pienoiskuva Bernát Munkácsi, alun perin Munk (12. maaliskuuta 1860 Nagyvárad – 21. syyskuuta 1937 Budapest) oli unkarilainen kielitieteilijä, etenkin suomalais-ugrilaisten (erityisesti udmurtin ja mansin kielten) ja turkkilaiskielten sekä kansanperinteen tutkija.
Elämä ja ura Bernát Munkácsi syntyi Nagyváradissa (nyk. Romanian Oradea) juutalaisen kauppiaan Adolf Munkin poikana. Jo koulupoikana hän kiinnostui kielentutkimuksesta ja alkoi opiskella turkin kieltä. Koulun jälkeen hän aloitti opinnot Budapestin yliopistossa, julkaisi ensimmäisen kielitieteellisen artikkelinsa jo 19-vuotiaana ja teki seuraavana vuonna pitkän kansanperinteen- ja murteenkeruumatkan Moldovan csángó-unkarilaisten pariin.
Munkácsi perehtyi parhaansa mukaan suomalais-ugrilaisiin kieliin, ja vuonna 1885 hän sai Unkarin tiedeakatemialta rahoituksen udmurttien pariin tehtävään tutkimusmatkaan. Vietettyään suurimman osan vuotta Venäjällä hän sai opettajansa József Budenzin avulla stipendin, jonka turvin hän pystyi valmistamaan keräämänsä udmurtin ja tšuvassin kielinäytteet julkaisukuntoon. Kerättyyn aineistoon perustuva udmurtin sanakirja ilmestyi 1890–1896.
Maaliskuussa 1888 Munkácsi yhdessä hantin kielen tutkijan Károly Pápain kanssa lähti pitkälle tutkimusmatkalle kohti Siperiaa. Toukokuussa hän pääsi aloittamaan kenttätyön mansin kielen puhujien parissa. Kotimaahan Munkácsi palasi heinäkuussa 1889, vietettyään mansien luona kaikkiaan kymmenisen kuukautta. Vuonna 1890 Munkácsi valittiin Unkarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi, ja 1890-luvulla ilmestyivät myös hänen mansilaisten tekstien kokoelmansa neljänä niteenä. Lisäksi hän julkaisi kuuden tutkimansa mansilaismurteen kieliopit. Hankkimansa erinomaisen mansin kielen tuntemuksen avulla Munkácsi pystyi lisäksi lopultakin tulkitsemaan ja toimittamaan julkaisukuntoon Antal Regulyn 1840-luvulla keräämät mansinkieliset aineistot.
Munkácsi sai osakseen tieteellistä tunnustusta, Unkarin tiedeakatemian varsinaiseksi jäseneksi hänet valittiin 1910, ja muun muassa Kalevalaseura ja Suomalais-Ugrilainen Seura kutsuivat hänet kunniajäsenekseen. Yliopistovirkaa hän ei kuitenkaan (luultavasti juutalaisen syntyperänsä vuoksi) koskaan saanut vaan hankki elantonsa Budapestin juutalaisen seurakunnan koulutarkastajana, valvoen seurakunnan kouluja sekä juutalaisen uskonnon opetusta. Sen ohella hän jatkoi tieteellistä työskentelyään, julkaisi tutkimuksia ja toimitti tieteellisiä julkaisusarjoja. Sukukielten lisäksi Munkácsi tutki unkarin kielen historiaa, etymologiaa ja vanhimpia lainakerrostumia. Häntä pidetään myös suomalais-ugrilaisten kielten vanhojen iranilaisten sekä unkarin kielen vanhojen turkkilaislainojen tutkimuksen uranuurtajana. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Munkácsi teki kielitieteellistä kenttätyötä sotavankileireillä udmurttilaisten sekä osseettilaisten sotavankien parissa. pienoiskuva|Muistolaatta Budapestin Szondi-kadulla talossa, jossa Munkácsi asui ja työskenteli lähes neljänkymmenen vuoden ajan. Bernát Munkácsi kuoli 1937. Hänen elämäkerturinsa Béla Kálmán toteaa, että Munkácsi itse välttyi kokemasta toisen maailmansodan aikaisten juutalaisvainojen kauhuja, mutta osa hänen tieteellisesti jäämistöstään saattoi myös hänen syntyperänsä takia jäädä liian vähälle huomiolle ja pitkäksi aikaa toimittamatta. Suomalainen tutkijakollega Artturi Kannisto toteaa muistokirjoituksessaan, että Munkácsi oli alan uutterimpia ja tuotteliaimpia tutkijoita, jonka työssä oli erityisen arvokasta hänen laaja ja syvällinen asiatietonsa.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1860 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet Luokka:Unkarilaiset kielitieteilijät Luokka:Fennougristit