Ympärileikkaus on Suomessa yleistynyt 2000-luvulla muslimien maahanmuuton johdosta. Sitä ennen lasten uskonnollista ympärileikkausta harjoittivat Suomessa juutalaiset. Ympärileikkaus tarkoittaa siittimen esinahan tai sen kärkiosan poistamista leikkauksella. .
Eri sairaaloissa tehtiin vuosina 1993—97 yhteensä lähes 300 poikalasten ympärileikkausta ilman lääketieteellistä perustetta. Vuonna 2005 arvioitiin, että suomalaismiehistä 2–4 prosenttia oli leikattu lääketieteellisin perustein ja 0,7 % rituaalisista syistä. Arvioiden mukaan vuosittain yksi tai kaksi prosenttia eli 300–600 henkilöä tarvitsee ympärileikkausta lääketieteellisistä syistä, mutta silti Suomessa vuonna 2016 tehtiin 2 694 lääketieteellistä ympärileikkausta.Kolehmainen, Maija; Taskinen, Seppo & Lindell, Ossi: Esinahan kirurgia. Duodecim 2010, 126, sivut 75–83. Viitattu 21.4.2021. Suomen pieni juutalainen vähemmistö oli vuosittain ympärileikannut muutaman vastasyntyneen omassa piirissään. Rituaali nousi julkiseen keskusteluun, kun Suomeen alkoi vuonna 1990 saapua somaleita Neuvostoliitosta. Shafi'i -koulukunnan sääntöjä seuraten he leikkasivat myös tyttöjen sukupuolielimiä.Keller 2017, s. 59, e4.3
Maahan tulleet muslimit olivat pienituloisia, ja yksityisen ympärileikkauksen hinta lapselle ilman nukutusta maksaa paljon. Vuonna 2026 hinta oli yksityisillä lääkäriasemilla noin 1 000 euroa. Perheiden vähätuloisuus onkin esitetty perusteeksi järjestää leikkaukset julkisessa terveydenhoidossa. Sosiaali- ja terveysministeriö esitti siksi nopeasti jo vuonna 1992, että ympärileikkausten suorittamiseen suhtauduttaisiin julkisessa terveydenhuollossa myönteisesti.
Suomessa keskustelu ei-lääketieteellisistä ympärileikkauksista ei Yhdysvaltojen tavoin kohdistunut oletettuihin terveyshyötyihin, koska Suomessa kyse oli uskonnollisesta rituaalista. Ympärileikkauksia perusteltiin uskonnollisella suvaitsevaisuudella.
Kantelut käynnistävät keskustelun 1999 Martti Lindqvistin johtama sosiaali- ja terveysministeriön eettinen neuvottelukunta ETENE antoi tehdyn kantelun johdosta lausunnon uskonnollisista ympärileikkauksista kesäkuussa 1999. Se asettui puolustamaan niitä, koska "Etiikan kannalta on tärkeää välttää suvaitsemattomuutta ja uskonnollisen perinteen halventamista." Loppuvuodesta vuonna 1999 eduskunnan apulaisoikeusasiamies Riitta-Leena Paunio antoi professori Esko Länsimiehen kantelun johdosta lausunnon, jossa hän totesi, ettei poikien ympärileikkauksella ole selkeitä myönteisiä terveydellisiä vaikutuksia. Sen sijaan siitä saattoi olla haittaa. Yliopistosairaaloiden suhtautuminen leikkaukseen tiukentui Paunion kannanoton jälkeen, ja vuonna 2001 juutalais- ja muslimipoikien ympärileikkauksia tehtiin maan viidestä yliopistosairaalasta enää vain Oulussa.
Kuopion tapaus 2001 Poikien ei-lääketieteellisestä ympärileikkauksesta heräsi julkinen keskustelu vuonna 2001 Kuopiossa sattuneen tapauksen johdosta, missä seitsemän muslimiperheiden lasta (aluksi puhuttiin neljästä) joutui Kuopion yliopistolliseen sairaalaan kotioloissa tehtyjen leikkausten jäljiltä. Yhdellä pojista oli peniksessä kuolio. Leikkaukset oli tehnyt afrikkalaistaustainen lääkäri kotioloissa. Tapaus aloitti poliittisen prosessin, joka johti siihen, että asiaa koskevaa lakia ei katsottu tarvittavan, koska korkeimman oikeuden päätöksellä vuonna 2008 poikien ympärileikkaus voitiin tulkita lailliseksi. Kun tyttöjen sukupuolielinten silpomisen kiellosta alettiin valmistella lakia vuonna 2019, keskustelu alkoi uudelleen, mutta lakiin ei lopulta lisätty poikien silpomisen kieltoa.
Työryhmämietintö 2003 ja lausunnot Kuopion tapauksesta 2001 alkoi keskustelu siitä, tulisiko julkisen terveydenhoidon kieltäytyä rituaalisista ympärileikkauksista tai tulisiko ne kokonaan kieltää. Sosiaali- ja terveysministeriö perusti arkkiatri Risto Pelkosen johtaman työryhmän, jonka tuli selvittää poikien ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia koskevat lähtökohdat lapsen oikeuksia koskevien uusien sopimusten ja uuden perustuslain pohjalta. Työryhmä jätti mietintönsä 31. joulukuuta 2003.
Työryhmä esitti yksimielisesti, että poikien ympärileikkaukset tuli sallia "sosiaaliadekvaattisilla" perusteilla, koska ne kuuluivat islaminuskoon ja juutalaisuuteen. Toiminnan laillisuus antaisi mahdollisuuden velvoittaa leikkaukset tehtäviksi valvotuissa oloissa julkisessa terveydenhuollossa. Työryhmä katsoi, että olemassa olevat lait eivät riittäneet laillistamaan leikkauksia, joten sitä varten olisi laadittava laki.
Työryhmä pyysi lausuntoja siitä, tulisiko leikkaukset hyväksyä lain nojalla ja pitäisikö julkisen terveydenhuollon vastata niiden kustannuksista.
Lastensuojelun keskusliitto Lastensuojelun keskusliitto oli ainoa, joka suhtautui asiaan kielteisesti. Ympärileikkaus olisi sallittava ainoastaan sairauden hoitamiseksi. Liiton tutkija Heikki Sariola totesi, että ratifioidessaan YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen Suomi oli sitoutunut poistamaan lasta vahingoittavat perinnäistavat.
Suomen Lääkäriliitto ja muut lääkärijärjestöt Suomen Lääkäriliitto katsoi, että ympärileikkaus on hyväksyttävissä, mutta se tulisi siirtää ajankohtaan, jolloin lapsi kykenee itse tekemään asiasta päätöksen. Järjestö terävöitti kantaansa vuonna 2008, jolloin se totesi, ettei rituaalinen ympärileikkaus ole lääkärin etiikan mukaista.
Vuonna 2013 Suomen Lääkäriliitto ja Lääkäriseura Duodecim julkaisivat yhteisen tiedotteen, jonka mukaan yhdysvaltalaisten lääkärijärjestöjen myönteinen suhtautuminen poikien ympärileikkaukseen johtuu kulttuurieroista eikä saanut tukea tieteellisestä tutkimuksesta. ”Eurooppalaisten asiantuntijoiden käsitykset poikkeavat täysin amerikkalaisten lääkärien johtopäätöksistä. Laaja eurooppalaisten lääkäreiden joukko näkee yhdysvaltalaisten kollegoiden tulkinnan tämänhetkisestä lääketieteellisestä näytöstä hyvin ongelmallisena”.
Vuonna 2021 Suomen Lääkäriliito katsoi, että ympärileikkaus on useimmissa tapauksissa hyödytön ja toisinaan jopa haitallinen, eikä julkisia varoja pidä suunnata turhiin leikkauksiin. Vaikka leikkaus ehkäisee HIVin leviämistä ”vähäisessä määrin”, on tautien ehkäisyyn tehokkaampiakin keinoja. Rituaalista leikkausta tulee lykätä ikään, ”jolloin poika on itse kykenevä päättämään asiasta”. Lääkäriliitto ei kuitenkaan vaatinut rituaalin kieltämistä lain nojalla.Poikien ympärileikkaus. Suomen Lääkäriliitto 2021. Viitattu 5.8.2021.
Suomen Anestesiologiyhdistys korosti kivunlievityksen tarpeellisuutta. Suomen Lastenlääkäriyhdistys ja Suomen Lastenkirurgiyhdistys katsoivat, että leikkausten kieltäminen johtaisi vain niiden tekemiseen valvomattomissa oloissa. Neljä vuotta myöhemmin kävi ilmi, että yli 80 prosenttia lastenkirurgeista ei hyväksynyt poikien ympärileikkaamista.
Väestöliitto Väestöliitto hyväksyi leikkaukset, sillä niillä oli keskeinen uskonnollinen merkitys. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 2012 Väestöliitto vahvisti kantansa. Toimitusjohtaja Helena Hiila katsoi, että operaation nopea kieltäminen voisi siirtää sen maan alle. Olivatko leikkausten haittavaikutukset niin suuria, että kieltämisestä aiheutuva riski voidaan ottaa Suomessa ensimmäisenä maailmassa, Hiila kysyi.
Vuonna 2021 Väestöliitto muutti kantaansa ja katsoi, että poikien ympärileikkauksista tulee "pitemmällä aikavälillä" luopua.
Muut järjestöt Muutkin lausunnonantajat hyväksyivät ajatuksen ympärileikkausten sallimisesta. Evankelis-luterilainen ja ortodoksinen kirkko ilmoittivat, että islamin ja juutalaisuuden vaatimukset ympärileikkaamisesta tulisi hyväksyä Suomen lainsäädännössä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus katsoi, että leikkaukset tulee toteuttaa asianmukaisella lääketieteellisellä ammattitaidolla. Etnisten suhteiden neuvottelukunta korosti eri uskontojen yhtäläistä mahdollisuutta suorittaa ympärileikkaus ammattitaitoisten lääkärien toimesta valvotuissa oloissa. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ja Suomen Kätilöliitto halusivat siirtää leikkaukset julkisen rahoituksen piiristä yksityisille lääkäriasemille.
Sosiaali- ja terveysministeriö ja Kuntaliitto Vastauksena sairaaloiden tiukentuneeseen kantaan yliopistosairaalat saivat sosiaali- ja terveysministeriöltä ja Kuntaliitolta maaliskuussa 2003 lähes samansisältöisen ohjauskirjeen, jossa todettiin, että poikien ympärileikkaukset niitä haluaville tulee tehdä julkisessa terveydenhuollossa. Ministeriö aloitti lain valmistelun poikien ympärileikkauksen laillistamiseksi.
Lakihanke ei edennyt, ja juridisesti epäselviä tapauksia alkoi ilmestyä. Viranomaisten tietoon tulleita tapauksia päätyi poliisitutkintaan, jossa niitä tutkittiin törkeänä pahoinpitelynä. Tampereen käräjäoikeus tuomitsi 4. heinäkuuta 2006 muslimiäidin, joka oli teettänyt pojalleen ympärileikkauksen. Käräjäoikeus jätti äidin rankaisematta, koska poikien ympärileikkausta koskevaa lainsäädäntöä pidettiin epäselvänä.
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityshenkilö Kristina Stenman kirjoitti lakihankkeen tausta-aineistoksi tilatussa lausunnossaan helmikuussa 2004, että "voidaan myös katsoa, että vaikka ympärileikkauksella puututaan lapsen koskemattomuuteen, tämä puuttuminen on niin lievää, että kyseessä ei ainakaan ole ihmisoikeusloukkaus. Toimenpide voidaan nähdä rinnastuvan esimerkiksi napanuoran katkaisemiseen tai rokotuksiin." Stenman päätyi varovasti suosittelemaan Ruotsin mallia, jossa poikien ympärileikkauksesta säädetty laki hyväksyy leikkaukset, kunhan tietyt edellytykset on täytetty.
Vuonna 2008 Sosiaali- ja terveysministeriö antoi sairaanhoitopiireille uudelleen ohjeen tehdä ei-lääketieteellisiä ympärileikkauksia ja jatkoi sitä koskevan lakiesityksen valmistelun. Kuntaliitto kannatti asiaa. Kuopion yliopistollinen sairaala asettui vastahankaan, ja professori Länsimies ilmoitti, ettei sairaala tule noudattamaan ministeriön suositusta.
Korkeimman oikeuden päätös 2008:93 Korkein oikeus katsoi, että lääkärin tekemä uskonnollisista syistä tehty ympärileikkaus 4,5-vuotiaalle pojalle puuttui lapsen ruumiilliseen koskemattomuuteen ja saattoi siten täyttää pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Rikoslain (RL 21:5 §) mukaan "Joka tekee toiselle ruumiillista väkivaltaa taikka tällaista väkivaltaa tekemättä vahingoittaa toisen terveyttä, aiheuttaa toiselle kipua tai saattaa toisen tiedottomaan tai muuhun vastaavaan tilaan, on tuomittava pahoinpitelystä sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi."
Käsitellyssä tapauksessa KKO ei pitänyt tekoa rangaistavana pahoinpitelynä. KKO:n mukaan asianmukaisesti tehty ympärileikkaus oli suhteellisen vähäinen toimenpide, jolla voitiin katsoa olevan merkitystä lapsen uskonnollisen ja sosiaalisen identiteetin kannalta. KKO totesi, että: ”pojan ympärileikkausta ei ollut pidettävä oikeudenvastaisena tekona eikä siten rangaistavana pahoinpitelynä." KKO:n päätös tarkoitti, että poikien ympärileikkaus on Suomessa laillista.
Emeritusprofessori Esko Länsimies arvosteli korkeimman oikeuden päätöstä hylätä muslimiäidin pahoinpitelysyytteet poikansa ympärileikkauksen teettämisestä: "Korkein oikeus on ohittanut päätöksessä lapsen oikeuden koskemattomuuteen." Kuopiolainen muslimi-isä Mohamed Mursali oli sitä mieltä, että vanhempien syyllistäminen sai riittää. "Poikien ympärileikkaaminen on kiinteä osa muslimien uskontoa."
Lakihankkeen raukeaminen Peruspalveluministeri Paula Risikko ilmoitti vuonna 2010, ettei hallitus tuo poikien ympärileikkauksen laillistavaa lakiehdotusta eduskuntaan. Perusteluna oli, että KKO:n ratkaisu oli jo selventänyt tilanteen.
Kansalaisjärjestöjen kannanotto 2013 Vuonna 2013 Profeministimiehet ry., Miesten tasa-arvo ry., Vihreä miesliike ry., Vasemmistoliiton miespoliittinen työryhmä sekä Sexpo-säätiö ja Suomen Humanistiliitto vaativat poikien ympärileikkauksen kieltämistä lailla, mikäli leikkaukselle ei ole lääketieteellistä perustetta.Salokorpi, Jussi: Kansalaisjärjestöt kieltäisivät ympärileikkaukset, Yle.fi, 2.3.2012. Viitattu 20.4.2021.
Sosiaali- ja terveysministeriön ohje 2015