Campus Martius eli Martius campus (lat., ”Marsin kenttä”; ) eli Marskenttä oli kaupunginosa antiikin Rooman kaupungissa Italiassa. Se oli laaja, tasainen ja tulville herkkä kenttä, joka sijaitsi Rooman ydinalueen ulkopuolella luoteeseen kaupungin keskustasta.
Campus Martius oli julkista omaisuutta, ja sitä käytettiin alun perin sotaväen harjoituskenttänä ja kokoontumispaikkana. Sen kaakkoisosassa oli sodanjumala Marsille pyhitetty alttari, josta alue sai nimensä. Aluetta alettiin rakentaa monumentaalisesti tasavallan ajan lopulta lähtien, ja sinne rakennettiin useita julkisia rakennuksia, kuten teattereita, kylpylöitä, puutarhoja ja stadion sekä temppeleitä, joista tunnetuin on Pantheon, sekä muun muassa Augustuksen rauhanalttari, Ara Pacis. Keskiajalla Mars-kenttä oli Rooman asutuinta aluetta. Nykyisen Rooman kaupungin rione Campo Marzio kattaa pienemmän osion alkuperäisestä alueesta.
Maantiede
Campus Martius oli tasainen alue, joka sijaitsi Capitolium-, Quirinalis- ja Pincius-kukkuloiden sekä Tiber-joen välissä. Se rajoittui lännessä Tiberiin, idässä Via lata (nyk. Via del Corso) -katuun ja kaakossa Petronia (Petronia amnis) -puroon.
pienoiskuva|vasen|pysty=0.86|Campus Martiuksen aluetta antiikin Rooman kaupungin pienoismallissa. Campus Martiukseen luettu alue vaihteli ajan kuluessa jonkin verran. Alun perin ja laajimmassa merkityksessään nimitys kattoi koko edellä kuvatun alueen. Myöhemmin tietyille osille tuli käyttöön omia nimiä. Niinpä jo 400-luvulla eaa. tasangon eteläosaa kutsuttiin todennäköisesti nimillä Campus Flaminius ja Prata Flaminia,Kts. Livius: Rooman synty 3.54, 3.63. ja Campus Martius viittasi varsinaisesti vain tasangon pohjoisosaan. Myöhemmin varsinaisen Campus Martiuksen ulkopuolelle luettu eteläosa sai nimensä Circus Flaminiuksesta.
Augustuksen jaettua kaupungin neljääntoista alueeseen (regio) nimi Campus Martius rajoittui käsittämään yhdeksännen kaupunginosan Regio IX Circus Flaminiuksen sen osan, joka sijaitsi Via latan länsipuolella. Tälläkin alueella näyttäisi olleen vielä tarkempi jaottelu, sillä Pantheonin läheltä löydetty rajapyykkiCIL VI 874. osoittaa, että Augustuksen ajan Campus Martius jakautui kahteen osaan: rakennettuun alueeseen rajapyykin ja Circus Flaminiuksen välillä, sekä pohjoisempana sijainneeseen avoimeen niittyyn, varsinaiseen Campus Martiukseen.
Campus Martius kattoi noin 2,5 neliökilometrin laajuisen alueen, ja ulottui pohjois-eteläsuunnassa hieman yli kaksi kilometriä Capitoliumilta Porta Flaminialle (nyk. Porta del Popolo) ja itä-länsisuunnassa leveimmässä kohdassaan alle kaksi kilometriä Quirinalikselta joelle. Alue oli matalalla, antiikin aikana noin 10–15 metriä (nykyään 13–20 metriä) merenpinnan yläpuolella ja noin 3–8 metriä Tiberin vedenpinnan yläpuolella, mikä teki siitä alttiin toistuville tulville. Siellä oli useita soita ja lampia sekä puroja, joista suurin, Petronia, muodosti kaupungin auspicium-alueen rajan. Se sai alkunsa Quirinaliksen Catuksen lähteestä (Cati fons) ja virtasi kentän suurimpaan suohon, Caprae palukseen, jonka paikalle rakennettiin myöhemmin Agrippan allas ja kylpylä.
Campus Martiuksen luoteisosassa, lähellä joen suurta mutkaa, oli kuumia lähteitä, todennäköisesti rikkipitoisia, sekä muita vulkaanisen toiminnan merkkejä. Ainakin osa alueesta oli metsäistä, sillä siellä tiedetään olleen kaksi lehtoa, Aesculetum ja Petelinus lucus. Campus Martiuksen luoteisosa tunnettiin nimellä Tarentum.
Historia Antiikki Varhaishistoria
Campus Martius, jota usein kutsuttiin myös yksinkertaisesti nimellä Campus,Livius: Rooman synty 40.52.4; Cicero: Catilinaa vastaan (In Catilinam) 2.1.1 (lat.) (engl. käännös); Juvenalis: Satiirit 2.132; Horatius: Oodit (Carmina) 3.1.11; Ovidius: Fasti 2.860, 3.519. sai nimensä siellä olleesta Mars-jumalan kultista tai siitä, että se oli pyhitetty Marsille. Varhaisista ajoista lähtien kenttää käytettiin lampaidenSkolia Juvenaliksen Satiireihin 6.528. ja hevosten laidunalueena,Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 5.13. viljan viljelyynLivius: Rooman synty 2.5: ”ager Tarquiniorum qui inter urbem ac Tiberim fuit consecratus Marti Martius deinde campus fuit” (”Kaupungin ja Tiberin välillä sijainnut Tarquiniusten maa-alue pyhitettiin Marsille, ja siitä tuli myöhemmin Mars-kenttä”). sekä Rooman nuorison urheilullisiin ja sotilaallisiin harjoituksiin.Dionysios Halikarnassoslainen, edellä; Horatius: Oodit (Carmina) 3.7.25–27; Vegetius: De re militari 1.10. Jo Romuluksen kerrotaan perustaneen siellä vietetyt Equirria-kisat.
pienoiskuva|Largo di Torre Argentinan arkeologista aluetta. Yhden perimätiedon mukaan Campus Martius oli aiemmin Tarquiniusten suvun yksityisomaisuutta ja siellä oli heidän vehnäpeltonsa, mutta heidän karkotuksensa jälkeen siitä tuli julkista maata (ager publicus) ja se omistettiin Marsille.Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 1.9: ”populus Romanus agrum Marti suo consecrat” (”Rooman kansa vihki pellon Marsille omaksi”); Skolia Juvenaliksen Satiireihin 1.132: ”hic enim ager Tarquini superbi fuit et pro illius fuga Marti consecratus dictus est Martius campus” (”Tämä pelto oli nimittäin Tarquinius Superbuksen omaisuutta, mutta hänen karkotuksensa jälkeen se vihittiin Marsille ja sai nimekseen Mars-kenttä”); Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Publius Valerius Publicola 8: (”Tarquiniuksella oli ilo nauttia Mars-kentän parhaasta osasta, mutta kansa vihki sen jumalalle”) (kreik.) (engl. käännös). Toisen perimätiedon mukaan alue oli pyhitetty Marsille jo aiemmin, mutta Lucius Tarquinius Superbus oli ottanut sen omistukseensa. Tämä käsitys saa tukea Ara Martis -alttarin olemassaolosta. Se sijaitsi todennäköisesti Pantheonin itäpuolella nykyisellä Via del Seminariolla. Festuksen mukaan tämä alttari mainittiin Numa Pompiliuksen laeissa, mikä viittaisi kuningasajan alkuvaiheeseen.Pompeius Festus, Sextus: De verborum significatione 189. Serviuksen huomautus voidaan sovittaa kumpaankin perimätietoon, mutta ensimmäinen versio näyttää olleen yleisemmin hyväksytty.Servius Honoratus, Maurus: Kommentaari Aeneikseen (Ad Aeneid) 9.272: ”mos fuerat ut viris fortibus sive regibus pro honore daretur aliqua publici agri particula ut habuit Tarquinius Superbus in campo Martio” (”oli tapana, että urheille miehille tai kuninkaille annettiin kunnianosoituksena osa valtion maata, kuten Tarquinius Superbuksella oli Mars-kentällä”).
pienoiskuva|Pantheon, Agrippan kylpylä ja Saepta Julia antiikin Rooman kaupungin pienoismallissa. Kolmas perimätieto, joka liittyy tämän alueen joko osittaiseen tai kokonaiseen julkiseen omistukseen, ilmenee viittauksista siihen, että Vestan neitsyt Gaia Taracia tai Fufetia lahjoitti valtiolle Campus Tiberinuksen tai Martiuksen.Plinius vanhempi: Naturalis historia 34.25: ”invenitur statua decreta et Taraciae Gaiae sive Fufetiae virgini Vestali ut poneretur ubi vellet – – meritum eius ipsis ponam annalium verbis: quod campum Tiberinum gratificata esset ea populo” (”on olemassa päätös pystyttää patsas Vestan neitsyt Taracia Gaiaelle eli Fufetialle hänen valitsemaansa paikkaan – – Hänen ansiotaan kuvaan annaalien sanoin: koska hän lahjoitti Tiberin kentän kansalle”); Plutarkhos: Kuuluisien miesten elämäkertoja, Publius Valerius Publicola 8; Aulus Gellius: Attikan öitä (Noctes Atticae) 7.7.4. Koska vain Aulus Gellius samastaa Campus Tiberinuksen ja Campus Martiuksen, asiaan liittyy paljon epävarmuutta.
Varhainen ja keskinen tasavallan aika
Riippumatta siitä, mitä perua Campus Martius tuli julkiseksi omaisuudeksi, se kuului joka tapauksessa valtiolle tasavallan alkuajoista lähtien. Kenttä sijaitsi koko tasavallan ajan kokonaan pomeriumin ulkopuolella. Koska alue oli julkista omaisuutta ja sijaitsi pomeriumin ulkopuolella, sitä käytettiin kansalaisten kokoontumispaikkana,Livius: Rooman synty 1.44; Dionysios Halikarnassoslainen: Rooman historia (Rhōmaikē arkhaiologia) 4.22; Aulus Gellius: Attikan öitä (Noctes Atticae) 15.27. yhtä lailla kansan sotilaallisessa ominaisuudessa armeijana kuin siviilimielessä comitia centuriata -kansankokouksena. Suljettu alue, jossa tämä comitia kokoontui äänestämään, tunnettiin nimellä Ovile tai Saepta.Servius: Eclogae 1.33 ym. Alueella vastaanotettiin myös ulkomaiden lähettiläitä, jotka eivät saaneet astua pomeriumin sisäpuolelle,Livius: Rooman synty 30.21.12, 33.24.5. ja sinne rakennettiin temppeleitä ulkomaisille uskonnoille.
Varmasti tiedetään, että ennen puunilaissotia Campus Martiuksella oli Marsin kulttipaikan lisäksi vain kolme muuta kulttikeskusta: Dis Paterin ja Proserpinan alttari Tarentumissa; Apollinare, joka oli alttari tai lehto, ja Apollo Sosianuksen temppeli, joka rakennettiin vuonna 431 eaa.; sekä Bellonan temppeli, joka rakennettiin vuonna 296 eaa.
Circus Flaminiuksen rakentaminen vuonna 221 eaa. merkitsi uutta aikakautta Campus Martiuksen eteläosan historiassa, mutta varsinaiselle Campus Martiukselle ei rakennettu merkittäviä julkisia rakennuksia vielä tuohon aikaan.
Tasavallan loppuaika ja keisariaika
Vuosien 231 ja 31 eaa. välillä Campus Martiukselle rakennettiin ainakin viisitoista uutta temppeliä, ja seuraavan vuosisadan aikana vielä useampia. Muutoin varsinaisella Campus Martiuksella ei kuitenkaan ollut merkittäviä julkisia rakennuksia ennen vuotta 55 eaa. tasavallan lopulla, jolloin Pompeius rakennutti sinne Rooman ensimmäisen kivestä tehdyn teatterin, Pompeiuksen teatterin.
Ensimmäisellä vuosisadalla tai mahdollisesti jo 100-luvulla eaa. Campus Martiukselle vaikuttaa tulleen myös yksityisomistusta. Sulla, joka joutui rahoittamaan lähestyvän sodan Mithridatesta vastaan, oli ensimmäinen, joka myi osan tästä valtion omistamasta alueesta yksityisille.Orosius: Historiae adversus paganos 5.18.27. Toisaalta nimi Prata Flaminia viittaa siihen, että osa alueesta oli yksityisomistuksessa jo varhain. On kuitenkin todennäköistä, että nämä prata olivat siirtyneet julkiseksi omaisuudeksi mutta säilyttäneet alkuperäisen nimensä.
pienoiskuva|vasen|Augustuksen rauhanalttari (Ara Pacis Augustae). Yksityisomistuksen leviämiseen viittaavat myös esimerkiksi Aemiliana-niminen esikaupunki, joka sijaitsi juuri Porta Carmentaliksen ulkopuolella, sekä mahdollisesti myös Scipio Africanuksen huvila ja puutarhat.Cicero: Jumalten luonteesta (De natura deorum) 2.11; Philippica 2.109; Dion Kassios: Rooman historia (Historiae Romanae) 56.1.
pienoiskuva|vasen|Augustuksen mausoleumi. 50-luvulta eaa. lähtien Campus Martiuksesta tuli Rooman laajin monumentaalirakentamisen näyttämö. Julius Caesar suunnitteli Tiberin kulun muuttamista kaivamalla uuden uoman Janiculumin länsipuolelle, jonka jälkeen oltaisiin voitu rakentaa koko tasanko Janiculumin ja Rooman itäpuolisten kukkuloiden välillä.Cicero: Kirjeet Atticukselle (Ad Atticum) 13.33. Joen kulkua ei muutettu, mutta Augustus ja hänen seuraajansa aloittivat kaikenlaisten julkisten rakennusten rakentamisen, minkä seurauksena Antoninusten aikaan mennessä koko alue, lukuun ottamatta luoteisosaa, joka jätettiin avoimeksi, oli täynnä Rooman upeimpia rakennuksia: sirkuksia, teattereita, pylväskäytäviä, kylpylöitä, pylväitä, obeliskeja, mausoleumeja, temppeleitä jne. Strabon ylistää Campus Martiusta kuvatessaan Rooman rakennuksia, ja esittää alueen kuin Rooman saavutusten summana:Strabon: Geografika 5.3.8, s. 236 (kreik.) (engl. käännös).
Campus Martius pysyi todennäköisesti pomeriumin ulkopuolella aina keisari Claudiuksen hallituskauteen asti. Hadrianuksen aikaan mennessä pomerium oli laajennettu kattamaan Prata Flaminia, mutta suppeammassa merkityksessä ymmärretty Campus Martius sisällytettiin siihen vasta Aurelianuksen muurin rakentamisen myötä.
Yksityistalot alkoivat lisääntyä Campus Martiuksella merkittävästi vasta keisariaikana, mutta niistä tuli melko yleisiä, sillä Rooman alueluettelot mainitsevat IX kaupunginosassa olleen insulaa ja 140 domusta.
Paavillisen Rooman aika