Ukrainalainen helluntaiherätys on historiansa aikana käynyt läpi äärimmäisiä vaiheita. Liike saapui maahan Neuvostoliiton alkuvuosina ja hautautui kerralleen 1930-luvulla. Liike nousi kuitenkin uudelleen maanalaisena liikkeenä, vapautui itsenäistymisen myötä ja on kasvanut sodan keskellä. Ukrainassa syntyi 2000-luvun alussa yksi Euroopan suurimmista megakirkoista: nigerialaistaustaisen Sunday Adelajan johtama Embassy of the Blessed Kingdom of God for All Nations. Ukrainan helluntaikirkolla oli vuonna 2020 yli 117 000 jäsentä. Laajemmin evankelisiin helluntailaisiin kuuluu yli 370 000, joista valtaosa toimii itsenäisinä riippumattomina kirkkokunnista.

Historia 1900-luvun alussa helluntailaisuus tuli Venäjän keisarikuntaan ja sieltä Ukrainaan. Helluntailaisia edelsivät molokaanien ja duhoborien yhteisöt, jotka loivat pohjaa helluntailaisuuden leviämiselle. Sen toivat Länsi-Ukrainaan Yhdysvalloista palanneet siirtolaiset. Vuonna 1920 ensimmäiset järjestäytyneet yhteisöt syntyivät Luoteis-Ukrainan Volyniaan, ja vuonna 1924 Krementšukissa pidettiin ensimmäinen hellluntaialisten kristittyjen kokous, jossa muodostettiin helluntaiseurakuntien liitto, jonka johtoon tuli Ivan Herasevytš.

Ivan Voronajev ja liikkeen alku (1921)

Ukrainan, ja laajemmin koko slaavilaisen, helluntailaisuuden keskeinen hahmo on Ivan Voronajev. Voronajev ja hänen tiiminsä lähtivät Yhdysvalloista 1920 ja perustivat päämajansa Odessaan. He levittäytyivät ympäri Neuvostoliittoa, saarnasivat evankeliumia ja perustivat helluntaiseurakuntia. Vuonna 1926 Voronajev järjesti Yleis-ukrainalaisen evankelisen uskon kristittyjen liiton. Vuoteen 1928 mennessä liittoon kuului noin 400 seurakuntaa noin 20 000 jäsenellä. Liittoon kuului yli 500 seurakuntaa ja 25 000 uskovaa, kun se hajotettiin vuonna 1930.

Neuvostovaino: 800 pastoria karjajunaan (1930–1991) Liiton lakkauttamisen jälkeen sen johtajat, Voronajev mukaan lukien, joutuivat keskitysleireille ja menehtyivät siellä. Myös Länsi-Ukrainan helluntailaisia vainottiin vuoden 1939 jälkeen. Katherine Voronajev muisteli myöhemmin, kuinka kommunistit ahtoivat 800 pastoria ja kristillistä johtajaa karjavaunuihin ja kuljettivat heidät Siperiaan; matkalla ei ollut ruokaa, vettä, saniteettitiloja, lepoa eikä raikasta ilmaa, ja henkiin jääneet pakotettiin orjatyöhön. Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan aikana Evankelisen uskon kristittyjen liitto toimi Itä-Ukrainassa Berestetškon alueella sijainneesta keskuksesta käsin.

Vuonna 1945 uuden vainon uhan edessä Neuvostoliiton hallinto odotti helluntailaisten liittyvän evankelisten baptistien yhteiseen rakenteeseen. Osa seurakunnista, erityisesti länsialueilla, liittyikin yhdistykseen ja pysyi siinä vuoteen 1989 asti, mutta suurin osa kieltäytyi, ja moni liittyneistäkin tuli pian tyytymättömäksi. Vuonna 1948 Dniprodzeržynskissä pidettiin laiton konferenssi, johon osallistui kaikkien helluntailaisjärjestöjen edustajia. Siellä hyväksyttiin hallitukselle ja koko Neuvostoliiton evankelisten kristittyjen baptistien liiton johdolle osoitettu vetoomus, jossa todettiin helluntailaisten ja baptistien oppijärjestelmien lähes yhteensopimattomat erot ja niistä johtuva mahdottomuus yhdistyä. Helluntailaiset pyysivät hallitukselta lupaa perustaa oma seurakuntaliittonsa. Seurauksena kaikki konferenssin osallistujat pidätettiin ja tuomittiin.

Vapautumisensa jälkeen vuonna 1956 evankelisen uskon kristittyjen–helluntailaisten (CEF-P) johtajat hyödynsivät "suojasään" aikaa ja järjestivät Harkovassa toisen laittoman konferenssin esittäen viranomaisille samanlaisen pyynnön. Tällä kertaa vastaus oli myönteinen, ja liike toimitti uskontoasiain neuvostolle rekisteröintiä varten tarvittavat asiakirjat, jotka sisälsivät tietoja uskonnollisista yhteisöistä. Viranomaiset käyttivät näitä luetteloita kuitenkin aktiivisten jäsenten ja johtajien pidätyksiin ja oikeudenkäynteihin, mikä murensi lopullisesti luottamuksen viranomaisiin: helluntailaiset pidättäytyivät kaikesta vuoropuhelusta heidän kanssaan aina Neuvostoliiton hajoamiseen asti. CEF-P:llä ei tuolloin ollut yhtä yhteistä keskusta. Vuonna 1968 seurakuntien rekisteröinti sallittiin myös koko Neuvostoliiton evankelisten kristittyjen baptistien liiton ulkopuolella, ja vuoteen 1989 mennessä itsenäisiä rekisteröityjä seurakuntia oli 200, joita johti presbyteerien neuvosto; lisäksi toimi lukuisia rekisteröimättömiä seurakuntia.

Neuvostovallan sortotoimet helluntailaisia vastaan jatkuivat 1980-luvun loppuun saakka. Mihail Gorbatšov alkoi vuosikymmenen lopulla sallia vainottujen uskonnollisten vähemmistöjen muuton ulkomaille, ja tämän maahanmuuttoaallon myötä arviolta 300 000 slaavilaista helluntailaista muutti Yhdysvaltoihin.

Vapautuminen ja nopea kasvu (1991–)

Neuvostoliiton kaatumisen kynnyksellä 25.–26. toukokuuta 1990 Korostenissa pidettiin kokous, jossa Ukrainan evankelisen uskon kristittyjen helluntailaisten liitto elvytettiin.

Embassy of God: Euroopan suurin karismaattinen kirkko (1994–) Ukrainan kansainvälisesti merkittävin helluntailainen ilmiö 2000-luvulla on nigerialaistaustaisen Sunday Adelajan perustama Embassy of the Blessed Kingdom of God for All Nations. Adelaja perusti kirkon vuonna 1994 Kiovassa ja ilmoitti vuoteen 2012 mennessä 25 000 jäsentä Kiovassa, 100 000 Ukrainassa ja 280 seurakuntaa. Seurakunnan jäseniin kuuluu muun muassa Kiovan entinen pormestari ja muita poliitikkoja.

Adelaja tuki vuonna 2004 Oranssia vallankumousta, joka syrjäytti presidentti Viktor Janukovytšin, joka palasi valtaan vuonna 2008. Sen jälkeen Adelajaa on syytetty petoksesta kirkossa perustettuun sijoitusrahastoon liittyen: elokuussa 2012 viranomaiset takavarikoivat kaikki hänen omaisuutensa.

Sota ja hengellinen herääminen (2014–)

Ukrainan helluntailaisuus oli olennainen osa Maidan Nezaležnosti -aukion tapahtumia vuonna 2014. Helluntailaiset auttoivat aktiivisesti ukrainalaisia taistelemaan Venäjän aggressiota ja Venäjä-mielistä separatismia vastaan Itä-Ukrainassa. Huolimatta Ukrainan helluntailaisten liikkeiden ja liittojen moninaisuudesta useimmat heistä asettuivat Ukrainan kansan puolelle. Helluntailaiset tarjosivat humanitaarista apua sekä Donbassin asukkaille että ukrainalaisille sotilaille.

2010-luvulla Ukraina on kasvanut Itä-Euroopan helluntailaisen hengellisyyden keskukseksi. Yleisesti evankelinen liike Ukrainasssa on ollut Euroopan vahvin ja nopeimmin kasvava. Vuosien 2016–2022 aikana maahan perustettiin noin 250 uutta seurakuntaa.

Vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen helluntaiseurakunnat ovat kasvaneet huomattavasti ja hengellisyys on noussut. Useat seurakunnat käynnistivät sosiaaliprojekteja auttaakseen avun tarpeessa olevia ihmisiä. Seurakunnat myös pelastivat ja evakuoivat yhdessä ihmisiä taistelualueilta Itä-Ukrainassa.

Katso myös Kristinusko Ukrainassa Helluntaiherätys

Lähteet

Luokka:Kristinusko Ukrainassa Ukraina