Uuseugeniikka, jota kutsutaan myös liberaaliksi eugeniikaksi, tarkoittaa nykyaikaisten lisääntymisteknologioiden käyttöä tulevien lasten ominaisuuksien valitsemiseksi tai parantamiseksi vapaaehtoisuuteen pohjautuen. Sen keskeisenä tavoitteena on parantaa tulevien sukupolvien hyvinvointia ja terveyttä joko poistamalla vakavia perinnöllisiä sairauksia tai valitsemalla toivottuja ei-lääketieteellisiä ominaisuuksia, kuten korkeampaa älykkyyttä, parempaa muistia tai toivottua luonnetta. Siinä missä vanha eugeniikka oli valtion johtamaa, pakkokeinoihin ja näennäistieteeseen perustuvaa toimintaa, uuseugeniikka jättää päätöksenteon täysin vanhempien oman vapaan tahdon ja moniarvoisten käsitysten varaan. Uuseugeniikkaa on haluttu kutsua myös geneettiseksi paranteluksi, koska eugeniikka-termiin liittyy kielteistä historiallista painolastia.
Uuden eugeniikan kannattajat puolustavat näitä käytäntöjä vetoamalla yksilön lisääntymisvapauden laajentamiseen ja moraaliseen vastuuseen. Jotkut filosofit väittävät, että vanhemmilla on suoranainen moraalinen velvollisuus valita saatavilla olevista alkioista se, jolla on parhaat edellytykset hyvään elämään. Niin sanottu "hyvää tekevä lisääntyminen" (engl. procreative beneficence) on australialaisen filosofi Julian Savulescun 2000-luvun alussa esittämä bioeettinen argumentti. Sen mukaan vanhemmilla on moraalinen peruste valita tarjolla olevista alkioista tai sukusoluista se lapsi, jonka voidaan käytettävissä olevan tiedon valossa odottaa elävän parhaan mahdollisen elämän. Periaate perustuu siihen, että vanhempien tulisi ajaa lapsen etua jo ennen kuin lapsi on syntynyt eikä jättää lapsen kohtaloa tietoisesti sattuman varaan. Periaate ei tarkoita lakisääteistä pakkoa tai sitä, että valinnan tekemättä jättäjät olisivat automaattisesti syyllisiä, vaan se asettaa parhaan lapsen valitsemisen moraaliseksi ihanteeksi silloin, kun se on teknologisesti mahdollista.
Kritiikki Kriitikot näkevät kehityksessä eettisiä ja sosiaalisia uhkia. Yksi suurimmista huolista on taloudellinen epätasa-arvo, sillä kalliit teknologiat saattavat valua vain varakkaiden käyttöön ja luoda näin yhteiskuntaan biologisen luokkajaon. Vammaisaktivistit ja -tutkijat puolestaan esittävät niin sanotun ekspressivistisen argumentin, jonka mukaan sikiöiden ja alkioiden seulonta ja hylkääminen vammaisuuden perusteella lähettää loukkaavan viestin siitä, että vammaisten elämä ei ole elämisen arvoista. Vaikka valtiollista pakkoa ei olisikaan, markkinapaineet ja vallitsevat sosiaaliset normit voivat ohjata vanhemmat tekemään hyvin samankaltaisia valintoja, mikä johtaa ihmispopulaation homogenisoitumiseen ja monimuotoisuuden katoamiseen. Kriitikot pelkäävät myös vanhemmuuden luonteen muuttuvan, kun ehdoton rakkaus korvautuu lapseen kohdistuvilla tuotteistetuilla odotuksilla.
Lähteet
Luokka:Bioetiikka