Pekka Helppikangas on suomalainen varatuomari ja kunnallishallinnon viranhaltija, joka on toiminut Kivijärven kunnanjohtajana vuodesta 2010. Hänen nimensä nousi valtakunnalliseen julkisuuteen vuosina 2025–2026, kun häntä vastaan nostettuun kunnianloukkaussyytteeseen liittyvää haastetta ei saatu annettua ajoissa tiedoksi. Tapaus johti korkeimman oikeuden ennakkopäätökseen KKO:2026:51, jossa linjattiin syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamisen edellytyksiä.
Ura
Helppikangas on kotoisin Rovaniemeltä, ja hän on koulutukseltaan oikeustieteen kandidaatti ja varatuomari. Ennen Kivijärvelle siirtymistään hänellä oli noin kahdenkymmenen vuoden kokemus hallinto- ja henkilöstöjohtajan tehtävistä, muun muassa Kemijärven kaupungin hallinto- ja henkilöstöjohtajana. Hänet irtisanottiin tästä virasta kesällä 2008 useita vuosia kestäneen irtisanomiskiistan päätteeksi. Kiista eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, ja Kemijärvi joutui lopulta maksamaan Helppikankaalle reilun vuoden palkkaa vastaavan korvauksen.
Kivijärven valtuusto valitsi Helppikankaan kunnanjohtajaksi yksimielisesti 15. tammikuuta 2010, ja hän aloitti tehtävässä saman kuun 18. päivänä. Tehtävä oli aluksi määräaikainen vuoden 2012 loppuun saakka. Kivijärvi on noin tuhannen asukkaan kunta Keski-Suomessa.
Loppuvuodesta 2023 Helppikankaan johtamistapaa selvitettiin Kivijärvellä. Kunnanvaltuusto äänesti alkuvuonna 2025 luottamuksesta häneen äänin 10–2 hänen hyväkseen.
Kunnianloukkaussyyte ja syyteoikeuden vanhentuminen
Helppikangasta epäiltiin kunnianloukkauksesta, joka oli syytteen mukaan tapahtunut 7. elokuuta 2023 Kivijärven silloisen kunnanhallituksen kokouksessa. Esitutkintaa johtaneen rikoskomisarion mukaan Helppikangas piti kokouksessa puheen, johon epäilty kunnianloukkaus sisältyi. Teon kohteena oli Helppikankaan alainen. Korkeimman oikeuden ratkaisun mukaan syyte koski väitettä, jonka mukaan alainen olisi saanut tai voinut saada lahjuksena edun. Syyttäjä ilmoitti seuraamuskannanotokseen enintään 40 päiväsakkoa.
Asia siirtyi syyteharkintaan 17. heinäkuuta 2025, ja aluesyyttäjä nosti syytteen 21. heinäkuuta 2025 toimittamalla haastehakemuksen Keski-Suomen käräjäoikeuden kansliaan. Kunnianloukkauksen syyteoikeus vanhenee kahdessa vuodessa, joten se olisi vanhentunut 6. elokuuta 2025. Haastetta ei kuitenkaan saatu annettua Helppikankaalle tiedoksi ennen tätä määräaikaa. Keski-Suomen käräjäoikeus jatkoi elokuussa 2025 antamallaan päätöksellä vanhentumisaikaa 6. elokuuta 2026 saakka. Haaste saatiin lopulta annettua Helppikankaalle henkilökohtaisesti tiedoksi virka-apuna Rovaniemellä 11. elokuuta 2025. Palattuaan lomalta töihin Helppikangas kiisti pakoilleensa haastetta ja kertoi järjestelleensä lomalla puolustustaan. Hän kiisti myös syyllistyneensä kunnianloukkaukseen. Helppikangas kanteli käräjäoikeuden päätöksestä Vaasan hovioikeuteen. Hovioikeus katsoi 26. syyskuuta 2025 antamassaan päätöksessä, että Helppikangas oli pakoillut haasteen tiedoksiantoa mutta ettei erittäin tärkeä yleinen etu vaatinut vanhentumisajan jatkamista. Hovioikeus perusteli ratkaisuaan muun ohella sillä, ettei kunnianloukkauksessa ollut kysymys vakavasta rikoksesta vaan yksittäisestä teosta, jonka merkitys ei ulottunut asianosaispiiriä laajemmalle eikä liittynyt Helppikankaan virkatehtävien ydinalueeseen. Hovioikeus kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi syyttäjän hakemuksen. Syyttäjä valitti hovioikeuden päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, joka myönsi valitusluvan. Korkein oikeus antoi asiassa ennakkopäätöksen KKO:2026:51 1. heinäkuuta 2026. Ratkaisussa arvioitiin, täyttyivätkö rikoslakin 8 luvun 4 §:ssä säädetyt edellytykset syyteoikeuden vanhentumisajan jatkamiselle. Korkein oikeus katsoi Helppikankaan pakoilleen haasteen tiedoksiantoa. Oikeuden mukaan oikeustieteellisen koulutuksen saaneen henkilön oli täytynyt olla tietoinen vanhentumissääntelystä, ja käsillä olleissa olosuhteissa yllättävä lomalle jääminen ja ulkomaille matkustaminen osoittivat aktiivista hakeutumista sellaisiin olosuhteisiin, ettei häntä voitu tavoittaa ennen vanhentumisajan päättymistä. Vanhentumisajan jatkaminen edellyttää kuitenkin lisäksi, että erittäin tärkeä yleinen etu sitä vaatii. Tämän edellytyksen korkein oikeus katsoi jäävän täyttymättä. Oikeus totesi, ettei kunnianloukkausta voitu sen rangaistusasteikon perusteella pitää vakavana rikoksena ja että se on lähtökohtaisesti asianomistajarikos, joka loukkaa pääosin yksityistä etua. Vaikka tekoon liittyi myös yleisen edun piirteitä, kuten Helppikankaan asema kunnan johtavana viranhaltijana ja alaisen esihenkilönä, syyte ei koskenut julkisen vallan käyttämistä eikä virkarikosta. Korkein oikeus ei muuttanut hovioikeuden päätöksen lopputulosta, joten syyttäjän hakemus vanhentumisajan jatkamisesta hylättiin ja syyteoikeus vanheni.
Lähteet
Luokka:Kivijärven kunnanjohtajat Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Syntymävuosi puuttuu Luokka:Elävät henkilöt