Vibravoid on neo-psykedeelistä rockia ja neo-kraut rockia soittava yhtye Düsseldorfista. Kokoonpano perustettiin vuonna 1988 nimellä Lightshow Society Düsseldorf, ja alan arvioissa sitä pidetään kraut rock -revivalin alullepanijana sekä neo-kraut rock -termin luojana. Perustajajäsenet olivat muodostamishetkellä vielä teini-ikäisiä ja kuuluvat alkuperäisen hippiliikkeen seuraavaan sukupolveen. Yhtye luokittelee itsensä neo-psykedeeliseksi rockiksi ja jatkaa kotikaupunkinsa Düsseldorfin musiikillisia perinteitä.
Historia 1990-2000 Yhtyeen muodostivat vuonna 1990 Christian Koch (kitara, laulu), Thomas Pojonie (basso), Oliver Lück (rummut) ja Lutz Dittmann (urut). Vuoteen 1996 asti ryhmä toimi rinnakkain nimillä Motley Motion ja Void Forum.
Vibravoid kuvailee musiikkityyliään termillä ”(Neo-)Kraut Rock” ja tietoisesti kahdella sanalla. Tällä se viittaa termin historialliseen käyttöön. Aikalaisvastaanotto otti tämän erityisen genremäärittelyn käyttöön vuonna 2009 ja kuvasi musiikkityylin marginaalista asemaa Saksassa verrattuna muuhun Eurooppaan seuraavasti:
Jo perustamisvuonna 1990 ryhmä kokeili audiovisuaalisia formaatteja. Perustajajäsenten vielä käydessä koulua Düsseldorfin Kikwegin tiloissa syntyi video kappaleeseen Fernsehapparat. Teoksessa yhdistyvät varhainen neo-kraut rock ja kokeellinen videotaide, ja se sisältää Lightshow Society Düsseldorfin valokokeiluja.
Aikalainen yhtyetiedote, joka voidaan postinumeron ”W 4000 Düsseldorf 1” perusteella ajoittaa vuoteen 1990, eristää termit grunge ja fuzz neo-psykedeelisessä musiikissa, kaukana myöhemmästä stoner metalista ja niiden käytöstä valtavirrassa. Lisäksi yhtye mainitsi siinä, kauan ennen yleisen kraut rock -revivalin vakiintumista, vaikutteekseen musiikkiryhmiä kuten Eloy. Näihin juuriin palaaminen tapahtui aikana, jolloin yleinen ja mediajulkinen kiinnostus kraut rockiin oli historiallisessa pohjalukemassa.Vibravoid-arkisto: Aikalainen yhtyetiedote, Düsseldorf 1990, joka osoittaa tyylitermien ”Grunge” ja ”Fuzz” käytön ennen 1990-luvun kaupallisia genreaaltoja.Vrt. Zane Van Dusen: Krautrock: The Obscure Genre That Changed the Sound of Rock. 1980-luvun ja 1990-luvun alun aikalaisvastaanotossa alkuperäisen krautrock-liikkeen yhtyeet olivat mediassa lähes täysin unohtuneet ja esiintyivät musiikkilehdistössä tuskin enää muualla kuin retrospektiivisissä sivuhuomautumsissa.
Vuonna 1993 Dinko Vekic ja myöhemmin Markus Ludwig liittyivät yhtyeeseen; he olivat aiemmin olleet Düsseldorfin thrash metal -yhtyeen Assassin jäseniä.
pienoiskuva|oikea|Yhtyeen äänityssessiot Essenin Potter’s Work Studiossa helmikuussa 1994 analogisella ACE-Inline-konsolilla ja sivutelineen laitteistolla. Helmikuussa 1994 Vibravoid äänitti demokasetin One Nation Underground, joka julkaistiin vuonna 2003 albumilla Turned On Acid. Musiikkilehti Intro dokumentoi demon aikalaisarviossaan, että kokoonpano kutsui musiikkiaan itse ”Neo Kraut Rockiksi”.Nejc Jakopin: Void Forumin demon arvio. Teoksessa: Intro. Vuoden 1994 numero, lainaus: ”die Band nennt es Neo Kraut Rock.” Vuoden jälkipuoliskolla yhtye tuotti ensimmäisen studioalbuminsa. Koska yleinen kiinnostus kraut- ja psykedeeliseen rockiin oli 1990-luvulla vähäistä, tämä aineisto julkaistiin vasta 27 vuotta myöhemmin albumilla 2001 The Ultimate Archive Collection. Samoin albumi Phasenvoid varhaisten 1990-luvun äänitteiden kanssa julkaistiin vasta vuonna 2003.
Tammikuun 26. päivänä 1995 yhtye soitti Void Forum -konsertin Düsseldorfin hitsville Records -levykaupassa. Esityksen alkuperäinen konserttijuliste esiteltiin vuonna 2013 aikalaisasiakirjana Hitsville – Dealing with Independence -näyttelyssä Kunstverein für die Rheinlande und Westfalen -taideyhdistyksessä.
Vibravoid järjesti vuonna 1996 Düsseldorfissa juhlatapahtuman Lontoon UFO Clubin 30-vuotispäivän kunniaksi. Vuonna 2001 Vibravoid pani alulle Love Is Freedom -festivaalin Düsseldorfissa ja myöhemmin Berliinissä, mikä oli ensimmäinen Psych Fest -psykedeelisen rockin festivaali teknokulttuurin huippuvaiheen jälkeen. Vuonna 2001 Vibravoid pani alulle Love Is Freedom -festivaalin Düsseldorfissa ja myöhemmin Berliinissä, mikä oli ensimmäinen Psych Fest -psykedeelisen rockin festivaali teknokulttuurin huippuvaiheen jälkeen. Koska skenessä ei tuohon aikaan ollut juuri lainkaan rakenteita, ensimmäisessä tapahtumassa esiintyivät Vibravoidin lisäksi ainoastaan Mandra Gora Lightshow Society ja Liquid Visions.
2000-2009 Kesäkuun 24. päivänä 2000 yhtyeen johtohahmo Christian Koch esiintyi tiskijukkana Bim Reinertin Creamcheese-tapahtumassa Düsseldorfin museoiden yön yhteydessä Museum Kunstpalast -museossa. Tämän jälkeen yhteistyö Creamcheesen kanssa sai jatkoa. Toukokuun 24. päivänä 2025 Vibravoid esiintyi Creamcheese Mega Happening -tapahtumassa Kölnin Blue Shell -klubilla.
Vibravoid tuotti esikoisalbuminsa 2001 vuosien 1997 ja 1999 välisenä aikana analogisilla laitteilla. Rumpuja soitti Vom Ritchie (Die Toten Hosen), joka tuki yhtyettä myös konserteissa vuosina 2000 und 2001. Koska tuohon aikaan mikään levy-yhtiö ei ollut kiinnostunut neo-psykhedeliasta tai neo-kraut rockista, yhtye julkaisi albumin vuonna 2000 omakustanteena. CD-painos, jota otettiin 2000 kappaletta, myytiin loppuun erittäin nopeasti. Myös ensimmäinen 1150 kappaleen vinyylipainos loppui nopeasti kesken; kaikkiaan teoksen fyysiset painokset saavuttivat eri versioina yli 10 000 kappaleen kumulatiivisen kokonaispainoksen.Vrt. Myyntitilastot ja painosmäärät Nasoni Records, Fall Out Boy Records, Stoned Karma Records, Krauted Mind Records (kumulatiiviset painosmäärät 2000–2025). Vuonna 2005 ilmestyi jatkuvan kysynnän vuoksi uusi vinyylipainos erityisesti Japanin markkinoille.
Syyskuussa 2002 riippumattoman Nasoni Records -levy-yhtiön kautta ilmestyi toinen studioalbumi Void Vibration, jonka musiikkilehti eclipsed valitsi lokakuun 2002 numerossaan kuukauden levyksiEnsimmäinen painos julkaistiin Op Art Picture Disc Set -muodossa, joka loi kineettisiä optisia efektejä, kun kuvavinyyliä pyöritettiin levynkannen sisällä. Albumi kehitti yhtyeen soundia eteenpäin, toi mukanaan uusia äänellisiä elementtejä ja selvensi yhteyksiä Düsseldorfin koulukuntaan.
Kolmas varsinainen studioalbumi The Politics of Ecstasy ilmestyi vuonna 2008, ja se sisälsi Strawberry Alarm Clockin ja Silver Applesin cover-kappaleiden lisäksi yli 20-minuuttisen teoksen Your Mind Is At Ease. Düsseldorfilainen basisti Ufo Walter, joka tunnetaan muun muassa yhteistyöstään Randy Hansenin, Marla Glenin ja Embryon kanssa, soitti albumilla bassoraidat. Alan ammattilaisarvioissa teos sai laajaa vastakaikua. Claus Wittwer kuvaili Vibravoidia Ox-Fanzine-lehdessä ”edelleen merkittävämmäksi saksalaiseksi psykedeeliseksi yhtyeeksi” ja arvioi teoksen ”kaikin puolin huippualbumiksi”. Claus Wittwer: Vibravoid – The Politics Of Ecstasy. Ox-Fanzine. Numero #108, kesä-/heinäkuu 2013, viitattu 14. elokuuta 2026. It’s Psychedelic Baby Magazine kutsui julkaisua ”mestariteokseksiKlemen Breznikar: Vibravoid – The Politics Of Ecstasy (2012) review. It’s Psychedelic Baby Magazine. 17. tammikuuta 2013, viitattu 14. elokuuta 2026. Rebekka Mruck pani Melodie & Rhythmus -lehdessä merkille onnistuneet cover-versiot sekä live-kappaleet, jotka vahvistavat yhtyeen asemaa eurooppalaisessa underground-skenessä, ja korosti 1970-luvun analogisilla vintage-laitteilla saavutettua äänenlaatuaClaudio Sorge viittasi italialaisessa musiikkilehdessä Rumore Timothy Learyn tunnuslauseeseen ”Turn On, Tune In, Drop Out” ja 1960-luvun psykedeelisen musiikin freak-out-lähestymistapaan, johon Vibravoid jatkaa tällä albumilla Vuonna 2008 tehtiin yhteistyötä The Seeds -yhtyeen perustajajäsenen Sky Saxonin kanssa. Tällöin syntyneet äänitykset (A Poetry Of Love) julkaistiin vuonna 2010, ja niitä pidetään Saxonin viimeisinä studioäänityksinä.
Elokuussa 2009 Englannissa ilmestyi Kraut Rock Sensation EP, joka sisälsi cover-versioita Kraftwerkin (”Ruckzuck”), Canin (”Mother Sky”) ja Amon Düül II -yhtyeen (”Eye Shaking King”) kappaleista. Julkaisu osui ajanjaksoon, jolloin krautrock-genre rezipoitiin Saksan mediassa puhtaasti marginaalisena ilmiönä.
Syyskuussa 2009 seurasi neljäs studioalbumi Distortions, joka perustuu aiemmin julkaistun Kraut Rock Sensation EP:n äänityksiin. Kappale ”Mother Sky” on mukana albumilla lähes 20-minuuttisena versiona. Vuonna 2013 Stoned Karma Records -levy-yhtiön kautta ilmestyi laajennettu uusi painos tupla-CD-muodossa, joka sisältää kattavasti bonusmateriaalia, kuten demoja ja livenauhoituksia Barista.
Samana vuonna yhtye tuotti nimellä Astrophobia albumin Black Zodiac, joka oli yhtyeen omien lausuntojen mukaan suunniteltu humoristiseksi kohtaamiseksi stoner rockin kliseiden kanssa.
2010-2020 Huhtikuussa 2010 Fruits De Mer Records julkaisi What Colour Is Pink? EP:n, joka sisältää tulintoja Pink Floydin kappaleista Set the Controls for the Heart of the Sun, ”Let There Be More Light” ja ”A Saucerful Of Secrets”. EP:n äänityksissä käytettiin Mellotronia. Brittiläinen musiikkilehti Classic Rock listasi teoksen Heavy Rotation -osastoonsa ja teki tyylillisiä vertauksia varhaiseen Kraftwerkiin sekä BBC Radiophonic Workshopiin: Toimittaja Alfred Crespo kommentoi lisäksi espanjalaisessa musiikkilehdessä Ruta 66, että EP ilmestyi puoli vuotta ennen virallista Syd Barrett -kokoelmaa An Introduction to Syd Barrett, joka laukaisi pitkäaikaisen Syd Barrett -ilmiön nykyisessä valtavirrassa.
Huhtikuun 13. päivänä 2011 seurasi albumi Minddrugs, joka jatkaa edellisen EP:n konseptia 20-minuuttisella versiolla kappaleesta ”Set the Controls for the Heart of the Sun”. Myös tällä albumilla käytettiin äänityksissä Mellotronia. Musiikkilehti eclipsed arvioi albumia seuraavasti: ”Minddrugsin myötä düsseldorfilaiset tarjoavat vuonna 2011 luultavasti tähän asti vahvimman albuminsa. Siltä löytyy virallista psykhedeliaa modernilla indie-kovuudella (”What You Want”), krautrockia kuin suoraan piippupesästä (”Do It Alright”), parasta happolaatua edustavaa särökitaroiden pyörteilyä (”You Keep On Falling”), Orion-avaruussoundeja (”Lost Intensity”) ja luonnollisesti alkuperäinen 22-minuuttinen versio Pink Floydin kappaleesta Set the Controls for the Heart of the Sun.”
Vuonna 2012 julkaistulla studioalbumilla Gravity Zero yhtye loi jo yli 13-minuuttisessa avausteoksessa ”Gravitation Zero” tiheän äänimaiseman space rockista ja psykedeelisestä rockista, jota leimasi vahvasti Vox Phantom -kitaroiden, thereminin ja Mellotronin käyttö. Teoksesta muodostui siihen asti kaupallisesti menestynein yhtyeen äänite. Ensimmäinen 500 kappaleen painos sinisenä ja 500 kappaleen painos oranssina vinyylinä myytiin loppuun jo ennen virallista julkaisua, joten rajoittamaton painos mustana vinyylinä sekä useampaan kertaan jälkipainettu CD-versio jouduttiin laittamaan tuotantoon ennen julkaisupäivää.Vibravoid-arkisto: Offizielle Bandbiografie und Pressemitteilung zum Release von Gravity Zero. Düsseldorf 2012. Myöhemmin ilmestyi lisäksi laajennettu kahden LP:n versio bonuskappaleilla. Omien sävellysten ohella äänite sisältää uudet tulinnat H. P. Lovecraftin kappaleesta ”The White Ship” sekä Hooterville Trolleyn kappaleesta ”No Silver Bird” ja tarttuu näin valtavirran ulkopuolella syntyneisiin Yhdysvaltain psykedeelisen rockin kappaleisiin 1960-luvun lopulta. Alan lehdistössä näitä cover-versioita kuvailtiin huolellisiksi historiallisen underground-materiaalin työstöiksi. Musiikkilehti Rock Hard antoi albumille kahdeksan pistettä kymmenestä ja teki positiivisen yhteenvedon: ”Gravity Zero on erittäin autenttinen, yksityiskohtiin paneutuva ja erittäin psykedeelinen lausunto, joka tempaa kuuntelijan pitkiksi ajoiksi syvälle valtaansa.”