Charles Edouard Ilmari Vainio (19. marraskuuta 1892 Helsinki – 1. joulukuuta 1955 Turku) oli suomalainen kuvittaja, lavastaja ja sarjakuvantekijä. Hänen vuonna 1911 julkaisemansa Professori Itikaisen tutkimusretki oli Suomen ensimmäinen sarjakuvakirja. Ilmari ”Iso Hukka” Vainio oli myös eräs keskeisimmistä partioliikkeen perustajahahmoista Suomessa. Hän signeerasi sarjakuvansa nimimerkillä Il-o.
Elämä ja työt Vainion isä oli kasvitieteilijä ja jäkälätutkija Edvard August Vainio ja äiti ranskalainen Maria Louise Scolastique Pérottin.Suomen kuvataiteilijat Ilmari Vainio kuului katoliseen kirkkoon. Stressitutkija, lääketieteen tohtori Heimo Langinvainio on hänen poikansaTrötschkes, Rita: Lääkäri Heimo Langinvainio on henkisellä matkalla katolisessa maailmassa, Yle Kuusi kuvaa 5.11.2022. Viitattu 18.12.2022..
Ilmari Vainio toimi Tullihallituksen kamreerina, jossa tehtävässä hän matkusteli eri puolilla maata ja perusti matkoillaan Metsänkävijälippukuntia. Hän oli Suomen Metsänkävijöiden perustaja ja Suomen Partiopoikaliiton johtaja (1953–1954).Ilmari Vainio — PartioWiki Muita hänen ammattejaan olivat oppikoulun opettaja (Töölön yhteiskoulun piirustuksenopettajan sijainen) ja taiteellinen avustaja teatterissa (1918–1919). Taiteilijana hänellä oli debyytti Turussa vuonna 1925.
thumb|pysty=1.25|Ruutu Vainion Professori Itikainen -sarjakuvasta vuodelta 1914. Lastenlehti Pääskynen julkaisi Vainion sarjakuvia professori Itikainen -nimisestä hahmosta sekä hänen toista sarjakuvaansa Popo ja NanaPopo ja Nana, Ilmari Vainio (1913). Professori Itikaisesta ilmestyi vuonna 1911 Vainion kuvittama ja kirjoittama ja WSOY:n kustantama kirja Professori Itikaisen tutkimusretki, joka oli ensimmäinen suomalainen sarjakuvakirja. Seuraavana vuonna häneltä ilmestyi toinen sarjakuvakirja Jorva ja Tannu ennenmuinoin, jota voidaan pitää ensimmäisenä suomalaisena tieteissarjakuvana.Suomeksi julkaistut itsenäiset sarjakuvakirjat ja albumit 1904–1976 Vilppu Kaukosen Lasten maailmasta -kirjan hän kuvitti vuonna 1912.
Suuren partiomaailman tietoisuuteen Ilmari Vainio pääsi julkaisemalla Partiopoikain käsikirjan vuonna 1923. Nidos oli pitkään koko partiopoikatoiminnan perusta ja viimeinen painos nidoksesta otettiinkin vielä 1950-luvulla. Vainiota pidetään myös niin sanotun badenpowellilaisen partiofilosofian oppi-isänä Suomessa hänen korostaessaan vakaumuksellisuutta yli tunnustuksellisuuden.
Vainion satunäytelmä Sydämen avain, jonka ensiesitys oli 1928, oli hyvin suosittu ja sitä verrattiin Topeliuksen satunäytelmiin.Jorma Mäenpää, Sata vuotta sadun ja seikkailun mailla (Valistus 1958) Myös balettina (sävellys Väinö Hannikainen, ensiesitys Suomalaisessa oopperassa 1938) esitetty toinen satunäytelmä Onnen linna ilmestyi kirjoittajan itsensä kuvittamana kirjana 1953.
Teokset Professori Itikaisen tutkimusretki (WSOY 1911) Vilppu Kaukonen: Lasten maailmasta, kuvitus (Kirja 1912) Aura Jurva: Metsäelämää, partiolaisnäytelmiä (Thompson Setonin kirjasta Kaksi partiopoikaa), kuvitus (Otava 1920) Partiopoikain käsikirja (Otava 1923) Partiolaisen jäsen- ja merkintäkirja (Helsinki 1923) Sydämen avain (WSOY 1938) Onnen linna (Karisto 1953)
Huomionosoitukset
Partioliikkeen omat: Metsänkävijäin Liiton kiitollisuudenmerkki Suomen Partioliiton kiitollisuudenmerkki Suurmänkijä nro 1 Hopeasusi nro 5 Mannerheim-solki II & I Suomen Partiopoikajärjestön kunniataulu Suomen Partiopoikaliiton ansiomerkki Salmin Rajaveikkojen, Toimen Poikien ja Stockholms Scoutkårenin kunniajäsen
Valtakunnalliset: Helsingin valtauksen muistomitali Talvisodan muistomitali Suomen Valkoisen Ruusun ritarimerkki Suomen Olympialainen ansiomitali
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Suomalaiset lavastajat Luokka:Suomalaiset sarjakuvantekijät Luokka:Suomalaiset kuvittajat Luokka:Suomalaiset partiolaiset Luokka:Partioliikkeen kehittäjät Luokka:Vuonna 1892 syntyneet Luokka:Vuonna 1955 kuolleet