Londinium

LondiniumTacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 14.33, suomennos Iiro Kajanto. (myös Lundinium,Ammianus Marcellinus: Res gestae 27.8, vrt. 28.3. Oppidum Londiniense,Eumenius: Ylistyspuhe Constantius Caesarille (= Chlorukselle) 17, kokoelmassa Panegyrici Latini. Augusta Trinobantum; ,Klaudios Ptolemaios: Geografia 2.3.27. )Stefanos Byzantionlainen: Ethnika. oli antiikin aikainen kaupunki Britanniassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Lontoon kaupungiksi ja sijaitsi Lontoon Cityn paikalla.

Londinium oli roomalaisen Britannian suurin ja merkittävin kaupunki ja merkittävä kauppapaikka. Se perustettiin noin vuonna 43 tai 47 jaa. Kaupunki kukoisti erityisesti vuosina 50–130 jaa. Se taantui myöhäisantiikin aikana, mutta nousi merkittäväksi jälleen keskiajalla.

Maantiede

Londiniumin kaupunki sijaitsi Britannian kaakkoisosassa Tamesis eli Tamesa (nyk. Thames) -joen varrella. Kaupungin sijainti oli edullinen, sillä se sijaitsi Tamesiksen tärkeällä ylityspaikalla, joka oli alin kohta joen varrella, johon voitiin rakentaa silta roomalaisia teitä varten. Se oli myös hyvä satamapaikka ja luonnon puolesta sopiva merikaupan päätepisteeksi yhdessä manteereen puolen Reinin, Seinen, Loiren ja Garonnen jokisuistojen kanssa.

Varhaisina aikoina kaupunki rajoittui Tamesiksen pohjoisrannalle nykyisen Lontoon Cityn alueelle. Kaupunki oli rakennettu kahdelle kukkulalle, joiden välistä virtasi pieni, nykyisin maanalainen Walbrook-joki. Kaupungin pääosa oli Walbrookin itäpuolella, ja se levittäytyi sieltä ensin joen länsipuolelle ja sitten Tamesiksen eteläpuolelle.

Londiniumin katsotaan yleensä olleen catuvellaunien (Catuvellauni) heimon aluetta. Nämä asuttivat kaupungin pohjoispuolta trinovantien (Trinovantes) kanssa. Klaudios Ptolemaios sijoitti Londiniumin kuitenkin cantiacien (Cantiaci, Cantii) alueelle. Tämän paikkansapitävyys on joskus kyseenalaistettu, mutta löydökset ovat osoittaneet, että kaupungin eteläosa ulottui Hadrianuksen ja Antoninus Piuksen aikana heimon alueelle joen eteläpuolelle. Kaupungin eteläpuolella oli myös atrebatien (Atrebates) aluetta.

pienoiskuva|vasen|Londiniumin muurin jäänteitä Cripplegatessa. Londiniumin johtava asema Britannian kaupunkien joukossa näkyy Itinerarium Antonini Augustissa: kaupunki on siinä mukana peräti seitsemässä eri reitissä, ja kuudessa niistä se on joko lähtö- tai päätepisteenä; mikään muu kaupunki ei esiinny niin merkittävässä roolissa.

Londiniumin itsensä lisäksi toinen Tamesiksen ylityspaikka sijaitsi suhteellisen lähellä nykyisessä Westminsterissä. Sen kautta kulki Watling Street -nimellä tunnettu tie, joka oli roomalaisia edeltävä ja myöhemmin roomalainen tie.

Historia Varhaishistoria

Roomalaiset alistivat Britannian valtaansa keisari Claudiuksen aikana vuonna 43 jaa. Londiniumin kaupunki katsotaan perustetuksi heti tuolloin tai pian sen jälkeen, viimeistään noin vuonna 47–50 jaa. Siitä tuli osa uutta Britannian provinssia. Paikalla ei oletettavasti ollut varhaisempaa asutusta. On arveltu, että Julius Caesar ylitti Tamesiksen myöhemmän Londiniumin kohdalla vuonna 54 eaa., ja Aulus Plautius vuonna 43 jaa. Roomalaiset rakensivat paikalle alun perin sotaleirin, joka vartioi tärkeää joenylityspaikkaa. Heidän uskotaan pitäneen varhaista tukikohtaa myös toisella, nykyisen Westminsterin kohdalla olleella ylityspaikalla, oletettavasti lähellä nykyistä Hyde Parkia.

Vaikka Caesar tai muut varhaiset kirjoittajat eivät vielä mainitse Londiniumia, alueen erityiset luonnolliset edut viittaavat siihen, että siitä tuli pian yksi tärkeimmistä kauppasatamista laivoille, jotka tulivat Britanniaan Gallian satamista ja muualta mantereelta. On todennäköistä, että kauppiaiden asutuskeskittymä kehittyi Londiniumissa kuten muuallakin armeijan varastotukikohdan ympärille. Alkuperäinen sotaleiri purettiin ilmeisesti pian, oletettavasti ennen vuotta 50, kun rintama siirtyi kauemmaksi.

Ensimmäinen maininta kaupungista historiankirjoituksessa on Tacituksella, hänen kertoessaan Boudiccan johtamien ikeenien kapinasta keisari Neron hallituskaudella vuonna 60 tai 61. Tuohon aikaan Britannian kolme tärkeintä kaupunkia olivat Verulamium, Camulodunum ja Londinium. Camulodunumissa oli veteraanien colonia eli sotilassiirtokunta; Verulamiumille oli myönnetty municipiumin oikeudet; mutta Londinium oli, ilman tällaisia tunnustuksiakin, saavuttanut Tacituksen mukaan koti- ja ulkomaankaupalla aseman Britannian käytännössä tärkeimpänä kaupunkina: – ”Londinium[...] ei ollut saavuttanut siirtokunnan asemaa mutta joka oli kuuluisa kauppiaiden ja kauppatavaran paljoudestaan”. Maininta osoittaa, että Londinium oli nopeasti kasvanut merkittäväksi ja saanut vakiintuneen maineen kauppapaikkana.

pienoiskuva|pysty=0.96|Puutaulu, jossa on varhaisin tunnettu viittaus Londiniumiin (”Londinio Mogontio”, ”Londiniumissa, Mogontiukselle”), noin vuodelta 65–80. Ikeenien kapina sai alkunsa siitä, että heimon kuninkaan Prasutaguksen tahtoa ei noudatettu hänen kuoltuaan. Testamentin mukaan hänen valtakuntansa piti antaa hänen tyttärilleen ja Rooman keisarille yhdessä. Roomalaiset ottivat kuitenkin koko alueen itselleen ja nöyryyttivät Prasutaguksen leskeä Boudiccaa ja hänen tyttäriään. Boudicca nousi kapinaan Britannian kuvernööri Suetoniuksen ollessa sotimassa muualla Britanniassa.

Voidaan olettaa, ettei Londiniumilla ollut ikeenien kapinan aikaan muureja; sama pätee myös tuon ajan Verulamiumiin ja Camulodunumiin. Kapinalliset ohittivat linnoitetut paikat ja hyökkäsivät suoraan vauraisiin ja väkirikkaisiin mutta puutteellisesti puolustettuihin kaupunkeihin. Camulodunum oli ensimmäinen, joka kaatui, ja Londinium ja Verulamium joutuivat pian samanlaisen tuhon kohteiksi. Suetoniuksella ei ollut tarpeeksi joukkoja Londiniumin puolustamiseksi ja kaupunki evakuoitiin ennen tätä. Kaupungit poltettiin, ja niissä kerrotaan kuolleen – roomalaista ja brittiä. Roomalaiset kukistivat kapinan lopulta Suetoniuksen johdolla. Tuhon jälkeen Londinium rakennettiin uudelleen roomalaiseksi kaupungiksi, ja se levisi viimeistään tässä vaiheessa Walbrookin länsipuolelle.

Keskinen keisarikausi pienoiskuva|pysty=0.96|Londiniumlaiset mainitseva piirtokirjoituskivi RIB 3014, n. 161–180 jaa. Museum of London.

Londinium vaikuttaa toipuneen tuhosta nopeasti, ja oli ensimmäisen vuosisadan lopulle tultaessa Britannian suurin kaupunki. Sen väkiluvun arvellaan olleen huipussaan noin vuonna 140 jossakin ja välillä. Kaupungin arvellaan saaneen viimeistään 100-luvun alussa itsehallinon municipiumina. Tuohon aikaan se vaikuttaa myös syrjäyttäneen Camulodunumin Britannian provinssin pääkaupunkina.

Keisari Hadrianus vieraili Londiniumissa vuonna 122. Tuohon aikaan kaupungin kukoistus oli suurimmillaan. Kaupunki oli edelleen vailla muureja, mutta siellä oli linnoitus. Londinium tuhoutui tulipalossa noin vuonna 130, mikä oli vielä Hadrianuksen aikaa. Kaupunki rakennettiin uudelleen, mutta ei aivan noussut entiseen kukoistukseensa, ja sen koko ja väkiluku vaikuttaa olleen 100-luvun loppupuolella aiempaa pienempi. Myös taloudessa havaitaan taantuma vuoden 150 jälkeen. Sitä on selitetty tulipalon lisäksi esimerkiksi epidemian puhkeamisella.

Noin vuonna 197 tai viimeistään 200-luvun alussa Septimius Severus jakoi Britannian provinssin kahteen provinssiin, Britannia superioriin ja Britannia inferioriin. Tämän jälkeen Londinium toimi Britannia superiorin provinssin pääkaupunkina. Kaupunkiin rakennettiin ympärysmuurit lopulta vasta joskus vuosien 190 ja 225 välillä.

Kaupungista löydettyjen piirtokirjoitusten joukossa on mainintoja Legio II Augustan, Legio VI Victrixin ja Legio XX Valeria Victrixin sotilaista. Ei kuitenkaan ole todisteita siitä, että legioonat itse olisivat koskaan olleet majoitettuina Londiniumissa. Ainoa joukko, jonka voidaan katsoa olleen sijoitettuna Londiniumiin, oli paikallisten brittien muodostama apukohortti, mutta ei tiedetä, millä ajanjaksolla he olivat kaupungissa. Seikka on kuitenkin huomionarvoinen, sillä oli jossain määrin vastoin yleistä roomalaista käytäntöä sijoittaa sotilaita heidän omiin kotimaihinsa.

pienoiskuva|vasen|Carausiuksen Londiniumissa lyöttämä antoninianus, n. 288–290 jaa. Kuvituksessa rintakuva ja teksti sekä leijona ja teksti . Myöhäisantiikista keskiajalle

200-luvun lopulla usurpaattori Carausiuksen perustama rahapaja jatkoi Londiniumissa rahan lyömistä vuoteen 326 asti; vuonna 383 toinen usurpaattori, Magnus Maximus, avasi rahapajan uudelleen. Vuonna 296 taistelu Carausiuksen seuraajan usurpaattori Allectuksen ja laillisen hallinnon välillä päättyi Allectuksen tappioon ja siihen, että Constantius I:n joukot marssivat suoraan Londiniumiin, jota olivat ryöstämässä frankit ja muut ulkomaiset palkkasoturit, jotka muodostivat suurimman osan vallananastajan joukoista.

pienoiskuva|vasen|Magnus Maximuksen Londiniumissa lyöttämä solidus vuodelta 384. Kuvituksessa rintakuva ja teksti sekä istuvat Maximus ja Theodosius, siipensä levittänyt Victoria ja tekstit ja . Tämän Britannian takaisinvaltauksen seurauksena tapahtui Diocletianuksen mallin mukainen uudelleenjärjestely, jossa Britannia jaettiin neljään provinssiin. Tämän jälkeen Londinium oli Maxima Caesariensiksen provinssin pääkaupunki. Se oli oletettavasti myös Britannian diokeesin vicariuksen toimipaikka. Eumeniuksen Constantiukselle osoittamassa ylistyspuheessa Londiniumia kutsutaan ilmaisulla ”oppidum Londiniense”.

300-luvulla kirjoittanut Ammianus Marcellinus toteaa, että hänen aikanaan Londiniumia kutsuttiin nimellä Augusta. Se oli kunnianimitys, joka oli yleinen merkittävien kaupunkien keskuudessa. Londinium sai kunnianimen oletettavasti vuonna 306. Ammianuksella kaupungin nimi esiintyy kirjoitettuna hieman kuten se lausutaan nykyään: – ”Egressus, tendensque ad Lundinium vetus oppidum, quod Augustam posteritas appellavit”. Notitia dignitatumin mukaan kaupunki oli valtionkassan toimipaikka, ja tuossa yhteydessä käytetään ilmaisua ”Praepositus Thesaurorum Augustensium in Britanniis”. Ravennan kosmografiassa esiintyy täydellinen muoto, Londinium Augusta.

Londinium taantui myöhäisantiikin aikana huomattavasti. 300–400-luvuilla se kärsi toistuvista saksien hyökkäyksistä. Vuonna 410 keisari Honorius joutui jättämään Britannian oman onnensa nojaan, ja roomalaiset alkoivat hylätä sen vaiheittain. Näin päättyi myös Londiniumin roomalainen aika. Vaikka kaupunki ei ehkä koskaan jäänyt täysin asumattomaksi, jäljelle jäänyt väestö pieneni huomattavasti. Kaupungin vauraus palautui vasta vakaampien olojen myötä, kun anglosaksien valta vakiintui.

Arkeologiset tutkimukset

Lontoossa on voitu tehdä vain vähän varsinaisia arkeologisia kaivauksia, koska nykyinen suurkaupunki on antiikin aikaisten jäänteiden päällä. Hajanaisia löytöjä on tehty erilaisten kaivutöiden yhteydessä. Jonkin verran suunnitelmallisempaa tutkimusta voitiin tehdä toisen maailmansodan pommituksissa tuhoutuneilla alueilla.

Rakennukset ja löydökset pienoiskuva|Kaavakuva Londiniumin kaupungista noin vuonna 400.

Varhaisen kaupungin rakennukset oli tehty lähinnä puusta ja savesta, ja tuhoutuivat kaupungin ryöstön yhteydessä vuonna 60. Niistä on löydetty palaneita jäänteitä. Samoin on löydetty palaneita jäänteitä vuoden 130 paljon jäljiltä. Varhaisvaiheessa kaupungin koko oli noin 1,4 neliökilometriä.

Myöhemmältä ajalta löydetyt rakennusjäänteet osoittavat, että Londiniumissa oli rakennuksia, jotka olivat kooltaan sen historiallisen merkityksen mukaisia. Kaupungin huomattavimpia kohteita ovat:

Linnoitus