Huến muistomerkkien kokonaisuus () on Unescon maailmanperintökohde Vietnamin keskiosassa Huến kaupungissa. Huế toimi 1800–1900-luvuilla Nguyễn-dynastian keisarillisena pääkaupunkina ja tärkeänä kulttuurin ja uskonnon keskuksena. Maailmanperintökohteeseen kuuluu historiallisen pääkaupungin rakennuksia ja rakennelmia, joista tärkeimpiä ovat Huến linnoitus ja sen sisälle rakennetut keisarillinen palatsi ja kielletty kaupunki. Osa kohteista sijaitsee kaupungin keskustan ulkopuolella Hươngjoen varrella.

Maailmanperintöluetteloon Huến muistomerkkien kokonaisuus on lisätty vuonna 1993. Maailmanperintökohteeseen kuuluva alue on yhteensä 315,47 hehtaarin laajuinen.

Historia Huế toimi 1500-luvun puolivälistä lähtien Vietnamin eteläosien (Đàng Trong) pääkaupunkina ja vuodesta 1802, Nguyễn-dynastian valtakaudella, koko maan pääkaupunkina. Kaupungin keisarilliset muistomerkit, kuten linnoitukset ja palatsit, on rakennettu Nguyễn-dynastian aikana. Dynastia oli vallassa 143 vuoden ajan vuoteen 1945 saakka.Management Plan 2015, s. 33–34.

Pääkaupungin sijainti valittiin kiinalaisperäisen geomantian eli fengshuin mukaisesti. Sijainnille tärkeitä olivat Hươngjoki ja Ngự Bình -vuori (’keisarillinen sermi’), ja Hươngjoen kaksi pienehköä saarta kaupungin edustalla toimivat suojelijoina: niistä Hến-saaren nähtiin olevan ”vasemmanpuolinen sininen lohikäärme” ja Dã Viên -saaren ”oikeanpuolinen valkoinen tiikeri”. Kaupungin asemakaava laadittiin niin, että se sijoittui kosmologisesti oikein viiden pääilmansuunnan (keskus, länsi, itä, pohjoinen, etelä) sekä niitä vastaavien värien ja elementtien suhteen. Hươngjoki oli myös merkittävä kuljetusväylä, ja tärkeimmät rakennukset ja rakennelmat sijoitettiin sen varrelle. Huến linnoitus palatseineen sijaitsee joen alajuoksulla pohjoisessa, kun taas etelämmäs rakennettiin temppeleitä, pagodeja ja keisarillisia hautoja.Management Plan 2015, s. 35.

Huế suunniteltiin ja rakennettiin valmiiksi, puolustuskelpoiseksi pääkaupungiksi suhteellisen lyhyessä ajassa 1800-luvun alkupuolella. Sen tärkeimmät piirteet ovat säilyneet ehjinä nykypäivään saakka. Se onkin poikkeuksellinen esimerkki myöhäisen feodaaliajan kaupunkisuunnittelusta.

Maailmanperintökohteen osat Huến linnoituksen alue Huến linnoitus (Kinh thành) muodostaa suorakulmaisen alueen Hươngjoen pohjoispuolella, ”kuninkaallisen saaren” Hươngjoen ja pienempien Bạch Yến- ja Kim Long -jokien välille. Linnoitusta kiertää 50 metriä leveä ja 4 metriä syvä vallihauta. Koilliskulmassa siihen liittyy Trấn Bình Đàin linnake, joka on niin ikään bastionityyppinen varustus. Alueella on lukuisia rakennuksia ja rakennelmia, jotka kuuluvat maailmanperintökohteeseen. Linnoituksen eteläosassa sijaitsevat esimerkiksi lipputorni, Phu Văn Lâun paviljonki, josta julistettiin lakeja, keisarillinen kesähuvila ja hovin ulkoministeriön jäljelle jäänyt rakennus Thương Bạc Đình. Muita linnoituksen sisäpuolella säilyneitä rakennuksia ovat muun muassa Long Anin palatsi, joka toimii nykyisin Nguyễn-dynastian museona, Huến keisarillinen akatemia, joka siirrettiin nykyiselle paikalleen vuonna 1908, ja Học Hải -järven keskelle rakennettu keisarillinen kirjasto. Xã Tắcin alttari on alun perin vuonna 1806 maan ja riisin jumalille rakennettu alttari, joka uudelleenrakennettiin vuonna 2008. Nguyễn-dynastian kuuden ministeriön rakennuksista on jäljellä vaan jäänteitä.Management Plan 2015, s. 37–41.

Linnoituksen merkittävin rakennuskokonaisuus on kuitenkin keisarillinen palatsi (Hoàng thành). Sen sisäpuolella on kielletty kaupunki (Tử Cấm Thành) ja muita palatseja. Keisarillinen palatsi on suorakulmainen, 640 x 568 metrin laajuinen alue, jota ympäröivät muuri ja vallihauta. Palatsialueelle johtaa neljä porttia eri ilmansuunnista. Alue jakautuu useisiin muureilla ympäröityihin kokonaisuuksiin, joita ovat kielletyn kaupungin lisäksi seremonioille tarkoitettu alue, Nguyễn-dynastian esi-isien temppeleille rakennettu alue, kuningataräidin ja -isoäidin asuinalue, varasto- ja paja-alue sekä nuorten prinssien palatsi. Kielletty kaupunki oli keisarin ja keisariperheen yksityinen palatsialue. Se on noin 300 x 300 metrin laajuinen kokonaisuus, jossa oli alun perin 50 rakennusta. Koko palatsialueen arkkitehtuuri noudattaa pitkälti symmetriaa ja siinä toistuvat luvut 5 ja 9, jotka viittaavat keisarin asemaan kungfutselaisessa ajattelussa.Management Plan 2015, s. 41–42.

Linnoituksen ulkopuolella Huến linnoituksen ulkopuolella maailmanperintökohteeseen kuuluvia rakennuksia on pääosin kaupungin eteläosassa Hươngjoen varrella. Näistä poikkeus on Trấn Hải Thànhin linnoitus, joka rakennettiin vuonna 1813 strategisesti tärkeälle paikalle Etelä-Kiinan meren rannalle. Huến eteläosien kohteet ovat lähinnä temppeleitä ja hautoja, mutta niihin lukeutuu myös Nam Giaon esplanadi, mäntymetsän ympäröimä keisarillinen alttarialue, joka rakennettiin vuonna 1806. Se koostuu kolmesta sisäkkäisestä tasanteesta, jotka edustavat taivasta, maata ja ihmiskuntaa. Toinen poikkeava rakennelma on Hổ Quyền, ’tiikeriareena’, jossa järjestettiin taisteluita tiikerien ja norsujen välillä. Se valmistui vuonna 1830, ja viimeinen tiikeritaistelu järjestettiin siellä vuonna 1904.Management Plan 2015, s. 47–50.

Temppeleistä Văn Miếu eli kirjallisuuden temppeli ja Võ Miếu eli asevoimien temppeli sijaitsevat lähekkäin Huến linnoituksen länsipuolella. Molemmat temppelikokonaisuudet ovat pääosin raunioituneet, mutta niissä on säilynyt useita arvokkaita kivisteeloja.Management Plan 2015, s. 44–46. Voi Rén temppeli (’norsun huuto’) sijaitsee tiikeriareenan lähistöllä, ja se on omistettu 15 hengelle, joiden uskottiin suojelevan norsuja. Huệ Namin pyhäkkö ja Thiên Mụn pagodi on molemmat rakennettu Hươngjoen rannalle; edellisessä palvotaan vietnamilaisen kansanuskon Thiên Y A Na -jumalatarta, kun taas jälkimmäinen on rakennettu vuonna 1601, mikä tekee siitä Huến vanhimman pagodin.Management Plan 2015, s. 51–52.

Huến muistomerkkien kokonaisuuteen kuuluu seitsemän keisarillista hautaa. Niitä ovat Gia Longin hauta, Minh Mạngin hauta, Thiệu Trịn hauta, Tự Đứcin hauta, Dục Đứcin hauta, Đồng Khánhin hauta ja Khải Địnhin hauta. Hautakokonaisuudet sovitettiin ympäröivään suurmaisemaan vuorten, maaseudun ja metsien keskelle. Vanhin niistä on lähes kahden vuosisadan aikana rakennettu Gia Longin hauta, jonne on Gia Longin lisäksi haudattu muun muassa keisarin äiti ja vaimot. Uusin hauta on vuosina 1920–1931 rakennettu Khải Địnhin hauta, jonka arkkitehtuurissa yhdistyvät vietnamilainen perinne ja länsimainen, uusklassinen arkkitehtuuri.Management Plan 2015, s. 53–60.

Suojelu Vietnamin valtio omistaa Huến muistomerkkien kokonaisuuteen kuuluvat kohteet. Niiden suojelusta ja hoidosta vastaa Huến muistomerkkien suojelukeskus, joka toimii Huến maakuntatasoisen kaupungin kansankomitean alaisuudessa. Suojelukeskuksessa on töissä yli 700 henkeä. Valtaosaa muistomerkeistä on restauroitu, mutta korjaustyöt on tehty käyttäen perinteisiä työtapoja ja materiaaleja. Osa rakennuksista on raunioina.

Muistomerkkien kokonaisuutta koskevia uhkia ovat toisaalta alueelle epäsopivat rakennustyöt, toisaalta luonnonilmiöt kuten tulvat ja hyönteisten aiheuttamat tuhot.

Lähteet

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:Huế Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Vietnamissa