ja 1996.
Talousvaikeuksista kärsinyt FC Jazz putosi Veikkausliigasta kauden 2004 lopussa. Vuoden 2005 alussa seura haettiin konkurssiin ja sen edustusjoukkue siirtyi junioritoiminnasta vastanneelle FC Jazz Juniorit ry:lle, joka oli muutamaa vuotta aikaisemmin erotettu emäseurasta. FC Jazzin juniorijoukkueiden pelit jatkuivat keskeytyksettä ja edustusjoukkue puolestaan teki paluun jalkapallosarjoihin vuonna 2006 SPL:n Satakunnan piirin Vitosessa. Kaudet 2006–2009 joukkue esiintyi nimellä FC Jazz-juniorit, vuodesta 2010 alkaen on ollut jälleen käytössä nimi FC Jazz.
Historia 1930–1970-luvut
Porin Pallo-Toverit perustettiin 22. syyskuuta 1934 porilaisessa ravintola Kansassa. Sen perustivat 18 aiemmin Porin Pyrinnön riveissä jalkapalloa pelannutta nuorta miestä. Porissa vaikutti jo kolme vanhempaa palloilun erikoisseuraa, Porin Palloilijat, Kärpät sekä IFK Björneborg. PPT erosi kuitenkin näistä perustajiensa työläistaustan ansiosta ja seura liittyikin heti Työväen Urheiluliiton jäseneksi. PPT:n lajeihin kuuluivat jalkapallon lisäksi jää- ja pesäpallo. 1940-luvun lopulla lajivalikoimaan lisättiin lyhytaikaisesti myös naisten koripallo sekä myöhemmin vielä jääkiekko.Tuominen, Markku: "Palloilun poluilla taivallettu 50 vuotta". Porin Pallo-Toverit ry 1985. Viitattu 21.10.2013. pienoiskuva|Herralahti ja jalkapallokenttä kuvattuna 1950-luvulla
Ensimmäisen virallisen jalkapallo-ottelunsa PPT pelasi jo parin viikon kuluttua perustamisestaan Porin Pyrintöä vastaan. Ottelu päättyi PPT:n voittoon lukemin 3–2. Ensimmäisessä jääpallo-ottelussaan seura kohtasi vuoden 1935 tammikuussa Tampereen Pallo-Veikot vieraskentällä. PPT:n kotikentäksi muodostui aluksi Herralahden kaupunginosassa sijainnut hiekkapintainen pallokenttä ja myöhemmin sen viereen vuonna 1935 valmistunut Herralahden kenttä. Sarjatoimintaan PPT tuli mukaan heti vuoden kuluttua perustamisestaan osallistumalla pesä- ja jalkapallossa Työväen Urheiluliiton piirisarjoihin. Seuran edustusjoukkue pelasi TUL:n sarjoissa aina jatkosodan syttymiseen kesäkuuhun 1941 asti. Sodan aikana toimintaa oli pääsääntöisesti vain nuorten sarjoissa, koska suuri osa edustusjoukkueen pelaajista joutui rintamalle. Sotavuodet vaativat myös veronsa, talvisodassa PPT:n pelaajista olivat kaatuneet Aallos Kaarto, Reino Elo sekä Atte Johansson. Jatkosodassa kaatuivat vielä Reino Tommikoski ja Arvo Nordman.
Sodan tauottua PPT osallistui jälleen TUL:n jalkapallosarjoihin. Seura pelasi niissä aina vuoteen 1954 saakka, lukuun ottamatta kautta 1948, jolloin PPT esiintyi Suomensarjassa. Se oli Suomen Palloliitton ja TUL:n yhteinen valtakunnallinen sarja, joka oli maan toiseksi korkein sarjataso. Vuodesta 1955 lähtien PPT:n sarjatasoksi vakiintui paria kautta lukuun ottamatta Maakuntasarja, joka oli useisiin maantieteellisiin lohkoihin jaettu kolmanneksi korkein sarjataso. vasen|pienoiskuva|Porin Pallo-Toverien ja PS-44:n välinen ottelu vuonna 1969 Menneiden vuosikymmenten kiihkeä poliittinen kuohunta näkyi myös urheilussa, eikä Porin Pallo-Toveritkaan jäänyt siitä osattomaksi. Vuonna 1960 seura ilmoitti jääkiekkojoukkueensa Suomen jääkiekkoliiton alaiseen sarjaan TUL:n oman sarjan sijasta. Seurauksena PPT erotettiin välittömästi Työväen Urheiluliitosta. Vuonna 1963 seura liittyi TUL:sta eronneiden sosiaalidemokraattien perustamaan Työväen Urheiluseurojen Keskusliittoon. Riidat TUL:n kanssa olivat aiheuttaneet jo aikaisemmin pelaajien joukkopaon ja he olivat perustaneet vuonna 1960 uuden lyhytaikaiseksi jääneen seuran nimeltä Porin Urheilu-Toverit (PUT). Muun muassa PPT:n A-junioreiden jalkapallojoukkue siirtyi kokonaisuudessaan uuteen seuraan. PUT:n toiminta loppui kuitenkin jo parin vuoden kuluttua.Porilaista jalkapallohistoriikkia 1960-1979. Viitattu 7.10.2012. pienoiskuva|PPT:n Matti Röppänen ja Ässien Esa Furuholm paikallisottelussa vuonna 1969.
Vuonna 1965 PPT nousi 17 vuoden tauon jälkeen Palloliiton alaiseen valtakunnalliseen sarjaan. Seura pelasi toiseksi korkeimmalla sarjatasolla Suomensarjassa aina vuoteen 1972 saakka. Uudeksi kotikentäksi tuli 1960-luvun puolivälin jälkeen Porin stadion, joka oli valmistunut 1965. Vuonna 1973 Palloliitto uudisti sarjajärjestelmäänsä ja PPT jatkoi kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla II divisioonassa. Kahden kauden jälkeen joukkue putosi III divisioonaan, josta nousu takaisin onnistui heti seuraavana vuonna. PPT jäi kuitenkin lohkossaan viimeiseksi 1976 ja tie vei jälleen III divisioonaan, tällä kertaa viiden vuoden ajaksi.
Nousu valtakunnallisiin sarjoihin "Projekti -84" PPT:n uusi nousu alkoi vuonna 1981 III divisioonasta. Vuotta aiemmin oli aloitettu "Projekti -84", jonka tarkoituksena oli nostaa seura pääsarjaan sen 50-vuotisjuhlavuonna 1984. Valmentajaksi pestattiin 28-vuotias Pertti Lundell, joka oli voittanut A-poikien Suomen mestaruuden Porin Ässien riveissä 1970. Projekti tuotti tulosta jo vuoden etuajassa. PPT voitti omat lohkonsa III ja II divisioonissa ja nousi syksyllä 1982 karsintojen jälkeen I divisioonaan. Samana vuonna joukkue selvisi Suomen Cupissa aina puolivälieriin saakka, jossa se hävisi cup-mestaruuden myöhemmin voittaneelle Valkeakosken Hakalle.Lahtinen Esko S.; Malmberg, Kirsti; Meri, Heikki; Salopuro,Kaija; Suomalainen, Ilkka: "Jalkapallokirja 1983". Suomen Palloliitto, 1983. . Viitattu 21.10.2013.
Vuonna 1983 PPT pelasi Suomen toiseksi korkeimmalla sarjatasolla ensi kertaa sitten vuoden 1972. Joukkue sijoittui toiseksi Mikkelin Palloilijoiden jälkeen. Kahdeksan joukkueen karsintasarjassa PPT tuli neljänneksi ja nousi viimeisenä joukkueena SM-sarjaan. Edellinen porilaisjoukkue Ässät oli ollut korkeimmalla sarjatasolla 1969. Menestys herätti myös paikallisen jalkapalloyleisön. Kun otteluita III divisioonassa vuonna 1980 oli käynyt seuraamassa vain kourallinen katsojia, päästiin seuraavalla kaudella jo 300 hengen keskiarvoon. II divisioonassa vuonna 1982 yleisökeskiarvo nousi lähes viiteensataan ja karsintaotteluissa nähtiin jo tuhatpäisiä katsojajoukkoja. Varsinainen jalkapallobuumi syntyi syksyllä 1983, kun SM-karsintasarjan neljää ottelua oli seuraamassa keskimäärin yli 3000 katsojaa. Huippuna oli ottelu Kemin Palloseuraa vastaan, johon yleisöä saapui lähes 4000."Porin Pallo-Toverit 1934–1991". Firman perinnetoimikunta 2010. viitattu 21.10.2013.
Nopea nousu III divisioonasta SM-sarjaan perustui taitavan valmentajan lisäksi onnistuneeseen yhdistelmään vanhempia kokeneita pelaajia sekä lahjakkaita nuoria, joita nousi edustusjoukkueeseen vuosittain. Oma osuutensa oli myös joukkueen fysiikkavalmentajana toimineella painonnoston olympiavoittajalla Kaarlo Kangasniemellä. Kokenutta kaartia joukkueessa edustivat muun muassa 7 A-maaottelua pelannut Jarmo Manninen sekä SM-sarjassa TPS:n ja Pyrkivän riveissä esiintynyt Olli Lamminen. Nuorista pelaajista mittavimman uran loivat myöhemmin Jarmo Alatensiö, Petri Sulonen, Risto Puustinen ja Pasi Sulonen sekä Sepsi-78:n SM-sarjajoukkueesta Poriin siirtynyt Mika Sankala. Vuonna 1983 PPT:ssä pelasi myös seuran kaikkien aikojen ensimmäinen ulkomaalaispelaaja, englantilainen Richard Wilson.
PPT:n vuodet huipulla Vuonna 1984 Porissa nähtiin pääsarjatason jalkapalloa ensimmäisen kerran 15 vuoteen. Helsingin Jalkapalloklubia vastaan pelattu kauden avausottelu keräsi Porin stadionille yli 5 300 katsojaa. PPT aloitti sarjan neljällä peräkkäisellä tappiolla ja saavutti ensimmäisen voittonsa viidennellä kierroksella Kokkolan Palloveikkoja vastaan. Lopulliseksi sijoitukseksi sarjan päätyttyä tuli yhdeksäs. Kauden aikana PPT:ssä pelasi 11 ottelun ajan englantilainen Carlton Fairweather, joka myöhemmin loi pitkän uran Englannin liigan Wimbledonissa. Samana vuonna valittiin myös ensimmäinen PPT-pelaaja A-maajoukkueeseen, kun Risto Puustinen esiintyi kuudessa A-maaottelussa.Piirin maaottelupelaajat 1947-2005 Suomen Palloliiton Satakunnan piiri. Viitattu 21.10.2013. Puustisen hyvät otteet herättivät mielenkiintoa myös Porin ulkopuolella ja hän siirtyikin seuraavaksi kaudeksi HJK:n riveihin.
Vuosien 1985 ja 1986 aikana edustusjoukkueessa tekivät ensiesiintymisensä seuran omat kasvatit Pasi Sulonen, Rami Nieminen, Vesa Rantanen ja Risto Koskikangas, jotka myöhemmin olivat tärkeässä roolissa FC Jazzin 1990-luvun menestysvuosina. Vuonna 1985 PPT sijoittui SM-sarjassa yhdeksänneksi ja seuraavana vuonna kahdeksanneksi. Kauden 1986 jälkeen Pertti Lundell siirtyi Euran Palloon ja uudeksi valmentajaksi nimettiin turkulainen entinen maajoukkuepelaaja Pauno Kymäläinen. PPT oli vuonna 1987 pitkään mukana jopa mitalikamppailuissa, mutta syyskierroksen vaisumpi jakso pudotti joukkueen lopulta kuudenneksi. Samana vuonna nähtiin Porissa myös ensimmäiset eteläamerikkalaiset pelaajat, kun joukkueen riveissä esiintyivät uruguaylainen Mauro Paglioni ja argentiinalainen Nestor Alfonso.
Kauden 1987 päätyttyä PPT menetti useita runkopelaajiaan, Jarmo Alatensiö siirtyi Ruotsiin IK Brageen, Rami Nieminen Hakaan ja Petri Nieminen Rovaniemen Palloseuraan. Jo aikaisemmin olivat Risto Puustisen lisäksi seuran jättäneet hyökkääjät Richard Wilson ja Marko Nieminen sekä puolustaja Petri Sulonen ja 21-vuotiaiden maajoukkuepelaaja Mika Sankala. Menetyksiä ei pystytty enää paikkaamaan omilla junioreilla ja kun maalintekijäksi Raumalta hankittu Kari Ketola vielä loukkaantui vakavasti pystymättä pelaamaan yhtään sarjaottelua, muodostui kaudesta 1988 täydellinen katastrofi. PPT sijoittui runkosarjassa viimeiseksi voittamatta yhtään ottelua. Sama tahti jatkui myös alemmassa loppusarjassa, jossa pelatut viisi ottelua tuottivat saldoksi ainoastaan yhden tasapelin ja PPT putosi näin ollen sarjatasoa alemmas.Lahtinen, Esko S.; Malmberg, Kirsti; Sainio, Iris: "Jalkapallokirja 1989". Suomen Palloliitto, 1989. . Viitattu 21.10.2013. Ainoat voitot virallisissa otteluissa tulivat Suomen Cupissa alempien sarjojen seuroja vastaan. Tie kuitenkin katkesi puolivälierissä tappioon Oulun Työväen Palloilijoille, joten PPT ei voittanut edes Cupissa saman sarjatason joukkuetta.Finland Cup 1988. The Rec.Sport.Soccer Statistics Foundation. Viitattu 8.2.2013 Myös yleisö hylkäsi sarjan hännille pudonneen ryhmän. Kauden viimeistä ottelua seurasi vaivaiset 175 katsojaa.
Seura oli ennen kauden alkua tehnyt historiansa kovimman pelaajahankinnan kun Neuvostoliittoa yhteensä 46:ssa A-maaottelussa edustanut ja vuoden 1982 MM-kisoissa esiintynyt keskikenttäpelaaja Juri Gavrilov siirtyi Moskovan Lokomotivista PPT:n riveihin. Loukkaantumisista kärsinyt Gavrilov ei kuitenkaan noussut sille tasolle, jota häneltä odotettiin."PPT:n vahvistus onkin raihnainen?" Satakunnan Työ, huhtikuu 1988. Viitattu 21.10.2013. Seuraava kausi onnistui Gavrilovilta paremmin ja hän olikin joukkueen paras maalintekijä yhdeksällä osumallaan. Vuonna 1989 PPT sijoittui I divisioonassa nuorella joukkueella neljänneksi ja jäi ulos SM-karsinnasta maalieron vuoksi. Valmentajana jatkoi edellisen kauden heikoista esityksista huolimatta Pauno Kymäläinen."Kymäläinen jatkaa PPT:n valmentajana?" Satakunnan Kansa 23.11.1988. Viitattu 21.10.2013. Debyyttinsä aikuisten sarjoissa tekivät nuoret Saku Laaksonen ja vasta 15-vuotias Antti Sumiala.Lahtinen, Esko S.; Malmberg, Kirsti; Sainio, Iris: "Jalkapallokirja 1990". Suomen Palloliitto, 1990. . Viitattu 21.10.2013.