Todennäköisyystahallisuus on rikosoikeudellisen tahallisuuden alin aste Suomen rikosoikeudessa. Rikoslain 3 luvun 6 §:n mukaan tekijä on aiheuttanut rikoksen tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan muun muassa silloin, kun hän on pitänyt seurauksen aiheutumista varsin todennäköisenä. Hallituksen esityksessä HE 44/2002 vp ilmaisulla tarkoitettiin sitä pistettä, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. Jos molemmat vaihtoehdot ovat tekijälle yhtä uskottavia, teko ei ole tahallinen.
Todennäköisyystahallisuus eroaa kahdesta ylemmästä tahallisuuden asteesta siinä, että se rakentuu yksinomaan tahallisuuden tietomomentin varaan. Tarkoitustahallisuudessa ratkaisevaa on tekijän tahtomomentti eli se, mitä hän tavoittelee, kun taas todennäköisyystahallisuudessa arvioidaan vain sitä, minkä asteista tietoa tekijällä on ollut seurauksen aiheutumisesta. Arviointi on subjektiivista. Merkitystä on tekijän omalla käsityksellä tekohetkellä, ei seurauksen tilastollisella todennäköisyydellä. Tuomioistuinratkaisuissa lopputulos ilmaistaan tavallisesti niin, että tekijän "on täytynyt ymmärtää" tai "on täytynyt pitää" seurausta varsin todennäköisenä. Jos perusteluissa sen sijaan sanotaan, että tekijän "olisi pitänyt ymmärtää" tai "olisi pitänyt käsittää" jotakin, kysymys ei ole enää tahallisuudesta vaan huolimattomuusarvioinnista.Boucht, Johan – Frände, Dan: Suomen rikosoikeus. Rikosoikeuden yleisten oppien perusteet. 2. uudistettu painos. Poliisiammattikorkeakoulun oppikirjat 29, Tampere 2019, s. 62–64.
Lähteet
Luokka:Suomen laki Luokka:Rikosoikeus