Rahatynnyri on 133. Suomessa ilmestynyt Aku Ankan taskukirja. Se on julkaistu vuonna 1991, ja oli järjestyksessä vuoden neljäs eli huhtikuun taskukirja. Yhtä lyhyttä tarinaa lukuun ottamatta Rahatynnyrin piirtäjät ovat italialaisia. Taskukirja on kuitenkin käännetty saksankielisestä alkuteoksesta Das Güldene Fass. Kirjan suomentaja oli Renne Nikupaavola, ja tekstaajaksi on ilmoitettu Aaltonen. Rahatynnyrissä on hieman enemmän sivuja kuin muissa kauden taskukirjoissa, 264 kappaletta.
Suuri osa Rahatynnyristä koostuu yhdestä pitkästä tarinasta, joka on jaettu yhteensä seitsemään osaan. Kertomuksessa Akun ja Roope Ankan vastineet Messer Roberto Ancano ja hänen sukulaispoikansa Acuno seikkailevat maanpakolaisina keski- ja renessanssiajan Toscanassa, tutustuen alueen nähtävyyksiin ja tunnettuihin henkilöihin. Kehyskertomuksena toimii Roopen matka Firenzeen, jossa hänen on tarkoitus kerätä tietoa ja vaikutelmia uutta kirjaa varten. Roope kertoo historiallisen tarinansa Akun käyttämään nauhuriin, samalla kun heitä kaupungin nähtävyyksiin opastaa paikallinen nuorimies. Alun perin tämä sarja oli tarkoituksenaan debytoida vuonna 1982 Palazzo Vecchioon suunnitellussa suuressa Walt Disneyn töitä käsittelevässä näyttelyssä. Tapahtuma kuitenkin peruttiin ja saaga päätettiin julkaista Topolino-lehden sivuilla seuraavana vuonna.
Kirjassa on lisäksi kaksi muuta tarinaa: musiikkipainotteinen Mikki Hiiri -seikkailu, jossa Mikki ja hänen ystävänsä Kuru Korppi ovat vanhan Stravigarius-viulun kätkemän salaisuuden jäljillä. Tarinan roistoina toimivat Musta Pekka ja Hertta. Taskukirjan lopussa on lisäksi lyhyt Hessu Hopo -tarina, jossa Hessu pitää humoristisen luennon ukkosesta.
Ulkonäkö Rahatynnyrin kannessa on hovinarrin asuun pukeutunut Aku, joka näyttää kirjan 264:ää sivua mainostavaa kylttiä. Taustalla on linna. Kirjan nimen alapuolella on Firenzen vaakuna, jonka keskeisenä tunnuksena on kaupungille tyypillinen fleur de lys – muista vastaavista liljoista poiketen Firenzen liljassa on aina heteet kukan terälehtien välissä. Taskukirjan takakannessa on hätääntyneeltä vaikuttava Aku ja teksti ”Mitä? Etkö ole kuullutkaan Aku Ankan taskukirjoista?” Takakanteen painettu hinta on 17,90 markkaa.
Numero 133 kuuluu vielä niihin taskukirjoihin, joissa joka toinen aukeama oli säästösyistä mustavalkoinen. Kirjan julkaisija on Sanomaprint Kirjat, ja se on painettu Tampereen Arpatehtaalla. Rahatynnyriä vastaavia kirjoja ovat Saksan Lustiges Taschenbuch numero 137, Norjan Donald Pocket numero 97, Ruotsin Kalle Ankas Pocket numero 108 ja Tanskan Jumbobog numero 98.
Tarinat
pienoiskuva|Giovan Battista Carpin näkemys Dantesta
Maanpakolaiset Käsikirjoitus: Guido Martina, Giovan Battista Carpi Piirrokset: Giovan Battista Carpi Alkuperäisversion nimi: Messer Papero e il Ghibellin Fuggiasco Julkaistu ensimmäisen kerran: 20. maaliskuuta 1983 Sivumäärä: 29 sivua, sivut 5–33 Tarinakoodi: I TL 1425-A
Tarina alkaa Roopen yksityiskoneen laskeutuessa Firenzeen (Pisan lentoasemalle), jonne Roope on saapunut keräämään tietoja kirjaa varten. Kaupungissa Aku ja Roope tapaavat paikallisen pojan, joka lupaa esitellä heille nähtävyyksiä Roopen lupaamia "hyviä juomarahoja" vastaan. Lyhyen turistikierroksen jälkeen Roope pyytää Akua käynnistämään nauhurinsa, ja Roopen tarina alkaa.
Messer Roberto Ancano on rikas firenzeläinen villakauppias 1300-luvulla paavia kannattavien guelfien ja keisaria kannattavien ghibelliinien riitojen aikaan. Hänen palveluksessaan on köyhä Acuno. Roberto pelastaa taloonsa ahdistelijoitaan pakenevan Danten, jota hän on aiemmin opastanut matkallaan. Dante pakenee Firenzestä Roberton lampaiden avulla Odysseuksen tyyliin, mutta häntä jahtaava poliisi murtautuu Roberton taloon. Ankat tunnustautuvat vahingossa väärän puolueen kannattajiksi, ja oikeus määrää heidät maanpakoon. Roberto pyytää saada ottaa mukaansa tynnyrillisen Arnon vettä muistoksi kotiseudustaan, mutta todellisuudessa tynnyri sisältääkin floriineja. pienoiskuva|Firenzen Palazzo Vecchio
Tarinassa mainittua Palazzo Vecchio on Firenzen keskiajalla rakennettu kaupungintalo, ja yksi kuuluisimmista rakennuksista. Palazzo sijaitsee Piazza della Signorialla ja sen edessä on kuuluisa Michelangelon veistämä Daavid-patsas. Santa Maria del Fioren tuomiokirkko eli Firenzen Duomo, Filippo Brunelleschin suunnittelema kupolistaan tunnettu kaupungin maamerkki. Bargellon palatsi. Bargello oli keskiajalla kaupungissa järjestystä pitävä viranomainen. Palatsi on rakennettu 1200–1300-luvuilla. Santa Crocen kirkko, johon on tarinan mukaan ja todellisuudessakin haudattu Niccolò Machiavelli, Michelangelo Buonarroti ja Galileo Galilei. Dante Alighieri, Italian kuuluisin runoilija, jota Roberto kertoo auttaneensa hänen matkallaan helvettiin keväällä 1300. Dante oli todellisuudessakin Guelfien kannattaja, ja osallistui kotikaupungissaan käytyyn konfliktiin. Tarinasta poiketen Dante tuomittiin maanpakoon hänen ollessaan Roomassa, ja jo vuonna 1301. Hän ei koskaan päässyt palaamaan kotikaupunkiinsa. Guelfit ja ghibelliinit, joista edelliset kannattivat paavinvaltaa ja jälkimmäiset Pyhää saksalais-roomalaista keisarikuntaa erityisesti 1100- ja 1200-luvuilla. Ghibelliinien hävittyä vuoden 1289 taisteluissa guelfit jakautuivat vuoteen 1300 mennessä Firenzessä mustaan ja valkoiseen puolueeseen. Floriini, joka oli Firenzen tasavallan lyömä kultaraha. Floriineista tuli merkittävä rahayksikkö keskiajan Euroopassa.
Nälkätorni Käsikirjoitus: Guido Martina, Giovan Battista Carpi Piirrokset: Giovan Battista Carpi Alkuperäisversion nimi: Messer Papero e il Conte Ugolino Julkaistu ensimmäisen kerran: 27. maaliskuuta 1983 Sivumäärä: 24 sivua, sivut 34–57 Tarinakoodi: I TL 1426-A
Tarinan alussa Roberto ja Acuno saapuvat Pisaan, jossa he tapaavat kuvanveistäjä Andrea pisalaisen. Hän kertoo ankoille vuonna 1284 Pisan ja Genovan välillä käydystä Melorian taistelusta ja Cinzica de Sismondista, joka pelasti kaupungin saraseeneilta. Pian ankat näkevät Pisan tornin, jonka he luulevat olevan kaatumaisillaan. Säikäytettyään pisalaiset turhan takia heidät ajetaan jälleen pois kaupungista.
Pisan ulkopuolella he asettuvat vanhaan torniin, jonne heitä seuraa kaksi floriineja kärkkyvää roistoa. Ankat onnistuvat aasinsa avustuksella vangitsemaan rosvot, mutta poliisi ei ole innostunut maksamaan Robertolle kiinniottopalkkiota. Niinpä hän perustaa torniin hyvin tuottavan tornimuseon. Roberto ei kuitenkaan säästy verokarhun pitkiltä kynsiltä, ja niinpä ankat lähtevät jälleen etsimään uutta kaupunkia.
Tarinassa mainittua Melorian taistelu, kuuluisampi kahdesta samalla nimellä tunnetusta yhteenotosta. Taistelussa Genova romahdutti Pisan merimahdin ja kaupungin aseman Toscanassa. Sanotaan, että arkkipiispan siunatessa laivastoa hänen hopeinen ristinsä putosi mereen, mutta pisalaiset eivät välittäneet huonosta enteestä, ja tämä kävi lopulta heidän kohtalokseen. Seikka mainitaan myöhemmin tarinassa Montecriston merirosvot. Andrea Pisano, kuvanveistäjä ja arkkitehti, joka työskenteli Giotton jälkeen mm. Firenzen Duomon parissa. Kinzica de' Sismondi, pisalainen sankaritar, jonka kerrotaan pelastaneen Pisan saraseeneilta vuonna 1005 herättämällä kaupungin asukkaat Palazzo degli Anzianin kelloilla. Sismondin patsas on kuvattu sarjakuvassa. Pisan torni, joka on kaltevuutensa vuoksi suosittu turistinähtävyys. Kreivi Ugolino, jonka Roberto arvelee olleen suljettuna Nälkätorniin. Ugolino della Gherardesca oli 1200-luvulla Pisan Ghibelliinien johtohahmoja, ja hänet vangittiin petossyytteiden nojalla poikiensa ja pojanpoikiensa kanssa. Parhaiten hänet tunnetaan Danten fiktionaalisesta kuvauksesta Jumalaisessa näytelmässä.
Väärät floriinit Käsikirjoitus: Guido Martina, Giovan Battista Carpi Piirrokset: Giovan Battista Carpi Alkuperäisversion nimi: Messer Papero e i fiorini di Mastro Adamo Julkaistu ensimmäisen kerran: 3. huhtikuuta 1983 Sivumäärä: 24 sivua, sivut 58–81 Tarinakoodi: I TL 1427-A
Väärät floriinit alkaa Acunon ja Roberton saapuessa Arezzoon. Kaupunginportin ulkopuolella he tapaavat runoilija Francesco Petrarcan, joka kertoo heille tarinan mestari Adamosta ja hänen raunioituneesta talostaan – mestari Adamo valmisti kreivi Guidin käskystä Firenzen kiusaksi väärennettyjä floriineja, ja hänen talonsa tuhottiin. Arezzossa ankat törmäävät turnajaisiin matkalla olevaan kulkueeseen. Roberton kuultua palkintona olevasta kultaisesta peitsestä hän käskee Acunon osallistua kilpaan. Väsyneellä ja oikukkaalla (siis halvalla) ratsulla Acuno kuitenkin toheloi perusteellisesti. Tässä vaiheessa Aku keskeyttää nauhoituksen loukkaantuneena, ja painostuksen alla Roope lupaa keksiä tarinalle Akun kannalta mairittelevamman lopun.
Niinpä kaksi rosvoa onnistuu huijaamaan Robertolta hänen ostamansa ratsun väärillä floriineilla. Roberton yrittäessä maksaa rahoilla ateriaa majatalossa mestari Adamon rahoista tuohtuneet asiakkaat ajavat ankat ulos, ja he joutuvat pakenemaan jälleen.
Tarinassa mainittua Francesco Petrarca, Arezzosta kotoisin oleva runoilija ja aikainen humanisti. Petrarca esitetään sarjakuvassa jokseenkin itsekeskeisessä valossa, sillä hän suuttuu kuullessaan Roberton olevan tietämätön hänen tuotannostaan. Kreivi Guidi – Guidin suku oli todella olemassa ja vastusti Firenzen Guelfeja. Gaius Clinius Maecenas (70–8 eaa.), Octavianuksen poliittinen neuvonantaja, joka syntyi Arezzossa, silloisessa Arretiumissa. Sana mesenaatti tulee hänen nimestään. Guido d'Arezzo, nykyaikaisen nuottikirjoituksen keksinyt benediktiiniläismunkki, joka eli Arezzossa 1000-luvun vaihteessa. Guittone d'Arezzo, merkittävä italialainen runoilija.
Montecriston merirosvot Käsikirjoitus: Guido Martina, Giovan Battista Carpi Piirrokset: Giovan Battista Carpi Alkuperäisversion nimi: Messer Papero e i Pirati di Montecristo Julkaistu ensimmäisen kerran: 10. huhtikuuta 1983 Sivumäärä: 24 sivua, sivut 82–105 Tarinakoodi: I TL 1428-A
Tarina alkaa ankkojen saapuessa meren äärelle, Livornon satamakaupunkiin. Rannalla he tapaavat Albertino morosinin, jonka vaari oli Pisan laivaston komentaja edellä mainitussa Melorian taistelussa. Meloria on saari, joka sijaitsee Livornon edustalla. Albertinon kertoessa Ankoille taistelusta Aku muistuttaa Roopea Roberton todellisesta motiivista, piilopaikan etsimisestä hänen rahatynnyrilleen. Sopiva paikka löytyy Montecriston saarelta, jonne Acuno ja Roberto soutavat. Saarelta he löytävät luolan, jossa Palermon piispa surmasi tarun mukaan lohikäärmeen, puhkaisten samalla kallioon puhdasvetisen lähteen.
Ankkojen rauhaa saapuvat kuitenkin häiritsemään saraseenit (Karhukopla). Saarella asustavan äkäisen pukin avulla he pääsevät pakenemaan.
Tarinassa mainittua Montecristo, pieni saari, joka todellisuudessa sijaitsee hyvinkin kaukana Livornosta Elban eteläpuolella. Saari on tunnettu Alexandre Dumas'n romaanista Monte-Criston kreivi, jossa päähenkilö Edmond Dantès löytää saarelta aarteen. Pyhä Mamiliano, palermolainen piispa, joka erään legendan mukaan pakeni 400-luvulla vankeudesta Afrikasta ensin Sardiniaan ja myöhemmin turvallisempaan paikkaan Montecriston saarelle. Bernardo Buontalenti, myöhäisrenessanssiajan arkkitehti. Giovanni Fattori, Firenzessä asunut mutta Livornossa syntynyt 1800-luvun maalari, joka kuului impressionistiseen Macchiaioli-koulukuntaan. Pietro Mascagni, Livornossa syntynyt merkittävä vuosisadanvaihteen oopperasäveltäjä, jonka tunnetuin työ on Cavalleria rusticana. pienoiskuva|Roberto esittelee seurueensa Polizianolle
Tuulten luola Käsikirjoitus: Guido Martina, Giovan Battista Carpi Piirrokset: Giovan Battista Carpi Alkuperäisversion nimi: Messer Papero e la Grotta di Eolo Julkaistu ensimmäisen kerran: 17. huhtikuuta 1983 Sivumäärä: 21 sivua, sivut 106–126 Tarinakoodi: I TL 1429-A