Christ Church Cathedral on romaaniseen ja goottilaiseen tyyliin rakennettu Irlannin kirkon katedraali Dublinissa. Nykyinen kivinen kirkkorakennus rakennettiin 1100-luvun lopulla aiemman viikinkiaikaisen kirkon paikalle. Se toimii Dublinin ja Glendalough’n hiippakunnan katedraalina.
Dublinin arkkipiispa Lorcán Ua Tuathail uudisti katedraalin hallintoa 1100-luvulla ja perusti sen yhteyteen augustinolaiskaniikkien prioraatin. Hän käynnisti myös nykyisen katedraalin rakentamisen anglonormannien valloituksen jälkeen. Keskiajalla Dublinissa oli poikkeuksellisesti kaksi katedraalia, Christ Church Cathedral ja läheinen Pyhän Patrickin katedraali.
Rakennus on vaurioitunut ja sitä on korjattu sekä osittain uudelleenrakennettu useissa vaiheissa; nykyinen ulkoasu on pääosin peräisin laajasta peruskorjauksesta, joka toteutettiin George Edmund Streetin johdolla 1870-luvulla. Katedraalin yhteydessä sijaitsee Irlannin suurin krypta, joka on Dublinin keskustan vanhin säilynyt rakennelma.
Christ Church Cathedral toimii edelleen Irlannin kirkon katedraalina ja on merkittävä osa Dublinin kirkollista historiaa. Katedraali on sekä aktiivinen jumalanpalveluspaikka että suosittu matkailukohde.
Historia Varhaisvaiheet ja keskiaika pienoiskuva|vasen|Piirros Christ Church Cathedralista ennen viktoriaanista peruskorjausta, The Dublin Penny Journal, 1835. Christ Church Cathedralin paikalle rakennettiin ensimmäinen kirkko noin vuonna 1030. Dublinin ensimmäinen piispa Dúnán perusti sen yhdessä Dublinin viikinkikuninkaan Sigtrygg Silkkiparran kanssa. Kirkko oli todennäköisesti aluksi Canterburyn arkkipiispan alainen, kunnes se liitettiin osaksi Irlannin kirkkoa vuonna 1152. Pian tämän jälkeen Dublinin arkkipiispana aloitti Lorcán Ua Tuathail, josta tuli myöhemmin pyhä Laurentius O’Toole.
Lorcán uudisti katedraalin hallinnon eurooppalaisten mallien mukaiseksi, toi katedraaliin augustinolaiskaniikit ja perusti sen yhteyteen Pyhän Kolminaisuuden prioraatin, joka säilyi uskonpuhdistukseen saakka. Hän otti käyttöön Sarumin riituksen ja osallistui Dublinin valtauksen jälkeen vuonna 1170 diplomaattisiin neuvotteluihin dublinilaisten ja anglonormannien välillä.
pienoiskuva|pysty=0.75|Eteläisen poikkilaivan romaaninen oviaukko. Alkuperäinen puinen viikinkikirkko tuhoutui Dublinin normannivalloituksen yhteydessä, jota johti Richard de Clare (Strongbow). Sen tilalle alettiin noin vuonna 1172 rakentaa kivikatedraalia Lorcánin ja de Claren johdolla. Rakennus edusti alun perin romaanista arkkitehtuuria, mutta sai myöhemmin goottilaisia piirteitä, joista osa on säilynyt nykypäivään asti.
Vuonna 1191 arkkipiispa John Comyn korotti Pyhän Patrickin kirkon katedraalin asemaan, minkä seurauksena Dublinissa oli poikkeuksellisesti kaksi katedraalia. Vuonna 1300 katedraalien asema ja keskinäiset suhteet vahvistettiin Pacis Composito -nimisellä sopimuksella.
Keskiajalla katedraali oli merkittävä poliittinen ja uskonnollinen kokoontumispaikka. Vuonna 1395 kuningas Rikhard II otti katedraalissa vastaan neljän Irlannin provinssin kuninkaiden – Ulsterin O'Neillin, Leinsterin McMurrough’n, Munsterin O’Brienin ja Connachtin O’Connorin – uskollisuudenosoitukset. Vuonna 1487 Englannin kruunun tavoittelija Lambert Simnel kruunattiin siellä Edvard VI:ksi osana epäonnistunutta yritystä syrjäyttää Englannin kuningas Henrik VII.
Uskonpuhdistus ja entisöinti pienoiskuva|vasen|Strongbow’n hautamuistomerkki. Henrik VIII:n käynnistämä uskonpuhdistus ulottui 1500-luvulla myös Irlantiin. Kuningas lakkautti Pyhän Kolminaisuuden augustinolaisprioraatin ja perusti sen tilalle sekulaarikaniikeista koostuvan kapitulin. Prioraatin viimeisestä priorista Robert Paynswickistä tuli 22. joulukuuta 1541 Christ Church Cathedralin ensimmäinen dekaani.
Vuonna 1562 päälaivan holvikatto sortui ja Strongbow’n hauta tuhoutui. Nykyinen hautamuistomerkki on korvaava muistomerkki, joka valmistettiin Droghedassa 1500-luvulla. Sortuma vaurioitti katedraalia pahoin, ja sen korjaaminen aloitettiin välittömästi. Tilapäisiksi tarkoitetut korjaukset jäivät kuitenkin käyttöön aina 1870-luvulle saakka. Holvikaton sortumisen seurauksena päälaivan pohjoisseinä on kallistunut ulospäin noin 46 senttimetriä.
pienoiskuva|pysty=0.85|Iisain puu, viisiosainen lasimaalaus länsipäädyssä. Irlannin kirkon menetettyä asemansa valtionkirkkona vuonna 1871 Christ Church Cathedral säilyi Dublinin ja Glendalough’n hiippakunnan katedraalina, mutta sen taloudellinen tuki väheni. Samalla Pyhän Patrickin katedraalista tuli Irlannin kirkon kansallinen katedraali. Rakennuksen kunnossapito siirtyi maallikkojen vastuulle, mikä lisäsi heidän osallistumistaan katedraalin hallintoon. Tuomiokapitulin rinnalle perustettiin katedraalineuvosto, johon otettiin myös maallikkojäseniä.
Katedraalin nykyinen ulkoasu on peräisin arkkitehti George Edmund Streetin vuosina 1871–1878 johtamasta laajasta viktoriaanisesta entisöinnistä. Dublinilainen viskitislaaja Henry Roe lahjoitti hankkeeseen 230 000 puntaa. Katedraalin katto ja kivirakenteet entisöitiin vuosina 1982–1984, ja samalla katedraaliin asennettiin Kenneth Jonesin rakentamat uudet urut. Vuosituhannen vaihteessa katedraalissa uudistettiin lämmitys- ja valaistusjärjestelmiä ja entisöitiin 1100-luvulta peräisin oleva krypta. Krypta otettiin tämän jälkeen käyttöön katedraalin vastaanotto- ja tapahtumatilana.
Arkkitehtuuri Julkisivu pienoiskuva|pysty=0.85|Katedraalin pohjapiirros. Katedraali sijaitsee näkyvällä paikalla Dublinin keskiaikaisen kaupunkialueen yläpuolella ja on lähialueensa huomattavimpia maamerkkejä. Nykyisen katedraalin rakentaminen alkoi 1100-luvun lopulla. Rakennusta uudistettiin 1830-luvulla Matthew Pricen suunnitelmien mukaan, minkä jälkeen se peruskorjattiin perusteellisesti 1870-luvulla George Edmund Streetin johdolla ja Henry Roen rahoituksella. Entisöinnin yhteydessä katedraalin eteläpuolelle rakennettiin katettu kävelysilta. Silta yhdistää katedraalin entiseen synodihalliin, jossa toimii nykyisin Dublinia-museo.
Katedraali on pohjakaavaltaan ristikirkko, jonka risteyskohdan yläpuolelle kohoaa nelikulmainen torni. Kuoria ympäröi ambulatorio, jonka yhteydessä on useita sivukappeleita. Rakennuksen ulkoseinät on muurattu kalkkikivestä, ja yksityiskohdissa on käytetty myös Ranskan Caenista tuotua kalkkikiveä. Rakennukselle ovat tunnusomaisia tukipilarit, tukikaaret, useat tornit ja suippokaariset ikkunat, joita koristavat lasimaalaukset.
Rakennuksen länsipään molemmin puolin kohoaa kahdeksankulmainen torni, ja poikkilaivojen päätyjä reunustavat nelikulmaiset tornit. Rakennusta kattavat jyrkät liuskekivikatot, ja julkisivuissa on veistettyjä kalkkikivisiä vaakalistoja. Länsipään suuri viisiosainen ikkuna kuuluu rakennuksen näyttävimpiin yksityiskohtiin, ja päätykolmioiden huipuissa on oculukset.
Sisätilat pienoiskuva|vasen|Päälaiva. Sisätiloissa suippokaaret, ristiholvit ja tukikaaret muodostavat uusgoottilaisen kokonaisuuden, johon on yhdistetty keskiajalta säilyneitä rakenteita. Päälaivaa reunustavat veistetystä Caenin kalkkikivestä rakennetut suippokaariset arkadit sekä niiden yläpuolella sijaitsevat triforium ja klerestorioikkunat. Arkadeja kannattelevat hoikat marmoripylväät, ja päälaivan ja sivulaivojen ristiholvit lepäävät Caenin kalkkikivestä valmistettujen pylväiden varassa. Sivulaivat erottaa päälaivasta takorautainen kaide. Päälaivan pohjoispuolella sijaitsevaa kastekappelia luonnehtivat hoikat marmoripylväät, ristiholvit ja koristeellinen laattalattia. Sen marmorista kastemaljaa koristavat nelilehtiset ornamentit.
pienoiskuva|Kuori. Kuorin seiniä koristavat lehtiaiheet ja meanderikuvioiset listat. Kuorista johtaa ambulatorioon ja sivukappeleihin suippokaarisia kulkuaukkoja, joiden kivikehyksiä koristaa sahalaitakuvio. Ambulatoriossa on marmoripylväiden kannattelema suippokaarinen valearkadi, jonka kaaria koristaa niin ikään sahalaitakuvio. Kuoria rajaa marmoristen tukipilarien varaan tuettu suippokaarinen arkadi. Kuorin itäpuolella sijaitsevan Neitsyt Marian kappelin molemmin puolin on sivukappelit. Sen tunnusomaisiin piirteisiin kuuluvat sahalaitakoristelu ja seinän alaosan valearkadi.
Eteläisen poikkilaivan seinät on muurattu calp-kalkkikivestä, ja niiden yksityiskohdissa on käytetty Caenin kalkkikiveä. Poikkilaivassa on koristeellinen laattalattia. Eteläiseen poikkilaivaan johtava romaaninen oviaukko on siirretty pohjoisesta poikkilaivasta. Siinä on säilynyt sahalaitakoristelua ja muita veistettyjä koristeaiheita.
Katedraalin päälaivassa sijaitsee useita kivisiä hautamuistomerkkejä, joista tunnetuin on Strongbow’n muistomerkki. Vuoden 1562 sortumassa tuhoutuneen alkuperäisen hautamuistomerkin tilalle tuotiin Droghedasta nykyinen muistomerkki. Muistomerkin makaava kiviveistos ei kuitenkaan todennäköisesti esitä Strongbow’ta.
Krypta pienoiskuva|vasen|Muumioitunut kissa ja rotta kryptassa. Vuonna 1188 valmistunut krypta on koko katedraalin pituinen. Se on Dublinin keskustan vanhin säilynyt rakennelma ja Irlannin suurin krypta. Se on myös harvinainen esimerkki tämän kokoisesta keskiaikaisesta kryptasta. Ristiholvattua kattoa kannattelevat calp-kalkkikivestä muuratut pilarit, joiden varassa lepää koko katedraali. Pilarien alkuperäinen muuraus ja laasti ovat edelleen näkyvissä. Kryptaan johtaa sisäänkäynti etelästä ja idästä. Eteläistä sisäänkäyntiä reunustavat takorautainen portti ja kaiteet, kun taas itäpuolella on veistetystä kalkkikivestä rakennettu suippokaarinen portaali takorautaportteineen sekä apilakoristein somistetut kaiteet.
1500- ja 1600-luvuilla kryptassa käytiin kauppaa ja pidettiin liiketapaamisia. Eräässä vaiheessa siellä toimi myös kapakka. Vuonna 1633 kirjoitetussa kirjeessä valitettiin, että ”kirkon holvit on kauttaaltaan muutettu kapakoiksi, joissa nautitaan olutta ja viiniä sekä poltetaan tupakkaa”. Krypta entisöitiin osana vuonna 1997 alkanutta katedraalin peruskorjausta.
pienoiskuva|Krypta. Kryptassa säilytetään useita historiallisia esineitä. Niihin kuuluu vuonna 1670 valmistettu jalkapuu, jota käytettiin rikoksentekijöiden rankaisemiseen Christ Church Placella, kunnes se siirrettiin katedraaliin vuonna 1870. Esillä ovat myös 1700-luvulta peräisin olevat kuningas Kaarle I:n ja Kaarle II:n patsaat, katedraalin kulta- ja hopeaesinekokoelma sekä harvinainen 1200-luvulla laadittu Magna Cartan jäljennös. Lisäksi kryptassa on näytteillä pukuja televisiosarjasta Tudors, jota kuvattiin katedraalissa ja sen tuomiokapitulin istuntosalissa.
Kryptassa on näytteillä myös luonnollisesti muumioitunut kissa ja rotta, jotka löydettiin urkupillin sisältä 1870-luvulla. Perimätiedon mukaan kissa jahtasi rottaa urkupilliin, jonne ne molemmat jäivät loukkuun ja kuolivat. Kirjailija James Joyce viittasi niihin teoksessaan Finnegans Wake, jossa hän kuvaa erästä henkilöä sanoin: ’’…As stuck as that cat to that mouse in that tube of that Christchurch organ…’’.
Lorcán Ua Tuathail pienoiskuva|vasen|pysty=0.35|Pyhää Laurentius O’Toolea esittävä lasimaalaus. Lorcán Ua Tuathail, josta tuli sittemmin pyhä Laurentius O’Toole, oli Glendalough’n apotti ennen kuin hänet nimitettiin Dublinin arkkipiispaksi vuonna 1162. Hänen aikanaan katedraalin hallintoa uudistettiin perustamalla sen yhteyteen augustinolaiskaniikkien prioraatti. Anglonormannien vallattua Dublinin vuonna 1170 Lorcán osallistui diplomaattisiin neuvotteluihin dublinilaisten ja Richard de Claren kanssa. Lorcán kuoli kuumeeseen Normandian Eussa vuonna 1180, ja hänet haudattiin siellä Notre-Damen kirkkoon. Hänet kanonisoitiin vuonna 1225, ja hänestä tuli Dublinin suojeluspyhimys.