Fokker F.28 Fellowship

+Fokker F28 Fellowship300x300pxAir Botnian F28-4000 Tukholman Arlandan lentoasemalla vuonna 2001.TyyppiLyhyen matkan suihkumatkustajakoneAlkuperämaaAlankomaatValmistajaFokkerEnsilento9. toukokuuta 1967Käyttöönotto28. maaliskuuta 1969, Braathens SAFEValmistusvuodet1967–1987Valmistusmäärä241JatkokehitelmätFokker 100, Fokker 70 Fokker F28 Fellowship on alankomaalaisen Fokkerin kehittämä kaksimoottorinen, lyhyille reiteille tarkoitettu suihkumatkustajakone. Sen ensilento tapahtui 9. toukokuuta 1967, ja Braathens SAFE aloitti sillä kaupallisen liikenteen 28. maaliskuuta 1969. Tuotanto jatkui vuoteen 1987, ja koneita valmistettiin 241 kappaletta.

F28 suunniteltiin täydentämään F27 Friendship -potkuriturbiinikonetta sellaisilla reiteillä, joille tarvittiin nopeampaa ja suurempaa lentokonetta. Suunnittelussa painotettiin lyhyitä reittejä ja toimintaa pienillä lentoasemilla. Koneen tunnusomaisia piirteitä ovat rungon takaosaan sijoitetut Rolls-Royce Spey -ohivirtausmoottorit, T-pyrstö sekä rungon takakärjen sivuille avautuva ilmajarru. Matkustamossa on tavallisesti viisi istuinta rinnakkain. Perusversiossa oli yleensä 60–65 matkustajapaikkaa, ja suurimman sarjavalmisteisen version, F28-4000:n, hyväksytty enimmäismatkustajamäärä oli 85.Fokker-VFW International B.V., Customer Training Centre: F-28 Fellowship: Training Manual, luku P-1, ”General Information”, s. 1–5, tarkistus 2.

Tuoteperheeseen kuului lyhyt- ja pitkärunkoisia koneita, suuremmalla siivellä varustettuja versioita sekä pääkannen rahtiovella varustettuja malleja. Reittiliikenteen lisäksi F28:aa käytettiin valtion kuljetustehtäviin ja tarkastuslentoihin. Sen pohjalta kehitettiin suurempi Fokker 100 ja tämän lyhennetty versio Fokker 70.

Kehitys ja tuotanto

Hankkeen synty Fokker aloitti uuden suihkumatkustajakoneen suunnittelututkimukset vuonna 1960. Taustalla olivat F27:n käytöstä saadut kokemukset ja tarve hieman suuremmalle, suorituskykyisemmälle koneelle. Hanke julkistettiin huhtikuussa 1962, ja päätös varsinaisen kehityksen ja tuotannon käynnistämisestä tehtiin vuonna 1964.

F28 syntyi kansainvälisenä yhteistyöhankkeena. Fokkerin yhteistyökumppaneita olivat saksalaiset Hamburger Flugzeugbau ja Vereinigte Flugtechnische Werke sekä Belfastissa toiminut Short Brothers & Harland. Alankomaiden ja Länsi-Saksan valtiot osallistuivat rahoitukseen. Koneen osia valmistettiin useassa maassa, ja loppukokoonpano tapahtui Fokkerin tehtaalla Schipholissa.

Yhdysvalloissa Fairchild suunnitteli F28:aan perustuvaa lyhennettyä lentokonetta, jonka tunnukseksi tuli F-228. Hanke ei edennyt tuotantoon.

Koelennot ja käyttöönotto Ensimmäinen prototyyppi, PH-JHG, lensi Schipholista 9. toukokuuta 1967. Sen tunnuksen kirjaimet viittasivat pääsuunnittelija Johan Hendrik Greidanusiin. Ensilennon miehistöön kuuluivat koelentäjät Jas Moll ja Abe van der Schraaf sekä lentoinsinööri Cees Dik. Koelento-ohjelmassa käytettiin kolmea prototyyppiä. Lisäksi rakenteiden staattista kestävyyttä ja väsymiskestävyyttä tutkittiin kahdella koekappaleella.

F28 Mark 1000 hyväksyttiin 24. helmikuuta 1969. Ensimmäinen asiakaskone toimitettiin samana päivänä saksalaiselle LTU:lle. Norjalainen Braathens SAFE ehti kuitenkin ensimmäisenä aloittaa tyypillä reittiliikenteen 28. maaliskuuta. Braathens oli tilannut viisi F28:aa jo vuonna 1965. Yhdessä Boeing 737:n kanssa ne mahdollistivat yhtiön siirtymisen potkurikoneista suihkukoneisiin.

Tuoteperheen laajeneminen Mark 2000:n runko oli 2,21 metriä alkuperäistä pidempi, ja versio lensi ensimmäisen kerran 28. huhtikuuta 1971. Fokker tutki myöhemmin suurempaa, etureunasolakoilla varustettua siipeä pitkärunkoista Mark 6000:ta ja suunniteltua lyhytrunkoista Mark 5000:ta varten. Mark 6000:n ensilento tapahtui 27. syyskuuta 1973, mutta tuotantokoneita valmistui vain kaksi. Mark 5000 jäi rakentamatta.

Laajempaan tuotantoon päätyivät Mark 3000 ja Mark 4000, joissa käytettiin vastaavasti lyhyttä ja pitkää runkoa. Mark 4000 hyväksyttiin joulukuussa 1976 ja Mark 3000 heinäkuussa 1978.

Fellowshipin tuotanto päättyi vuonna 1987 Fokker 100:n tullessa sen tilalle. Fokker Services ilmoittaa valmistusmääräksi 241 konetta. Fokker 100:n kehitys oli alkanut marraskuussa 1983, ja sen ensilento tapahtui 30. marraskuuta 1986. Uudessa koneessa oli suurempi siipi, elektroninen mittaristo ja Rolls-Royce Tay -moottorit. Ensimmäinen toimitus Swissairille tapahtui helmikuussa 1988. Fokker 100:sta lyhennetty Fokker 70 lensi ensimmäisen kerran 2. huhtikuuta 1993. Molemmat säilyivät tyyppihyväksynnässä F28-perheen jäseninä tunnuksilla Mark 0100 ja Mark 0070.

Rakenne ja järjestelmät

Yleisrakenne ja matkustamo F28 on alatasoinen lentokone, jossa on kaksi rungon takaosaan kiinnitettyä moottoria ja korkean sivuvakaajan päälle sijoitettu korkeusvakain. Rungon halkaisija on 3,30 metriä. Lyhytrunkoisen Mark 1000:n kokonaispituus on 27,40 metriä ja Mark 2000:n 29,61 metriä. Rungon paineistettu osa ulottuu ohjaamosta takapainelaipioon; apuvoimalaite sijaitsee sen takana.

Tavanomaisessa matkustamossa istuimet on sijoitettu yhden käytävän molemmin puolin kahden ja kolmen istuimen ryhmiksi. Valmistajan koulutuskäsikirja esittää lyhyelle versiolle esimerkiksi 60-paikkaisen vakiomatkustamon, 65-paikkaisen turistiluokan matkustamon sekä väljemmän, neljän rinnakkaisen istuimen järjestelyyn perustuvan 40-paikkaisen matkustamon. Paikkamäärä riippui näin ollen sekä koneversiosta että lentoyhtiön valitsemasta sisustuksesta.

Ohjaamossa on kaksi varsinaista ohjaajan istuinta sekä niiden takana kokoon taitettava tarkkailijan istuin. Lentomittarit ja moottorien valvontamittarit sijaitsevat etumittaristoissa. Lentäjien välisessä keskikonsolissa ovat muun muassa tehovivut, laskusiivekkeiden ja ilmajarrun käyttövivut sekä trimmilaitteet. Sähkö-, paineilma-, ilmastointi-, paineistus- ja jäänestojärjestelmien hallintalaitteet on keskitetty pääosin kattopaneeliin.

Moottorit ja apuvoimalaite F28:n voimanlähteenä on kaksi Rolls-Royce Spey -ohivirtausmoottoria.Fokker-VFW International B.V., Customer Training Centre: F-28 Fellowship: Training Manual, luku P-8, ”Power Plant and Controls”, s. 1–2, tarkistus 2. F28:n koulutuskäsikirjassa kuvatussa moottorissa matalapainekompressorissa on neljä ja korkeapainekompressorissa kaksitoista vaihetta. Kumpaakin kompressoria pyörittää oma kaksivaiheinen turbiininsa. Moottorit käynnistetään paineilmatoimisilla käynnistimillä. Kompressorilta otettavaa vuodatusilmaa käytetään myös lentokoneen ilmastointiin, paineistukseen ja jäänestoon.

Koneessa on apuvoimalaite, joka tuottaa maassa sähköä sekä paineilmaa moottorien käynnistämiseen ja ilmastointiin. Tämän ansiosta keskeisiä järjestelmiä voidaan käyttää ilman lentoaseman ulkoisia voimanlähteitä. Lentokäyttöön varustettu apuvoimalaite voi toimia myös lennolla sähkön varalähteenä. Tämä ominaisuus riippuu koneen varustelusta: koulutuskäsikirja käsittelee lentokäyttöä erillisenä lisävarustuksena.Fokker-VFW International B.V., Customer Training Centre: F-28 Fellowship: Training Manual, luku P-7, ”Auxiliary Power Unit”, s. 1–2, tarkistus 2.

Ohjausjärjestelmä ja hydrauliikka Ohjaajan liikkeet välittyvät ohjainpinnoille mekaanis-hydraulisesti. Koneessa on kaksi erillistä hydraulijärjestelmää, Utility ja Flight Control, joiden nimellispaine on 3 000 psi eli noin 207 baaria. Kumpikin moottori käyttää kahta hydraulipumppua, yhtä kumpaakin järjestelmää varten. Siten yhden moottorin pysähtyminen ei yksin poista painetta kummastakaan järjestelmästä.Fokker-VFW International B.V., Customer Training Centre: F-28 Fellowship: Training Manual, luku P-3, ”Hydraulic Power Systems”, s. 1–3, tarkistus 2.

Pääohjainten hydrauliset käyttölaitteet on kahdennettu, ja niiden puoliskot saavat paineensa eri järjestelmistä. Siivekkeet ja sivuperäsin ovat hydraulisesti käytettyjä, ja niiden ohjaintunto tuotetaan keinotekoisesti. Korkeusperäsin on puolestaan hydraulisesti tehostettu siten, että aerodynaamiset voimat välittyvät myös ohjauspylvääseen. Korkeusvakaajan kulmaa muuttamalla säädetään koneen pituustrimmiä.Fokker-VFW International B.V., Customer Training Centre: F-28 Fellowship: Training Manual, luku P-5, ”Flight Controls”, s. 1–10, tarkistukset 2–3.

Hydraulipaineen menetyksen varalle pääohjaimissa on käsikäyttömahdollisuus. Korkeusvakaajaa voidaan tällöin käyttää sähkömoottorilla. Myös laskusiivekkeillä on sähköinen varakäyttö. Laskuteline voidaan vapauttaa mekaanisesti ja laskea painovoiman avulla, ja jarrujen, ilmajarrun sekä siipien nostovoiman vähentäjien käyttöä varten on paineakkuja. Varajärjestelmien toimintamahdollisuudet ovat rajalliset: esimerkiksi ilmajarrun paineakuissa riittää energiaa yhteen ulos- tai sisäänliikkeeseen.

Laskusiivekkeet, ilmajarru ja nostovoiman vähentäjät Kummassakin siivessä on kaksi laskusiivekeosaa. Ne liikkuvat kiskoja pitkin taaksepäin ja alaspäin, ja niiden suurin poikkeutuskulma on 42 astetta. Liikkeen alkuvaiheessa siiveke toimii yksirakoisena. Yli 20 asteen poikkeutuksilla erillinen etuosa siirtyy irti pääosasta, jolloin muodostuu toinen rako. Siivekkeiden yhteistä mekaanista voimansiirtoa käyttää normaalisti hydraulimoottori ja varakäytössä sähkömoottori.

Rungon takakärjessä oleva ilmajarru koostuu kahdesta symmetrisesti sivuille avautuvasta pinnasta. Sen avulla kasvatetaan ilmanvastusta korkeutta vähennettäessä ja lähestymisessä. Jarrupinnat voivat avautua enintään 60 astetta, ja niiden asentoa voidaan säätää portaattomasti. Järjestelmä sulkee ilmajarrun automaattisesti, kun jompaakumpaa tehovipua viedään määrätyn rajan yli.

Siipien yläpinnoilla on erilliset liftdumper-pinnat eli nostovoiman vähentäjät. Ne avautuvat laskukiidossa tai keskeytetyssä lentoonlähdössä, vähentävät siiven nostovoimaa ja lisäävät vastusta. Automaattinen toiminta perustuu muun muassa järjestelmän viritykseen, tehovipujen asentoon ja pääpyörien pyörimisnopeuteen. Järjestelmässä on myös käsikäyttömahdollisuus, koska esimerkiksi vesiliirto voi viivästyttää pyörien pyörimistä ja siten automaattista avautumista. Maassa käytettävät nostovoiman vähentäjät ovat erillinen järjestelmä lennolla käytettävästä pyrstön ilmajarrusta.

Laskuteline ja jarrut F28:ssa on sisään vedettävä nokkapyörälaskuteline. Sekä nokkatelineessä että kummassakin päätelineessä on kaksi pyörää. Päätelineet kääntyvät sisään sivusuunnassa ja nokkateline eteenpäin. Jokaisessa pääpyörässä on hydraulisesti käytetty levyjarru. Normaali jarrujärjestelmä sisältää luistoneston; erillistä varajarrujärjestelmää käytetään ohjaamon vasemman sivupaneelin kahvoilla. Varajarruissa luistonesto ei ole käytössä. Molemmilla jarrujärjestelmillä on oma paineakkunsa.Fokker-VFW International B.V., Customer Training Centre: F-28 Fellowship: Training Manual, luku P-4, ”Landing Gear”, s. 3–7, tarkistus 2.

Hydraulipaineen menetyksen jälkeen laskutelineiden lukitukset voidaan avata vaijerijärjestelmällä. Koska päätelineiden sisempien luukkujen sulkemiseen ei tällöin ole normaalisti tarvittavaa painetta, niitä voidaan nostaa osittain käsikäyttöisellä vinssillä. Pääpyörien lämpösulakkeet puolestaan päästävät renkaista paineen hallitusti, jos jarrut kuumenevat liikaa.

Sähkö- ja polttoainejärjestelmät Sähköjärjestelmän perustana on 115/200 voltin kolmivaiheinen vaihtovirta, jonka taajuus on 400 hertsiä. Kummankin moottorin generaattori syöttää normaalisti omaa pääkiskoaan. Generaattorin ja moottorin välissä oleva vakionopeuskäyttö pitää generaattorin pyörimisnopeuden vakiona moottorin kierrosluvun vaihdellessa. Kolmas generaattori on apuvoimalaitteen yhteydessä.Fokker-VFW International B.V., Customer Training Centre: F-28 Fellowship: Training Manual, luku P-2, ”Electrical Power Systems and Lights”, s. 1–3, tarkistus 2.