Gambia

Gambian tasavalta eli Gambia on valtio Länsi-Afrikassa. Se on pinta-alaltaan Manner-Afrikan pienin maa ja alueeltaankin erikoisen muotoinen, sillä sen rajat myötäilevät Gambiajoen juoksua. Joki virtaa valtion läpi ja laskee Atlantin valtamereen. 80 kilometrin pituista merenrantaa lukuun ottamatta Gambiaa ympäröi joka puolelta Senegal, jonka kanssa sillä on yhteistä rajaa 740 kilometriä.

Gambia kuului aiemmin Brittiläiseen imperiumiin. Se itsenäistyi vuonna 1965 viimeisenä brittien siirtomaana Afrikassa. Maan pääkaupunki on Banjul. Gambian tasavalta oli Kansainyhteisön jäsen vuosina 1965–2013 ja liittyi Kansainyhteisön jäseneksi uudelleen vuonna 2018. Gambia kuuluu myös Afrikan unioniin.

Maantiede thumb|350px|left|Gambian kartta.

Pinnanmuodot ja sijainti Gambia on pieni ja kapea valtio Länsi-Afrikassa Gambiajoen ympärillä. Se on Afrikan mannermaan pienin valtio, ja sen pinta-ala on 11 295 km² neliökilometriä.Landscapes of West Africa, s. 104. Gambian leveys on noin 24–48 kilometriä, ja se seuraa Gambiajokea melkein 480 kilometrin verran sisämaahan. Koko joki on noin 1 120 kilometriä pitkä ja saa alkunsa Guineasta, josta virtaa Senegalin kautta Gambiaan.

Gambia on melkein täysin Senegalin enklaavi, ja maalla on vain kapea Atlantin rannikkokaistale. Maa on myös matala, ja Gambiajoki laskeutuu maan itärajalta vain 10 metriä merelle. Gambian itäosassa joki on muodostanut matalia laaksoja lateriittimaahan. Valtion korkein kohta on 53 metrin korkuinen Red Rock.

Ilmasto ja luonto Gambiassa vallitsee tyypillinen länsiafrikkalainen ilmasto: kuuma sadekausi kestää kesäkuusta marraskuuhun ja kuivempi viileämpi kausi marraskuusta toukokuuhun.

Gambian ympäristö on muuttunut paljon ihmisen vaikutuksesta, ja vielä 1900-luvun alussa maa kasvoi metsiä ja luonnontilaista savannia. Metsämaat ovat säilyneet paremmin Gambiajoen eteläpuolella, mutta pohjoisosa on isolta osaltaan otettu maatalouskäyttöön. Maan koilliskulmassa on harvemmin asuttu alue, jossa on edelleen pensas- ja metsäsavannia.Landscapes of West Africa, s. 105.

Useimmat suuret eläimet, kuten elefantit, on metsästetty sukupuuttoon. Gambiajoen kansallispuistossa elää vielä virtahepoja. Yleisimmin tavattavat nisäkkäät ovat apinoita: paviaaneja ja pienempiä apinoita, kuten oliiviruostegueretsa ja husaariapina. Jokisuulla elää delfiineitä. Lintujen runsaslajisuus on harvinaista näin pienelle alueelle: niitä on tavattu 560 lajia.

Gambiassa on seitsemän kansallispuistoa tai niihin rinnastettavaa suojelualuetta: Abukon luonnonsuojelualue, Baobolonin kosteikon suojelualue, Kiang Westin kansallispuisto, Niumin kansallispuisto, Gambiajoen kansallispuisto ja Tanji Karintin lintujensuojelualue. Lisäksi 66 muuta metsäaluetta on rauhoitettu.

Historia

Varhaisvaiheet

thumb|vasen|James Island ja sen linnoitus 1755. Gambian ensimmäisistä asukkaista ei ole paljoakaan tietoa, mutta se oli ensimmäisiä paikkoja, joissa kasvatettiin afrikanriisiä.Baum: Gambia: Precolonial History. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Gambiasta löytyvät Hanno Merenkulkijan Länsi-Afrikan matkan kuvauksesta vuodelta 470 eaa. sekä 800- ja 900-luvuilta arabikauppiaiden muistiinpanoista.

Senegambian alueella pystytettiin 1000-luvulla kivikehiä, joilla oli alueen asukkaille jonkinlaista rituaalista merkitystä. Malin kuningaskunta valloitti 1200-luvulta alkaen valtaosan Gambiajoen laaksoista, ja monet alueen asukkaat omaksuivat mandinkojen kulttuurin. Gambiaan tuli samoihin aikoihin myös wolofeja, serereitä ja fulbeja. Malin kuningaskunnan heikentyessä Gambiajoen varsi jakautui useisiin mandinkavaltioihin.

Islam Islam levisi Länsi-Afrikkaan Saharan poikki jihadina Mauretaniasta käsin sekä muslimikauppiaiden karavaaneissa. Niiden kuljettamia tärkeimpiä tuotteita olivat orjat, kulta ja suola. Länsi-Afrikasta kehittyi niiden myötä maailman suurin orjakaupan keskus.Robinson 2011, s. 60 Senegambian alueella Malin kuningaskunnan (1235–1670) muistoa pitivät yllä pienimuotoiset valtiot, joiden johdossa olivat usein islamilaiset pyhät miehet, maraboutit. Niiden keskeinen tehtävä oli harjoittaa jihadia, jonka avulla hankittiin orjia maatalouteen ja kaupankäyntiin.Tärkeä instituutio olivat koraanikoulut, jotka olivat myös barakan jakamisen keskuksia. Senegambiassa jakhanket olivat tärkeä muslimiheimo, joka harjoitti maataloutta ja kävi kauppaa.Lapidus 2022, s. 465, 468

Eurooppalaiset: orjakauppa ja siirtomaa-aika Portugalilaisen prinssi Henrik Purjehtijan palveluksessa toiminut venetsialainen Alvise Cadamosto saapui Gambian suulle 1455. Portugalilaiset perustivat 1500-luvulla kauppapaikan ja Kuurinmaan herttuakunta 1661. Englantilaiset valloittivat sen ja antoivat uuden linnoituksen nimeksi James Island. Ranska puolestaan perusti 1681 kauppapaikan Albrédaan. 1600- ja 1700-lukujen aikana Englanti ja Ranska taistelivat vallasta Gambian ja Senegalin alueella, kunnes Versaillesin sopimuksella 1783 Gambia määriteltiin kuuluvaksi Britannialle.

Orjakauppa Gambian alueella oli mittavaa 1500-luvulta aina 1800-luvun alkuun asti, ja alueelta vietiin kaikkiaan jopa kolme miljoonaa orjaa Amerikkaan. Orjakauppa Brittiläisessä imperiumissa kiellettiin 1807, mutta kiellon voimaansaattaminen Gambiassa oli hidasta. Sen lakkauttamiseksi britit perustivat 1816 Gambiajoen suulle Bathurstin tukikohdan (nykyinen Banjul). Britit eivät tunkeutuneet kuitenkaan pidemmälle sisämaahan. Siihen oli osittain syynä islamilaisten marabout-johtajien ja soninkien välinen sota, missä soninket lopulta tuhottiin.

Britannia hallinnoi vuoteen 1889 Gambiaa Sierra Leonesta ja yritti myydäkin sitä muutaman kerran Ranskalle, joka hallitsi muuta Senegambiaa. Kauppa herätti kuitenkin vastarintaa sekä Britanniassa että Gambiassa. Britannia julisti 1894 sisämaan kuuluvan protektoraattiin, ja 1899 Britannia ja Ranska sopivat Gambian rajoista. Britannia jakoi protektoraatin päällikkökuntiin eikä itse kiinnittänyt enää kovinkaan paljoa huomiota alueen kehittämiseen. Gambia pysyi pitkään hyvin maatalousvoittoisena alueena.Baum: Gambia: British Colonialism.

Dawda Jawaran aika (1962–1994) Gambian itsenäisyysmielisyys alkoi vahvistua 1960-luvulla. Itsehallinto laajeni asteittain, ja 18. helmikuuta 1965 Gambia itsenäistyi perustuslaillisena monarkiana, (Commonwealth realm), jonka valtionpäämies oli Britannian monarkki. Vuonna 1970 maa muuttui tasavallaksi ja presidentiksi nousi siihenastinen pääministeriKimmo Kiljunen: Maailman maat – liput ja historia, artikkeli Gambia. Helsinki: Into 2013 Dawda Jawara.

Gambia oli itsenäistyessään vaikeassa tilanteessa, sillä sillä ei ollut kokeneita hallintovirkamiehiä, ylemmän asteen koulutusta eikä juurikaan teollisuutta. Maa alkoi 1960-luvun lopulla markkinoida hiekkarantojaan eurooppalaisille. Britit ja skandinavialaiset rakennuttivat Bakauhun ja Fajaraan hotelleja, ja vuonna 1975 yli 25 000 turistia vieraili maassa. Jawaran hallinto ei muutoin pystynyt monipuolistamaan taloutta, ja 1970-luvulla melkein 85 prosenttia kansasta sai toimeentulonsa maataloudesta.Baum: Gambia: Independence.

Maa joutui kriisiin vuonna 1981 Kukoi Sanyangin johtaman verisen vallankaappausyrityksen seurauksena, mutta senegalilaisten joukkojen tuella kapina kukistettiin viikon taistelujen jälkeen. Niissä sai surmansa viisisataa ihmistä.Timeline: The Gambia BBC News Kaappausyrityksen jälkimainingeissa Senegal ja Gambia muodostivat 1982 Senegambian konfederaation. Molemmat valtiot säilyivät itsenäisenä, mutta asevoimat ja talous pyrittiin yhtenäistämään. Konfederaatio ei saanut kannatusta Gambiassa, joka erosi siitä 1989.

Yahya Jammeh’n aika (1994–2017) Heinäkuussa 1994 sotilaskaappaus syrjäytti presidentti Jawaran ja maan johtoon nousi 29-vuotias kapteeni Yahya Jammeh. Kaappausta selitettiin Jawaran ja tämän puolueen korruptiolla ja huonolla hallinnalla. Sotilasjohto kukisti raa’asti toisinajattelijat ja poliittinen toiminta oli kielletty elokuuhun 1996. Presidentinvaalit pidettiin myöhemmin samana vuonna, ja niissä Jammeh valittiin presidentiksi. Paluu siviilihallintoon auttoi maan kansainvälisissä suhteissa.

Jammeh valittiin uudelleen 2001, 2006 ja 2011, ja vielä vuoden 2001 ja 2006 vaaleja pidettiin suhteellisen vapaina ja rehellisinä. Hallinto muuttui koko ajan itsevaltaisemmaksi, ja lehdistönvapautta alettiin rajoittaa. Maassa tapahtui myös monia ihmisoikeusrikkomuksia. Kansainvälisen kritiikin seurauksena Jammeh veti Gambian 2013 pois Kansainyhteisöstä ja 2016 Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta.

Oppositio oli pitkään ollut hyvin hajanainen, mutta vuoden 2016 presidentinvaaleihin merkittävimmät oppositiopuolueet yhdistyivät Adama Barrow’n taakse.BTI 2022 Country Report — Gambia, s. 5. Jammeh hävisi yllättäen, ja Barrow valittiin presidentiksi. Jammeh alkuun tunnusti häviönsä, mutta sitten hän pian kielsi vaalituloksen. Alueen muiden maiden sotilaallisen intervention uhka pakotti lopulta Jammeh’n hyväksymään tappionsa ja hän lähti tammikuussa 2017 Gambiasta.

Jammeh’a on syytetty vakavista ihmisoikeusloukkauksista, kuten murhasta, raiskauksesta ja kidutuksesta, kuten totuus-, sovinto- ja hyvityskomission loppuraportissa korostetaan, hän asuu nyt maanpaossa Päiväntasaajan Guineassa.

Adama Barrow’n aika (2017–) Barrow sai haltuunsa käytännössä konkurssissa olleen valtion, jonka instituutiot olivat hyvin heikkoja. Jammeh oli rakentanut valtiosta lähinnä henkilökohtaisen valtansa jatkeen. Hän oli myös varastanut valtion varoja peräti miljardin dollarin arvosta. Barrow lupasi tammikuussa 2017 alkaa toteuttaa uudistuksia ja palauttaa poliittisen vakauden sekä uudistaa maan taloutta. Barrow koettiin alkuun suurena sankarina, koska hän oli keskeisesti vaikuttamassa siihen, että vihatusta ja pelätystä Jammehista oltiin päästy eroon. Tyytymättömyys on kuitenkin lisääntynyt myös hänen hallintoaan kohtaan. Korruptio, työttömyys, huono hallinto ja tehottomuus sekä vallan väärinkäytökset ovat jatkuneet. Samanlaisia ihmisoikeusrikoksia kuin aiemmin Jammehin aikana ei kuitenkaan ole enää esiintynyt.

Gambian suhteet Senegaliin ovat Barrow’n aikana olleet paremmat kuin koskaan aiemmin ja hänellä on erittäin hyvä yhteistyösuhde Senegalin presidentin Macky Sallin kanssa.

Politiikka Poliittinen järjestelmä

Gambia on monipuoluedemokratia, jonka valtionpäämies ja hallituksen päämies on maan presidentti. Presidentti valitaan viiden vuoden välein, ja vuoden 2021 vaaleissa istuva presidentti Adama Barrow sai jatkokauden. Vaikka presidentillä on edelleen paljon valtaa, parlamentin asema on de facto paranemassa pitkän Yahya Jammehin kauden jäljiltä.BTI 2022 Country Report — Gambia, s. 11.

Ennen vuoden 1994 sotilasvallankaappausta Gambia oli yksi vanhimmista monipuoluedemokratioista Afrikassa. Vapaita vaaleja oli pidetty viiden vuoden välein sen itsenäisyydestä lähtien. Vallankaappauksen jälkeen presidentti Dawda Jawaran People’s Progressive Party -puolueen poliitikkoja kiellettiin osallistumasta politiikkaan ja tämä kielto oli voimassa kesäkuuhun 2001 asti.

Gambian yksikamarinen parlamentti valitaan myös viisivuotiskausille. Vaaleissa valitaan 53 edustajaa, ja presidentti nimittää loput 5 edustajaa. Presidentti Barrowin Kansallinen kansanpuolue sai vuoden 2022 vaaleissa 18 paikkaa ja Yhdistynyt demokraattinen puolue 16 paikkaa. Kaikkiaan viisi puoluetta sai ehdokkaita läpi, ja lisäksi 12 edustajaa valittiin sitoutumattomina. Gambian puolueet ovat nuoria, sillä vuoden 2017 vallanvaihdoksen jälkeen niitä on perustettu useita. Entinen valtapuolue APRC on samalla menettänyt asemansa.BTI 2022 Country Report — Gambia, s. 14.

Ulkopolitiikka