Anja Hatakka (oik. Anja Inkeri Geissbühler, o.s. Hatakka, Anja Geissbühlerin kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 10.5.2026, s. B28) oli suomalainen näyttelijä ja missi.
Elämä Lapsuus Anja Inkeri Hatakka syntyi Viipurin läänin Metsäpirtin Hatakkalan kylässä perheensä nuorimmaiseksi tyttäreksi. Hänen vanhempansa olivat Aapro Hatakka (1894–1946) ja Susanna Läärä (1900–1973).
Näyttelijänura Anja Hatakka oli kesätöissä vedenneitona Linnanmäellä 1955, kun elokuvaohjaaja Armand Lohikoski löysi hänet sieltä elokuviin. Loppukesästä 1955 alkoivat Pekka ja Pätkä salapoliiseina -elokuvan kuvaukset Saimaalla, ja Hatakalla oli yksi päärooleista. Elokuva sai ensi-iltansa vasta kahden vuoden kuluttua, kun Tuntematon sotilas sekoitti Suomen Filmiteollisuuden julkaisuaikatauluja. Aikalaiskriitikot haukkuivat tämänkin Puupää-elokuvan, mutta yleisöä katsomoissa riitti. Isoja elokuvarooleja ei tämän jälkeen tullut pariin vuoteen, mutta pienissä osissa Hatakka vilahti elokuvissa 1918 – mies ja hänen omatuntonsa ja Vihdoinkin hääyö..., jotka molemmat tulivat ensi-iltaan 1957.
Hatakka ilmoitettiin 1958 Miss Suomi -kilpailuun, ja 2. helmikuuta Helsingin Messuhallissa järjestetyissä kilpailuissa hän tuli toiseksi perintöprinsessaksi. Pirkko Mannola voitti kilpailun. Yleisö äänesti Hatakan suosikikseen, ja hän sai harteilleen Ihannetytön nauhan. Vuosi jatkui tiiviinä edustustyönä mannekiininäytöksissä ja muissa tapahtumissa. Alkusyksystä oli taas elokuvatöitä Toivo Särkän ohjaamassa rikoselokuvassa Kovaa peliä Pohjolassa, jonka pääosissa näyttelivät Tauno Palo, Hannes Häyrinen ja Teija Sopanen. Elokuvan ensi-ilta oli alkuvuodesta 1959, ja se oli kohtalainen yleisömenestys.
Kesällä 1959 Hatakka esiintyi pienessä roolissa Aarne Tarkaksen komediassa Vatsa sisään, rinta ulos!, joka oli vuoden katsotuin suomalainen elokuva. Tätä seurasi päärooli Pekka ja Pätkä mestarimaalareina -elokuvassa, joka sai ensi-iltansa syksyllä 1959, mutta jäi Lohikosken viimeiseksi ohjaamaksi Puupää-elokuvaksi. Saman vuoden aikana Hatakka esiintyi vielä pienissä rooleissa elokuvissa Lasisydän ja Kohtalo tekee siirron.
Tarkas ohjasi 1960 viimeiseksi jääneen Puupää-elokuvan Pekka ja Pätkä neekereinä, jossa Hatakka oli vielä suurehkossa sivuosassa. Tämän jälkeen seurasi vielä pienet roolit elokuvissa Myöhästynyt hääyö ja Minkkiturkki.
Hatakka avioitui 22-vuotiaana Agfa-Gevaertin Suomen-yhtiön toimitusjohtajan Willy Staudingerin kanssa, ja he adoptoivat pojan Kreikasta. Avioliitto kesti kymmenisen vuotta, 1970-luvun taitteeseen asti.
Myöhemmät vaiheet Hatakka avioitui uudelleen, käytti sukunimeä Geissbühler ja asui Sveitsissä, kunnes palasi Suomeen miehensä kuoltua tapaturmaisesti. Hän asui viimeiset vuotensa palvelutalossa Espoon Kauklahdessa. Hatakka oli viimeinen elossa ollut alkuperäisen Tuntematon sotilas -elokuvan näyttelijä.Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan kaunotar palasi traagisten tapahtumien jälkeen Suomeen – elokuvat ovat nyt rakas harrastus Aamulehti, 20. tammikuuta 2018
Filmografia
Elokuvat Vuosi Nimi Rooli 1955 Tuntematon sotilas Nina 1957 1918 – mies ja hänen omatuntonsa avustaja tai sivuosa Pekka ja Pätkä salapoliiseina Maija Kulo Vihdoinkin hääyö... alusvaatteiden esittelijä 1959 Kovaa peliä Pohjolassa sisäkkö Vatsa sisään, rinta ulos! tyttökoululainen Pekka ja Pätkä mestarimaalareina neiti Kaihokielo Lasisydän maalaistyttö Kohtalo tekee siirron laulusolisti 1960 Pekka ja Pätkä neekereinä Sirpa Lahtinen Myöhästynyt hääyö katua ylittävä nainen 1961 Minkkiturkki keskuksen hoitaja
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset missit Luokka:Suomalaiset elokuvanäyttelijät Luokka:Vuonna 1938 syntyneet Luokka:Vuonna 2026 kuolleet