Delirium tremens, kansanomaisesti juoppohulluus, on alkoholin vieroitusoireyhtymän vaikein muoto. Kyseessä on sekavuustila, joka kehittyy pitkäaikaisen ja runsaan alkoholinkäytön lopettamisen tai vähentämisen jälkeen. Sille ovat tyypillisiä tajunnantason ja tarkkaavuuden häiriö, ajan ja paikan tajun hämärtyminen, aistiharhat sekä autonomisen hermoston yliaktiivisuus. Tila on hengenvaarallinen ja vaatii kiireellistä sairaalahoitoa, mutta asianmukaisesti hoidettuna se menee ohi muutamassa vuorokaudessa.
Nimi tulee latinasta: delirium tarkoittaa sekavuus- tai houretilaa ja tremens vapisevaa. Termin otti käyttöön englantilainen lääkäri Thomas Sutton vuonna 1813. Oireet Deliriumin ydinpiirre on nopeasti kehittynyt tarkkaavuuden ja tietoisuuden häiriö, johon liittyy muiden kognitiivisten toimintojen häiriintymistä. Häiriöitä todetaan Duodecimin mukaan monesti kaikilla kognition osa-alueilla: "orientaatiossa, uni-valverytmin säätelyssä, muistitoiminnoissa, visuospatiaalisissa toiminnoissa, toiminnanohjauksessa, kielellisissä toiminnoissa, affektien säätelyssä ja aisti-informaation käsittelyssä". Duodecim 2022;138:1989–97. Sekava henkilö ei kykene kohdistamaan huomiotaan yhteen asiaan, ajattelu on järjestäytymätöntä ja puhe harhailevaa.
Duodecim-lehden mukaan potilaista runsaalla 40 prosentilla esiintyy psykoottisia oireita kuten harhaluuloja tai visuaalisia harhoja. Yleisesti ottaen näköharhat viittaavat elimelliseen syyhyn ja deliriumiin. Kuuloharhat viittaavat muuhun psykoottisuuteen kuin deliriumiin. Autonomisen hermoston toiminta voi olla kiihtynyt, jolloin potilas hikoilee, sydämen lyöntitiheys on kiihtynyt, verenpaine ja lämpötila ovat kohonneet ja silmän mustuaiset laajentuneet.
Delirium jaetaan motorisen ilmiasunsa perusteella neljään alatyyppiin: Hyperaktiivinen delirium jossa potilaalla on oireina motorinen levottomuus, mielialan ailahtelut, agitaatio ja pahimmillaan aggressiivisuus. Hypoaktiivinen delirium jossa potilas on apaattinen ja hidastunut, vireystila on heikentynyt ja hän voi nukahdella kesken keskustelun. Sekamuotoinen delirium jossa potilaalla on piirteitä sekä hypo- että hyperaktiivisesta muodosta. Ei-motorinen delirium jossa vireystila ja motoriikka eivät ole poikkeavia.
Delirium kestää tyypillisesti lyhimmilläänkin joitakin päiviä mutta pitkittyessään jopa kuukausia.
Syy Alkoholi lamauttaa hermosoluja tehostamalla GABA-välittäjäaineen vaikutusta GABA-A-reseptoreiden toimintaan ja samalla vähentämällä sen vastavaikuttajan glutamaatti-välittäjäaineen vaikutusta NMDA-reseptoreissa (GABA jarruttaa hermosolujen toimintaa ja glutamaatti kiihottaa). Pitkäaikainen alkoholinkäyttö aiheuttaa toleranssin kehittymiseen alkoholin lamauttaville vaikutuksille, joka ilmenee GABA-A-reseptoreiden määrän vähentymisenä ja samanaikaisena NMDA-reseptoreiden herkkyyden lisääntymisenä. Alkoholinkäytön äkillinen lopettaminen aiheuttaa tällöin kiihottavien välittäjäaineiden ylijäämän hermostoon eli "yliaktiivisuustilan", jonka kliinisinä merkkeinä ovat vieroitusoireet ja kouristelut. Toistuvat vieroitusoireet johtavat lisääntyneeseen alttiuteen sairausjaksoille, minkä seurauksena juomishimo ja vieroitusoireet vaikeutuvat ja alttius kouristuksille sekä delirium tremensille lisääntyvät.
Hoito Sairastunut ei tavallisesti tunnista omaa tilaansa eikä pysty huolehtimaan itsestään. Terveyskirjasto ohjaa hälyttämään paikalle ambulanssin ja toimittamaan sekavan henkilön viipymättä sairaalaan. Myös tarvittaessa vastoin hänen omaa tahtoaan. Päihdelinkin mukaan psykiatriseen sairaalaan toimittaminen edellyttää lääkärin laatimaa M1-tarkkailulähetettä, sillä sekava potilas tunnistaa sairautensa vain heikosti tai ajoittain.
Duodecimin mukaan sopivana hoitopaikkana pidetään yleissairaalaa, jossa tarvittavat tutkimukset onnistuvat ja jossa on elvytysvalmius. Schuckit asettaa vaatimuksen korkeammalle ja ohjaa hoitamaan potilaan suljetulla vuodeosastolla tai mieluummin teho-osastolla, koska kiihtyneisyys on yleistä ja tila voi johtaa kuolemaan.
Ympäristön tulee olla rauhallinen ja hyvin valaistu. Potilaan orientaatiota tuetaan, häntä rauhoitellaan sanallisesti ja elintoimintoja mitataan tiheään. Harhainen ja väkivaltaisesti käyttäytyvä potilas voi vahingoittaa itseään tai ympärillään olevia, joten hänelle voidaan tarvita yhtäjaksoinen valvonta. Lepositeiden mahdollinen käyttö rajataan ajallisesti ja niitä käytetään ainoastaan siihen hetkeen asti, jolloin lääkitys on saanut potilaan rauhoittumaan.
Katso myös Alkoholismi
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Alkoholismi Luokka:Psyykkiset sairaudet Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit