Sándor-palatsi (unk. Sándor-palota) on Budapestissä, Budan linnavuorella sijaitseva rakennus, joka on toiminut vuosina 1867–1944 Unkarin pääministerin virkatalona, vuodesta 2003 saakka Unkarin presidentin virka-asuntona ja presidentin kanslian toimipaikkana.
Historia Budan linnakorttelissa Pyhän Yrjön aukiolla (Szent György tér) sijaitsevan palatsin rakennuttivat asunnokseen vuosina 1803–1806 kreivi Vince Sándor ja hänen puolisonsa, kreivitär Anna Szapáry, ostettuaan Budan kaupungilta tontin, jolla tuolloin sijaitsi kaksi kasarmirakennusta. Palatsin suunnittelijasta ei ole varmaa tietoa, mutta mahdollisesti sen piirsi Mihály Pollack ja toteutti tunnettu wieniläinen rakennusmestari Johann Aman. Rakennuksessa oli alusta alkaen tuolloin moderni keskuslämmitys ja länsimaisen muodin mukainen talvipuutarha. Kreivi Sándor kuului palatiini Joosefin ystäväpiiriin, ja rakennuksessa kävi usein arvovieraita. Kertoman mukaan siellä vierailivat joskus vuosina 1815–1816 Itävallan keisari Frans I ja hänen liittolaisensa, Venäjän tsaari Aleksanteri I.
Vuonna 1831 Sándorien palatsi siirtyi Pallavicinin aatelissuvulle, joka vuokrasi sitä edelleen. Vuonna 1851 palatsiin muutti arkkiherttua Albrekt, joka Unkarin vapaustaistelun kukistamisen jälkeen toimi Unkarin käskynhaltijana. Itävalta-Unkarin valtiosopimuksen synnyttyä 1867 uusi pääministeri Gyula Andrássy valitsi residenssikseen Sándor-palatsin, joka sijaitsi sopivasti Budan kuninkaanlinnan lähistöllä. Arkkitehti Miklós Ybl suunnitteli rakennukseen asianmukaiset uudet sisätilat ja sisustuksen. Vuonna 1881 rakennus ostettiin valtiolle. Kertoman mukaan rakennuksesta johti salakäytävä viereiseen taloon (entinen Budan karmeliittaluostari), jossa tuolloin toimi teatteri, ja keisarinna Elisabet, joka oleskeli paljon Unkarissa, saattoi teatterikäynnin yhteydessä poiketa käytävää pitkin huomaamattomasti iltateellä pääministerin palatsissa. (Elisabet ja pääministeri Andrássy olivat hyviä ystäviä, juorujen mukaan heillä oli läheisempikin suhde.) pienoiskuva|Sándor-palatsin rauniot vuonna 1945 Sándor-palatsi todettiin pian liian pieneksi uuteen tarkoitukseensa, ja rakennuksen purkamista tai laajentamista suunniteltiin 1930-luvulle saakka, mutta kustannussyistä näitä aikeita ei toteutettu. Rakennuksessa asuivat Unkarin pääministerit lähes toisen maailmansodan loppuun saakka. Pääministeri Pál Teleki teki siellä itsemurhan vuonna 1941. Sodan loppupuolella palatsi tuhoutui lähes kokonaan pommituksissa. Vasta vuonna 1956 raunioiden suojaksi saatiin tilapäinen katto, ja vuonna 1983 rakennus restauroitiin ulkoapäin, ettei se pilaisi linnakorttelin katukuvaa. Rakennuksen käytöstä keskusteltiin, mutta päätöstä ei saatu aikaan.
Vuonna 1990, ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen valittu Antallin hallitus otti jälleen esille suunnitelman pääministerin kanslian paluusta Sándor-palatsiin, mutta vuonna 1994 virkaan astunut Hornin hallitus ei kustannussyistä suostunut hankkeeseen. Asiaan palattiin vuonna 1998, jolloin Orbánin ensimmäinen hallitus määräsi rakennuksen korjattavaksi. Pääministerin kanslian oli tarkoitus muuttaa palatsiin, jonka korjaustyöt valmistuivat 2002, mutta vuoden 2002 vaalien jälkeen virkaan astunut pääministeri Péter Medgyessy ei halunnut toimitilojaan arvokkaaseen maailmanperintökohteeseen. Palatsin korjauksen valmistuttua se oli jonkin aikaa avoinna yleisölle, ja 5. marraskuuta 2002 säädetyllä lailla se määrättiin Unkarin presidentin virka-asunnoksi ja hänen kansliansa toimitiloiksi. Ensimmäisenä Unkarin presidenttinä Sándor-palatsiin muutti asumaan tammikuussa 2003 Ferenc Mádl.
Palatsin tiloista Palatsin pääsisäänkäynti sijaitsee sen etelänpuoleisessa julkisivussa. Sisään tullaan komean pääportaikon kautta. Pyöreä salonki, peilisali ja pieni empiresalonki ovat lähimpänä rakennuksen alkuperäistä empiretyyliä. Pieni empiresalonki, joka alkuaan yhdisti palatsin julkista ja yksityisasuntopuolta, toimii nykyään pienten tapaamisten ja tilaisuuksien pitopaikkana. Siellä presidentti ottaa vastaan esimerkiksi kansalaisjärjestöjen edustajia tai pienempiä valtuuskuntia. vasen|pienoiskuva|Sininen sali Sininen eli gobeliinisali sai uusbarokki- tai uusrokokootyyliä heijastavan sisustuksensa alkuaan vuonna 1867, kun rakennuksesta tuli pääministerin virkatalo. Sen seinillä oli 1700-luvun gobeliineja, jotka kuvasivat antiikin taruston aiheita, ja barokkikalusteet ostettiin Esterházyn ruhtinassuvulta. Alkuperäinen sisustus tuhoutui sodan aikana, ja nykyinen sisustus pyrkii vaatimattomammilla keinoilla luomaan samantapaista tunnelmaa. Sinisessä salissa järjestetään nykyään etenkin epävirallisempia tapaamisia. pienoiskuva|Unkarin presidentti László Sólyom ja Yhdysvaltain presidentti George W. Bush tapaavat Maria Teresia -salissa 22. kesäkuuta 2006. Kuvassa myös vasemmalla Yhdysvaltain suurlähettiläs George Walker ja ulkoministeri Condoleezza Rice, oikealla Unkarin ulkoministeri Kinga Göncz ja suurlähettiläs András Simonyi. Juhlavin palatsin tiloista on Punainen salonki eli Maria Teresia -sali, jossa aikoinaan oli suuri keisarinna Maria Teresiaa esittävä maalaus. Alkuperäinen taulu on sittemmin kadonnut, mutta sen paikalla on toinen maalaus, joka esittää Maria Teresiaa Unkarin kuningattaren kruunausasussa. Salongissa on Miklós Yblin suunnittelemat stukkokoristeet.
Rokokootyylinen Peilisali on suurimpia juhlatilaisuuksia varten. Siellä presidentti ottaa vastaan Unkariin saapuvat ulkomaiden lähettiläät ja siellä vietetään arvokkaimmat tilaisuudet, esimerkiksi diplomaattikunnalle järjestetyt juhlaillalliset.
Lähteet
Luokka:Budapestin rakennukset ja rakennelmat
Luokka:1800-luvulla rakennetut hallintorakennukset