Eppu Normaali on suomalainen vuonna 1976 perustettu rockyhtye. Alkuvaiheessa yhtyeen musiikki oli uuden aallon punkia, mutta se muuttui sittemmin melodisempaan suuntaan. 1980-luvulla yhtyeen tyyli läheni popmusiikkia.
Eppu Normaalin alkuperäisen kokoonpanon muodostivat laulaja Martti Syrjä, kitaristit Mikko ”Pantse” Syrjä ja Juha Torvinen, basisti Mikko Saarela ja rumpali Aku Syrjä. Saarela erosi yhtyeestä vuonna 1979, mutta jatkoi vielä yhtyeen sanoittajana muutamia vuosia. Saarelan tilalle otettiin Mikko Nevalainen, mutta hänkin päätti erota yhtyeestä vuonna 1989. Sittemmin basistina on toiminut Sami Ruusukallio.
Eppu Normaali on ollut Suomen suosituimpia rock-yhtyeitä. Yhtye on julkaissut yhteensä 15 studioalbumia, joista kymmenen on myynyt platinaa ja viisi kultaa. Yhteensä yhtye on myynyt yli levyä, ja sen tuplakokoelma Repullinen hittejä on Suomen kaikkien aikojen toiseksi myydyin levy.
Yhtyeen suurimpia hittejä ovat muun muassa ”Puhtoinen lähiöni”, ”Murheellisten laulujen maa”, ”Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset”, ”Kitara, taivas ja tähdet”, ”Vuonna ’85”, ”Vihreän joen rannalla (kauan sitten)”, ”Joka päivä ja joka ikinen yö”, ”Baarikärpänen”, ”Tahroja paperilla” ja ”Suolaista sadetta”.
Yhtyeen historiaa Yhtyeen alkutaival (1970-luku)
Eppu Normaalin perustivat ylöjärveläiset veljekset Martti Syrjä (laulu) ja Mikko ”Pantse” Syrjä (kitara), heidän serkkunsa Aku Syrjä (rummut) sekä Mikko Saarela (basso) ja Juha Torvinen (kitara). Yhtye otti nimensä Mel Brooksin elokuvassa Frankenstein Junior mainitun nimen ”Abby Normal” suomennoksesta. Yhtyeen alkuvuosina laulujen pääasiallinen sanoittaja oli Mikko Saarela, joka jatkoi yhtyeen sanoittajana aina vuoteen 1981 saakka, vaikka luovuttikin basistin paikan Mikko Nevalaiselle jo vuonna 1979.Luoto, s. 95 Eppu Normaalia edelsi joukko Ylöjärven Takamaalla perustettuja yhtyeitä, joissa jäsenet olivat enemmän tai vähemmän samoja kuin lopullisessa Eppu Normaalissa. Esimerkkinä mainittakoon yhtyeet Heimo Hämähäkki, Fuzz Band, Aku Syrjä Band ja Öystilä, joista Heimo Hämähäkki ja Fuzz Band lopulta yhdistyivät Eppu Normaaliksi.Luoto s. 46
Yhtyeen ensimmäinen julkinen esiintyminen tapahtui Rockin SM-kisojen karsinnassa Tampereen Gorillassa vuonna 1977.Luoto s. 47 Sarkastiset ja humoristiset kappaleet koettiin vastaiskuna progressiivisen rockin hallitsemalle rockmusiikille. Eppu Normaali ei menestynyt kisoissa, mutta tuomaristossa istunut Juice Leskinen vaati Eppu Normaalille vähintään kunniamainintaa.Luoto s. 50 Pian yhtyeen demonauha huomattiin vastaperustetussa Poko Rekords -levy-yhtiössä, jonka perustaja Epe Helenius hurmaantui yhtyeen ”Poliisi pamputtaa taas” -kappaleesta.Luoto s. 54 Helenius kutsui yhtyeen levyttämään ja ensimmäinen albumi Aknepop ilmestyikin vuonna 1978. Levy sai varsin myönteisiä arvioita, ja se myi ilmestymisvuotenaan noin . Kultaa levy myi vasta sen ilmestyttyä cd-painoksena vuonna 1994.Luoto, 66 Aknepopin ainoa singlejulkaisu oli ”Poliisi pamputtaa taas”. Kuitenkin myös kappale ”Rääväsuita ei haluta Suomeen” saavutti jonkinlaisen klassikon arvon.
Seuraavaa singleä levytettäessä tuli vastaan yllättävä ongelma. Yhtyeellä oli valmiina kaksi sinkun A-puolta, ”Jee jee” ja ”Nipa” muttei B-puolta. Epe Helenius ei missään nimessä halunnut ”Nipasta” singleä, koska se ei olisi saanut yhtyeen ja levy-yhtiön kaipaamaa radiosoittoa, sillä se koettiin rienauksena.Luoto s. 86 Niinpä kompromissina ”Nipa” julkaistiin yksipuolisena 700 kappaleen ilmaissinkkuna, jota yhtye jakoi konserteissaan ja ”Jee jee” julkaistiin virallisena singlenä, B-puolenaan Wreckless Eric -suomennos ”Nuori poika”.
thumb|Martti Syrjä Punkarockissa 1979. Vuonna 1979 Eppu Normaali julkaisi uuden albumin, Maximum Jee & Jeen. Albumi on monen fanin ja kriitikon mielestä koko yhtyeen paras julkaisu.Luoto s. 93 Levyllä oli aistittavissa kevyempi tunnelma kuin hyvin punkmaisella ja nopealla esikoisalbumilla. Levyn myyntiä vauhdittamaan julkaistiin kaksi singleä, ja levy myikin ilmestymisvuotenaan noin . Levyltä löytyy edellä mainittujen ”Jee jee”- ja ”Pidetään ikävää” -singlejen lisäksi myös keikoilla paljon kuultu kappale ”Njet njet”, jonka yhtye on soittanut keikoillaan usein viimeisenä encorenaan. 1979 yhtye esiintyi ensimmäisellä Provinssirock-festivaalilla nimellä Yrtti Syrjä Experience.
Platinaa Maximum Jee & Jee myi vuonna 1999 julkaistun erikoispainoksen myötä. Levyn kanteen liittyy monta tarinaa, sillä sen idea on lainattu The Whon keikkajulisteesta 1970-luvulla ja sen kannessa näkyvä aito Rickenbacker-kitara oli Juice Leskisen omaisuutta. Maximum Jee & Jeen julkaisun jälkeen Mikko Saarela ilmoitti lopettavansa soittamisen yhtyeessä. Saarelan tilalle saatiin Kollaa kestää -yhtyeessä vaikuttanut Mikko ”Vaari” Nevalainen, jonka lisänimi johtui siitä, että hän oli useita vuosia muita yhtyeen jäseniä vanhempi.
Akun tehdas (1980–1981)
upright|thumb|left|Eppu Normaali Helsingin Kaivopuiston konsertissa ilmeisesti vuonna 1980.Yhtyeestä eronnut Mikko Saarela jatkoi kuitenkin yhtyeen pääsanoittajana, ja vuonna 1980 julkaistulla Akun tehtaalla suurin osa sanoituksista oli Saarelan kirjoittamia. Yleisilmeeltään levy jatkoi edeltäjänsä linjaa ja hivutti yhtyeen musiikkia vähitellen punkista kevyempään suuntaan. Levy on nimensä ja kansikuvansa puolesta CCR-yhtyeen Cosmo’s Factoryn mukaelma. Albumi otettiin vastaan hyvin, ja se käytännössä pelasti Poko Rekordsin konkurssista. Levyltä julkaistiin singleksi ”Puhtoinen lähiöni”, joka oli yksi vuodenvaihteen 1979–1980 suurimpia hittejä ja on yhtyeen tunnetuimpia kappaleita.
Akun tehdasta on kaikkiaan myyty lähes 57 000 kappaletta. Vaikka levy olikin huomattavasti edeltäjiään keveämpi, ei sen teksteistä puuttunut huumorin keinoin esitettävää yhteiskuntakriittistä sanomaa. Esimerkiksi Harrisburgin ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen tehty ”Suomi-ilmiö”-kappale on ydinvoiman vastainen. ”Puhtoinen lähiöni” arvostelee asuntopolitiikkaa ja ”Puhtoiset vesistömme” vesilainsäädäntöä.
Akun tehtaan menestyttyä yhtyeen jäsenet saivat ajatuksen tehdä omat sooloalbumit, sillä ulkomailla soololevyt olivat olleet hyvin menestyksekkäitä. Epe Helenius innostui ajatuksesta mutta muutti ajatusta sen verran, että ei julkaistaisi kokonaisia sooloalbumeita vaan soolosinglet. Yhtyeen jäsenet, ihmeissään siitä että heidän lähinnä vitsinä esittämänsä idea meni läpi, menivät studioon huomatakseen että levytykseen oli varattu kuusi päivää keskellä kiireistä keikkakesää. Kappaleista tehtiin osa itse (Pantse ja Mikko Nevalainen tekivät itse molemmat kappaleensa, Juha ja Martti Juhan singlen A-puolen ja Akun B-puolen), osa tilattiin muilta (Akun singlen A-puoli Juice Leskiseltä) ja loput olivat joko covereita alkuperäisin sanoin tai käännöskappaleita (Martin A-puoli Jan & Dean -suomennos, B-puoli The Wholta ja Juhan B-puoli on John Fogertyn kappale johon suomennoksen teki Mikko Saarela). Singlet julkaistiin vuonna 1987 kokoelmalla Aku, Juha, Martti ja Mikko² – soolot, joka julkaistiin uudelleen CD-muodossa vuonna 1990 Hatullinen paskaa -levyn kanssa kokoelmalla Hatullinen paskaa / Soolot. Menestynein soolosinkku oli Akun, jonka singlen suosio johtui Juice Leskisen tekemästä a-puolesta ”Ringo ja Aku”, jota yhtye on soittanut vielä 2000-luvullakin keikoillaan.Luoto s. 116
1980 yhtye keikkaili säännöllisesti, ja sinä vuonna julkaistiin yhtyeen ainoa tupla-LP, livelevy Elävänä Euroopassa, joka äänitettiin (levyn takakannen mukaan) ”keikalla jossain Suomessa kesällä 1980”. Levy sisältää , joista muun muassa coverit ”Roadhouse Blues”, ”Let’s See Action” ja ”Musti sotakoira” sekä kappale ”Mies soittaa rockia” eivät ole saatavilla millään muilla levyillä.Luoto s. 118 Albumi myi kohtuullisen hyvin.
Cocktail Bar, Tie vie, Aku ja köyhät pojat (1981–1983)
Yhtye keikkaili aktiivisesti vuosikymmenen vaihteessa. Kenties mainittavin tapaus oli ensimmäinen Tuuliajolla-kiertue, jolla esiintyi Eppujen lisäksi myös Juice Leskinen Slam ja Hassisen kone. Kyseisellä kiertueella yhtye esitti myös materiaalia tulevalta Cocktail Bar -albumiltaan. Kaurismäen veljekset Aki ja Mika ohjasivat yhtyekolmikon kiertueesta dokumenttielokuvan Saimaa-ilmiö.Luoto s. 126
Cocktail Bar ei saanut läheskään niin myönteistä vastaanottoa kuin yhtyeen edeltävät albumit. Kriitikot moittivat eniten albumin tekstejä, joissa ei nähty olevan mitään tarkoitusta tai sanomaa.Luoto, s. 130 Kitaristi Juha Torvinen pitää albumin huonon menestyksen syynä yhtyeen alituista keikkailua, josta tarttui levylle kenties liikaa energiaa ja nopeutta. Torvisen mukaan kappaleet ovat hyviä, mutta mikäli ne olisivat hitaampia, saattaisivat ne olla Eppujen suurimpia klassikoita.Luoto, s. 128 Cocktail Bar myi kuitenkin kultaa Akun tehdas -levyn menestyksen myötä. Albumin ainoa single ”Warsova / Hunninkolla” julkaistiin myös kasettisinglenä, mutta se myi paljon paremmin tavallisena vinyylisinglenä.
Cocktail Barin jälkeen alettiin levyttää pienempiä hankkeita, ja niistä toinen, single ”Pannaan pannaan / Ruba” julkaistiin 1982. Sinkku naureskeli silloiselle rockvastaisuudelle ja oli jonkinasteinen hitti. Toinen projekti oli tulevaa Tie vie -LP:tä alustava EP. Se levytettiin mutta jätettiin julkaisematta, koska sen julkaisupäivä olisi osunut liian lähelle edellä mainitun LP:n julkaisua. Epe Helenius on sanonut, että ”tämän EP:n piisit eivät olleet mitenkään edustava otos Tie vien tyylistä”. Levyn kappaleet ovat sittemmin ilmestyneet eri yhteyksissä, ”Pink Panther Theme” ”Murheellisten laulujen maan” B-puolena, ”Maailma loppuu neekerikylässä” ”Balladi kaiken turhuudesta” -sinkun B-puolelle vuotta myöhemmin ja loput kaksi, ”Yö osastolla” ja ”Muijaa kuontaloon” 1984 julkaistulla Hatullinen paskaa -kokoelmalla.Luoto, s. 134
Saarela ei enää pystynyt kirjoittamaan yhtyeelle tekstejä, joten laulaja-Syrjän tuli tulevaisuudessa keskittyä niihin. yhtyeen viides levy Tie vie sisältää yhden yhtyeen tunnetuimmista kappaleista, ”Murheellisten laulujen maa”. Kappaletta pidetään yhtenä tärkeimmistä suomalaisen rockmusiikin kappaleista.Luoto, s. 250 Tie vie oli hyvin pianovetoinen levy, eikä joissain kappaleissa kuultu kitaroita ollenkaan. Tästä syystä levyn kappaleita ei ”Murheellisten laulujen maata” lukuun ottamatta juurikaan soiteta keikoilla. Tie vie nousi listaykköseksi kahden viikon ajaksi, ja sitä myytiin kultalevyyn oikeuttava määrä. Platinalevy siitä myönnettiin vuonna 2005. Tie vie oli myös ensimmäinen Eppu Normaalin albumi, jolla vierailee Hassisen Koneesta, Juice Leskinen Slamista ja Popedasta tuttu kosketinsoittaja Eero ”Safka” Pekkonen, joka on tämän jälkeen soittanut koskettimia ja haitaria yhteensä kuudella Eppu-levyllä (Tie vie, Rupisia riimejä karmeita tarinoita, Kahdeksas ihme, Valkoinen kupla, Imperiumin vastaisku ja Historian suurmiehiä).
Vuonna 1983 ilmestynyt Aku ja köyhät pojat -levy ei onnistunut saavuttamaan suurta suosiota. Ilmestymisvuonna 1983 kaikki musiikkialan ammattilaisetkaan eivät tienneet Aku ja köyhät Pojat -levyn olemassaolosta.Luoto, s. 144 Levyn tunnelma on hyvin raskas, ja siinä on pieniä hard rock -piirteitä. Levy julkaistiin uudelleen vuonna 1994 ”Rakkaus on KuuMaa” -singlen siivittämänä, ja se rikkoi nopeasti kultalevyrajan, yli kymmenen vuotta julkaisunsa jälkeen. Myös kappale nimeltä ”Pakolainen” levytettiin, mutta lähinnä Epe Heleniuksen painostuksesta jätettiin pois levyltä, koska se ei sopinut albumin musiikilliseen linjaan. yhtye esitti sitä silti keikoillaan, ja se pääsi vuoden 1984 harvinaisuuskokoelmalle Hatullinen paskaa.
Kansakunnan huulilla (1984–1986)
Eppu Normaali alkoi tehdä uusia kappaleita ja lisää keikkoja. Yhtye julkaisi kolmen vuoden sisällä kolme suomalaisen rockin klassikoksi muodostunutta levyä, joiden yhteinen myynti lähenee puolta miljoonaa kappaletta.