Korjakin kieli eli korjakki (omakielinen nimi: Нымылг’ын; aikaisempi nimitys myös nymylaanin kieli) on Venäjällä etupäässä Korjakiassa asuvien korjakkien puhuma tšuktšilainen kieli.
Levinneisyys ja puhujamäärä Korjakit asuvat Kamtšatkan aluepiiriin pohjoisosan muodostavassa Korjakiassa sekä sen lähialueilla Tšukotkan autonomisessa piirikunnassa ja Magadanin alueella Severo-Evenskin piirissä.Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 146.
Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 8 900 korjakkia ja 5 200 korjakin kielen puhujaa. Kansallisuudeltaan korjakeista 52,4 % ilmoitti äidinkielekseen korjakin ja 46,8 % venäjän. Vuoden 2002 väestölaskennassa rekisteröitiin 8 700 korjakkia ja 3 000 korjakin puhujaa. Alueellisesti he jakautuivat seuraavasti: Korjakia 6 700 korjakkia (joista 2 000 osaa korjakin kieltä), Magadanin alue 900 (400), muu Kamtšatkan aluepiiri 600 (140), Tšukotka 55 (2).
Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 1 700 korjakin puhujaa.
Historia ja murteet Korjakki muodostaa yhdessä tšuktšin, kerekin ja alutorin kanssa tšuktšilais-kamtšatkalaisten kielten tšuktšilaisen ryhmän. Kerekkiä ja alutoria pidettiin aiemmin korjakin murteina.
Kielen murrejako on kiistanalainen. Eri tutkijat erottavat neljästä yhteentoista murretta, joista eräät ovat jo hävinneet. Kansatieteellisin perustein korjakin kieli voidaan jakaa enemmistönä olevien poronhoitajien puhumaan tšavtšuveniin sekä paikallaan asuvien korjakkien puhumiin nymylan-murteisiin, joista jälkimmäisten katsotaan toisinaan kuuluvan alutorin kieleen.
Kirjakieli Korjakin kieli luotiin vuonna 1930 latinalaisen kirjaimiston ja tšavtšuvenin murteen pohjalta. Vuonna 1937 siirryttiin kyrilliseen aakkostoon, jota on täydennetty lisämerkeillä. Vain joitakin yksittäisiä osia Raamatusta on käännetty korjakiksi.
Kielellä on julkaistu lähinnä oppikirjoja ja kansanperinnekokoelmia. Aikaisemmin ilmestyi myös venäjästä käännettyä kirjallisuutta. 1930-luvulla aloitettu korjakinkielinen kouluopetus lopetettiin 1950-luvulla. Kielen opetus oppiaineena ja korjakinkielinen julkaisutoiminta alkoi uudestaan vasta 1970–1980-lukujen vaihteessa. Opettajia koulutetaan Palanan opettajaopistossa ja Herzenin pedagogisessa yliopistossa Pietarissa. Piirikunnan sanomalehdessä julkaistaan toisinaan korjakinkielisiä tekstejä ja kieltä käytetään myös radiossa sekä jonkin verran televisiossa.
Korjakin kirjaimisto А а Б б В в В' в' Г г Г' г' Д д Е е Ё ё Ж ж З з И и Й й К к Ӄ ӄ Л л М м Н н Ӈ ӈ О о П п Р р С с Т т У у Ф ф Х х Ц ц Ч ч Ш ш Щ щ Ъ ъ Ы ы Ь ь Э э Ю ю Я я
Nykytilanne Nykyään korjakki on vakavasti uhanalainen kieli. Sitä puhuvat etupäässä vanhukset, kun taas nuoriso on siirtynyt käyttämään venäjää. Kielenvaihto on tapahtunut poikkeuksellisen nopeasti, sillä vielä vuonna 1959 yli 99 % kansasta ilmoitti äidinkielekseen korjakin. Huomattavan ongelman muodostavat murre-erot, joiden takia nymylan-korjakit ovat torjuneet tšavtšuveniin perustuneen kirjakielen.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla A.N. Žukova: Korjakski jazyk Endangered Languages of Siberia: The Koryak language Ethnologue: Koryak Koryak Languages
Luokka:Tšuktšilaiset kielet Luokka:Venäjän kielet