Ilmo Mäkelä (20. tammikuuta 1924 Pori – 1. maaliskuuta 2005 Helsinki) oli suomalainen elokuva-alan yritysjohtaja ja elokuvatuottaja. Hän toimi Kinoston toimitusjohtajana vuosina 1974–1982 ja johti myös Fennada-Filmiä. Hän oli lisäksi Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtaja vuosina 1982–1984 ja Suomen Filmikamarin hallituksen puheenjohtaja vuosina 1981–1985.
Tausta
Mäkelän vanhemmat olivat Kinoston perustaja Väinö Mäkelä ja Anna Mäkelä, omaa sukua Lindfors. Myös hänen veljensä Veikko, Mauno ja Tuukka työskentelivät suvun elokuvayhtiöissä.Hupaniittu, Outi: ”Perhepiirissä – Mäkelät, Adamsit ja yhteistyöyhtiö Fennada-Filmi”, s. 64, 69; ”Jälkinäytös – Fennadan pitkät jäähyväiset ja perheyhtiöiden päätepiste”, s. 311. Teoksessa Laine ym. 2026. Ilmo Mäkelä valmistui ekonomiksi vuonna 1947. Hän kilpaili 1950-luvulla ralliautoilussa SM-tasolla.
Ura
Mäkelä aloitti perheyhtiössä vuonna 1948 levitysyhtiö Väinän Filmin toimitusjohtajana. Hän keskittyi ulkomaisten elokuvien maahantuontiin ja elokuvateatteritoiminnan kehittämiseen. Kinostolla oli Universalin edustus, ja yhtiö sai levitettäväkseen MGM:n elokuvat vuonna 1964 sekä Disneyn elokuvat vuonna 1976. Mäkelä pyrki itse katsomaan kaikki Kinoston teattereiden ohjelmistoon tarjotut elokuvat.
Helmikuussa 1974 Mäkelä seurasi veljeään Maunoa Kinoston ja Fennada-Filmin toimitusjohtajana. Mauno Mäkelä siirtyi Kinoston hallituksen puheenjohtajaksi ja Fennadan tuotantopäälliköksi.Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös – Fennadan pitkät jäähyväiset ja perheyhtiöiden päätepiste”, s. 313–314. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio.
Kaksi viikkoa nimityksensä jälkeen Ilmo Mäkelä lomautti Fennadan koko jäljellä olleen pitkien elokuvien tuotantohenkilöstön, yhteensä 14 työntekijää. Mainos- ja ääniosastoille jäi yhdeksän työntekijää. Lomautukset herättivät henkilöstössä vastustusta, eivätkä lomautetut enää palanneet töihin.
Mäkelä tuli Luottamus-elokuvan (1976) tuottajaksi tuotannon loppuvaiheessa Mauno Mäkelän tilalle.Santakari, Minna & Seitajärvi, Juha: ”’Työtä, rakkautta, kiukuttelua, paljon ystäviä!’ – elokuvantekoa Kulosaaren studioilla”, s. 42, viite 1. Teoksessa Laine ym. 2026. Artikkelin verkkoversio. Hän tuotti myös Edvin Laineen ohjaaman Ruskan jälkeen -elokuvan (1979), joka jäi Fennadan viimeiseksi pitkäksi elokuvaksi. Yhtiö jatkoi mainoselokuvien valmistamista, kunnes se myytiin Yleisradiolle kesäkuussa 1982.Hupaniittu, Outi: ”Jälkinäytös”, s. 317. Teoksessa Laine ym. 2026.
Mäkelä jäi eläkkeelle vuonna 1982 ja luopui Kinoston johtajuudesta ja omistuksestaan. Yhtiön myynnistä oli neuvoteltu muun muassa WSOY:n kanssa, mutta lopulta kesäkuussa 1982 Kinosto lunasti Ilmo Mäkelän ja Veikko Mäkelän perikunnan osakkeet. Omistajina jatkoivat Mauno ja Tuukka Mäkelä, ja toimitusjohtajaksi tuli Ilmo Mäkelän poika Jukka Mäkelä.
Järjestötehtävät ja tunnustukset
Mäkelä toimi Suomen Elokuvateatterinomistajain Liiton puheenjohtajana vuosina 1975–1981 ja varapuheenjohtajana vuosina 1982–1983. Suomen Filmikamarin hallituksen puheenjohtajana hän oli vuosina 1981–1985. Hän sai Filmikamarin myöntämän elokuva-alan kultaisen ansiomerkin 30. toukokuuta 1973.
Mäkelä osallistui Suomen elokuvasäätiön kehittämiseen 1970-luvulla ja johti sen hallitusta vuosina 1982–1984. Hänen puheenjohtajakaudellaan säätiö osti Katajanokalta makasiinirakennuksen vuonna 1983. Sen kunnostus toimitiloiksi valmistui vuonna 1985. Elokuvakriitikko Mikael Fränti kuvasi Mäkelää muistokirjoituksessaan sovittelijaksi, joka pyrki lähentämään elokuvan liikealan ja kulttuurijärjestöjen näkemyksiä erityisesti 1970-luvun elokuvapoliittisissa kiistoissa.
Lähteet
Kirjallisuus
Viitteet
Luokka:Suomalaiset yritysjohtajat Luokka:Suomalaiset elokuvatuottajat Luokka:Vuonna 1924 syntyneet Luokka:Vuonna 2005 kuolleet