Portugalin helluntailiike syntyi ulkomaisten lähetystyöntekijöiden (erityisesti brasilialaisten, ruotsalaisten ja amerikkalaisten) työn tuloksena. Assemblies of God -kirkosta kehittyi ylivoimaisesti maan suurin helluntaikirkkokunta, jonka menestys perustui vahvaan alkuperäiseen seurakuntamalliin ja järjestelmälliseen pastorien koulutukseen. Maan poliittinen vapautuminen 1970-luvulla avasi tien nopealle kasvulle.Martín-Arroyo & Branco 2011, s. 164–188
Historia Alkuvaiheet
Tunnetuin varhainen portugalilainen helluntailainen oli Adolfo Rosa, joka saapui Kap Verdelle (tuolloin Portugalin siirtomaahan) vuonna 1907 San Franciscosta. Toinen varhainen vaikuttaja oli luutnantti Leogevildo Salles, joka asui Kap Verdellä ja osallistui todennäköisesti Etelä-Afrikan ensimmäiseen helluntaikonferenssiin Wonderboomissa lähellä Pretoriaa vuonna 1912–1913. Salles saapui Portugaliin 15. syyskuuta 1913 ja asettui Bragaan.
Portugalilaisen helluntailiikkeen varsinainen alku ajoitetaan lähetystyöntekijä José Plácido da Costan saapumiseen Portugaliin 1913. Da Costa oli portugalilainen siirtolainen Brasiliassa, jossa hän oli omaksunut helluntaisanoman ruotsalaisten pioneerilähetystyöntekijöiden Daniel Bergin ja Gunnar Vingrenin kautta. He olivat tuoneet helluntaisanoman Brasiliaan 1910 profeetallisen kutsumuksen johdattamina saapuen Belémiin, Pohjois-Brasiliaan. Da Costa palasi Portugaliin lähetystyöntekijänä ja toimi aluksi baptistien parissa ensin Valezimissä, Seiassa, missä hän kasti ensimmäisen jäsenen, ja myöhemmin Portossa.
Helluntaityö alkoi näkyvästi vahvistua vuonna 1921, kun Brasiliasta palannut Manuel José de Matos Caravela aloitti evankelioimistyön Beira Altan ja Beira Litoralin alueilla. Hän perusti kokoontumispaikan Tondelaan ja muutti 1923 perheineen Algarveen, jonne hän perusti Portugalin ensimmäisen Assemblies of God -seurakunnan Portimãoon 1924. Vainoista huolimatta hän perusti useita seurakuntia Algarvessa ja sen ulkopuolella.
Pohjoisessa ruotsalainen lähetystyöntekijä Daniel Berg perusti seurakunnan Portoon yhdessä Holger Bäckströmin kanssa alun perin brasilialaisten helluntailaisten tavoittamiseksi. Vuodesta 1924 lähtien Assemblies of God -seurakuntia perustettiin useisiin kaupunkeihin ruotsalaisten lähetystyöntekijöiden ja portugalilaisten pastorien yhteistyöllä. Lissabonin seurakunta perustettiin virallisesti 3. tammikuuta 1939 lähetystyöntekijä Jack Hardstedtin johdolla, ja siitä tuli liikkeen epävirallinen kansallinen keskus.
Kasvu ja järjestäytyminen Ruotsalaiset lähetystyöntekijät toivat mukanaan kongregationalistisen seurakuntamallin sekä niin kutsutun emokirkkokonseptin, jossa uudet seurakunnat saivat emokirkon ohjausta kunnes saavuttivat itsenäisyyden. Tämä menetelmä teki Assemblies of Godista ylivoimaisesti suurimman kymmenestä Portugalin helluntailiikkeestä, joista suurin osa on peräisin Assemblies of God -pastoreista, jotka eri syistä lähtivät liikkeestä.
Liikkeen historiassa erotetaan kolme keskeistä käännekohtaa: kansallinen laajentuminen (1921) teologisten oppilaitosten perustaminen (1965) sekä hajaannustapahtumat, jotka johtivat oikeudellisen kirkkokuntarakenteen muodostamiseen (1993).
Tage Stählberg aloitti ensimmäisen raamattuopiston Lissabonin seurakunnassa 1942. Vuoden 1965 kansallinen pastorikokous päätti perustaa kuuden kuukauden koulutusta tarjoavan raamattuinstituutin, joka aloitti toimintansa 13. tammikuuta 1966 ja laajeni kolmivuotiseksi 1970-luvun alussa yhdysvaltalaisen Assemblies of God -kirkon tuella. Vuonna 1972 Fanhõesiin, Louresin kuntaan, hankittiin suuri maatila, johon rakennettiin uusi raamattuopisto Monte Esperança (), joka vihittiin käyttöön lokakuussa 1975.
Vuonna 1971 Portugali sääti uskonnonvapauslain, mikä johti nopeaan kasvuun: vuoteen 1981 mennessä liikkeellä oli 20 000 jäsentä, 120 kokopäiväistä pastoria, 390 maallikkoasaarnaajaa, 315 seurakuntaa ja 170 lähetysasemaa. Vuoteen 1989 mennessä 44 prosenttia Assemblies of God -pastoreista oli käynyt raamattuopiston.
Vuosien 1989–1990 välillä tapahtui jako, jonka seurauksena osa seurakunnista ja pastoreista erosi konventista; vuoden 1993 kansallisen konventin säännöt hyväksyttiin ja niitä tarkistettiin merkittävästi 2003.
Karismaattiset seurakunnan perustamisliikkeet
1980-luvulla Portugaliin syntyi uusia karismaattisia kirkkokuntia, kuten Igreja Maná, Igreja Charisma sekä Brasiliasta rantautunut Igreja Universal do Reino de Deus. Myöhemmin seurasivat Igreja Maranata sekä Apoio Cristão Internacional, joka palvelee erityisesti Angolasta ja Mosambikista saapuneita pakolaisia. Reinhard Bonnken Euroopan Fire-konferenssit, etenkin Lissabonin konferenssi 1990, vaikuttivat osaltaan avoimempaan yhteistyöhön evankelisten ja karismaatikkojen välillä.
Vuonna 1995 Portugalin evankelisen allianssin aloitteesta perustettiin Fraternal-yhteisö kattojärjestöksi helluntailaisille, karismaatikoille ja evankelisille edistämään yhteistyötä yhteiskunnallisessa palvelussa.
Järjestöt Assemblies of God Nykyisin (2011) Assemblies of Godilla on Portugalissa 450 kokoontumispaikkaa, 180 kokopäiväistä pastoria, 55 eläkkeellä olevaa pastoria sekä 250 vanhinta ja diakonia. Jäseniä ja osallistujia on yhteensä noin 25 000.
Liikkeen julkaisutoiminta käynnistyi varhain: kustantamo perustettiin 1943 ja se on julkaissut muun muassa lehtiä, laulukirjoja, kalentereita ja opetusmateriaaleja. Novas de Alegria -lehti on ollut liikkeen virallinen äänenkannattaja lokakuusta 1942 lähtien ilman katkoja. Lapsille suunnattu Boa Semente -lehti on ilmestynyt vuodesta 1948 nykypäivään saakka.
Muut helluntailiikkeet Assemblies of Godin rinnalla Portugalissa toimii useita muita helluntaiseurakuntia, joista monet ovat entisten Assemblies of God -pastorien perustamia. Niillä on yhteensä 40–50 seurakuntaa. Klassisia helluntaikirkkokunnat käsittävät arviolta 15 000 jäsentä ja osallistujaa, mukaan luettuna muun muassa Christian Congregation in Portugal (1925), Church of God (1965), Pentecostal Church of God (1966), Philadelphia Church romanikansan parissa (1979) sekä useita brasilialaistaustaisia Assemblies of God -seurakuntia maahanmuuttajien parissa.
Church of God aloitti toimintansa Portugalissa 1964 pastori Manuel Vieira do Couton johdolla Lissabonin eteläpuolella. Seurakunnalla on nykyisin viisi seurakuntaa ja 300 jäsentä.
Lähetystyö Liike suuntasi lähetystyötä erityisesti Portugalin entisiin siirtomaihin: Angolaan, Guineaan, São Tomé ja Príncipeen, Mosambikiin ja Timoriin. Näissä maissa Assemblies of God -seurakunnat ovat itsenäistymisen jälkeen kukoistaneet ja säilyttäneet vahvat yhteistyösuhteet emoliikkeeseen. Lisäksi on harjoitettu siirtolaistyötä portugalilaisten emigranttien parissa muun muassa Ranskassa, Britanniassa, Luxemburgissa, Belgiassa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa.
Lähetystyön keskeisiä virstanpylväitä ovat: José Lopes Quedasin lähetystyö Azorien São Miguelilla (1941–1947), Joaquim Cartaxo Martinsin työ Angolassa (1949 alkaen), sekä Artur Rodrigues da Silvan aloittama työ portugalilaisten siirtolaisten parissa Pariisissa 1966, josta se levisi muihin Euroopan maihin. Tammikuussa 1994 perustettiin kansallinen lähetysosasto (MND) koordinoimaan näitä toimintoja.
Sosiaalinen työ Portugali ei välttynyt 1900-luvun huumausaineongelmilta. Kesällä 1977 Assemblies of God -konventti kutsui Teen Challenge -ohjelman Euroopan johtajan Howard Foltzin esittelemään ohjelmaa, joka perustui David Wilkersonin New Yorkissa 1959 aloittamaan työhön. Fanhõesiin Louresen kuntaan hankittu kiinteistö mahdollisti kuntoutuskeskuksen perustamisen, jonka ensimmäinen toimintavaihe avattiin 1981. Teen Challenge Portugali on myöhemmin eriytynyt itsenäiseksi toimijaksi säilyttäen yhteistyösopimukset seurakuntien kanssa.
Orpokotityö käynnistyi 18. huhtikuuta 1965, kun pastori Mário Coias aloitti Betania-kodin omassa kodissaan Monte do Pintainhossa Estremozissa. Toimintakeskus siirtyi 1970 Sequeiras-maatilalle, joka saatiin lahjoituksena brittiläiseltä kristityltä. Vuodesta 1985 kodista on kehittynyt IPSS-statuksen (yksityinen sosiaalipalvelulaitos) saanut instituutio, joka on palvellut yli 100 lasta ja nuorta.
Katso myös Kristinusko Portugalissa Helluntaiherätys
Lähteet
Viitteet
Luokka:Kristinusko Portugalissa Portugali