Suopursu (Rhododendron tomentosum, syn. Ledum palustre) on kanervakasveihin kuuluva, valkokukkainen varpukasvi. Suopursu on lievästi myrkyllinen, mutta toisaalla sitä on sisältämiensä aineiden vuoksi käytetty hyödyksi monin tavoin, esimerkiksi mausteena.
Suopursu on Pohjois-Pohjanmaan maakuntakukka.Koulun biologia: Metsät ja suot 2007, s. 157.
Ulkonäkö thumb|180px|left|Suopursun kukkia. Suopursu on 30–100 cm korkeaksi kasvava pystyvartinen, pensasmainen varpu. Sen 2–5 cm pitkät, tasasoukat lehdet ovat nahkeat, reunoilta takakäänteiset ja alta ruosteenruskeakarvaiset. Lehdet ovat talvehtivia ja säilyvät noin kaksi vuotta. Talvella lehdet suojautuvat pakkasta vastaan kääntymällä alaspäin ja kiertämällä lehden reunat sisäänpäin. Suopursun kukinto on sarja. Kukkaperät ovat pystyjä. Kukissa on viisi valkeaa terälehteä ja kymmenen pitkää valkeaa hedettä. Suomessa suopursu kukkii kesä-heinäkuussa. Hedelmä on kota.Oulun kasvit 2005, s. 204.Retkeilykasvio 1998, s. 209.
Grönlannissa suopursun tiedetään risteytyneen lapinalppiruusun (R. lapponicum) kanssa.
Levinneisyys thumb|180px|left|Suopursua avosuon laitarämeellä. Suopursu on pohjoisen pallonpuoliskon havumetsä- ja tundravyöhykkeellä tavanomainen laji. Euroopassa suopursua tavataan yleisenä Ruotsissa, Suomessa, itäisessä Saksassa, Puolassa, Baltian maissa, Valko-Venäjällä ja Pohjois-Venäjällä. Lajin läntisimmät kasvupaikat Euroopassa ovat Norjassa ja Britanniassa, joissa laji on harvinainen. Euroopasta suopursun eri alalajien esiintymisalue ulottuu läpi Siperian Tyynenmeren rannikolle, eteläisimmillään Kiinan, Korean ja Japanin pohjoisosiin. Pohjois-Amerikassa suopursua tavataan Alaskassa, Kanadassa sekä Yhdysvaltain pohjois- ja keskiosissa samoilla kasvillisuusvyöhykkeillä kuin Euroopassa. Laji kasvaa myös Länsi-Grönlannissa.
Suomessa suopursu on yleinen laji koko maassa. Runsaimmillaan se on maan keski- ja pohjoisosissa.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Suopursun levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 16.3.2011.
Elinympäristö Nimensä mukaisesti suopursu kasvaa pääasiassa erityyppisillä soilla, kuten rämeillä, rämekorvissa ja kalliosoistumilla. Hyvin kosteita suomaita laji karttaa. Pohjoisessa sitä kasvaa myös kangasmetsissä ja tundralla.
Käyttö Vaikka suopursu on lievästi myrkyllinen, sitä on muun muassa Suomessa ja Ruotsissa vanhastaan käytetty sekä rohtona, mausteena että desinfioimiseen. Ulkoisesti suopursua on käytetty kääreinä reuman ja ihotautien hoitoon ja sisäisesti nautittuna teenä. Sitä on käytetty myös viinan ja oluen maustamiseen. Suopursujen lehtien ja kukkien keitinvettä käytettiin syöpäläisten hävittämiseen kotieläimistä ja koiperhosten ja luteiden karkottamiseen. Aikaisemmin suopursurohdosta saattoi ostaa Suomessa apteekeista.Suomen terveyskasvit 1982, s. 253. Myös muualla suopursu on tunnettu rohdoskasvi. Etenkin eskimot ja athabascat ovat jo pitkään valmistaneet siitä "labradorinteetä". Myös jakutialaiset käyttävät suopursua "taigateessään", jota tarjotaan myös paikallisissa ravintoloissa. Jakutiassa suopursua pidetään yrttinä suuressa arvossa.
Suopursulla on joillekin ihmisille päänsärkyä aiheuttava voimakas tuoksu.Ålands flora 2010, s. 192. Tuoksu johtuu eteerisistä öljyistä, kuten ledolista, palustrolista ja myrseenistä. Suopursu sisältää lisäksi flavonoideja, kuten kversetiiniä ja sen johdannaisia kvesitriiniä ja hydrosidia sekä fenoliglykosideihin kuuluvia arbutiinia (C12H16O7) ja metyyliarbutiinia.
Muuta Suopursu toimii kuusen sienitaudin kuusensuopursuruosteen (Chrysomyxa ledi) väli-isäntänä. Ruosteen kesä- ja talvi-itiöpesäkkeet kehittyvät suopursun lehtien alapinnalla ennen siirtymistä varsinaiseen isäntäkasviin. Suopursu on myös pursunpöhön (Exobasidium ledi) isäntäkasvi.
Lähteet Koulun biologia: Metsät ja suot. Toim. Leinonen, Matti & Nyberg, Teuvo & Veistola, Simo. Otava, 2007. Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle. Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982. Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Suopursu (Rhododendron tomentosum) Kasviatlas 2018: Suopursun (Rhododendron tomentosum) levinneisyys Suomessa iNaturalist: Suopursu (Rhododendron tomentosum) Luontoportti: Suopursu (Ledum palustre) Pohjolan kasvien pauloissa: Rhododendron tomentosum - suopursu Luopioisten kasvisto: Suopursu (Rhododendron tomentosum) Yrttitarha: Suopursu (Rhododendron tomentosum), (Ledum palustre) Den virtuella floran: Skvattram (Rhododendron tomentosum), levinneisyyskartta United States Department of Agriculture (USDA): Ledum palustre
Luokka:Alppiruusut Luokka:Myrkylliset kasvit Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit Luokka:Suomen maakuntakukat