Suosaari () oli inkeriläinen kylä, joka kuului Venjoen luterilaisen seurakuntaan. Nykyään entisen kylän alue kuuluu hallinnollisesti Puškinin piiriin kuuluvan Šušary -taajamaan Pietarin kaupungissa.
Kylä mainitaan eri nimillä (Såsara, Sosaari, Soossaritz jne) Ruotsin 1600-luvun asiakirjoissa. Vuonna 1849 oli listattu erikseen kylään kuuluva Pitkälä, jossa asui 43 ihmistä, kaikki inkeriläisiä (savakoita) sekä Suonsaari (259 inkeriläistä sekä venäläisiä).
Suosaaren kylä sijaitsi Moskova - Pietari maantien varrella, tien molemmin puolin. Kylän talot oli rakennettu Länkiojan (ven. Kuzminka) ja Vaskanalus (ven. Šušarka) -nimisten purojen rannoille. Pellot kylän lähellä eivät olleet viljavia ja niillä kasvateettinkin lähinnä heinää. Siksi paikallinen väestö harrasti myös hevos- ja rahdinajoa Pietarissa. 1900-luvun alusta Suosaaressa toimi suomenkielinen koulu, joka oli myös sekä Häyhäsin, että Länkiojan ja Hyvösin kylien yhteinen. Kylän osat olivat Munamäki, Äijälä, Pitkälä ja Viivolanpuoli.
Vuonna 1926 kylässä oli 106 taloa ja 503 asukasta, niistä inkeriläisiä 436 (90 taloa). Suosaaren suurin suku oli Viinonen, muut isot suvut olivat Vahviainen (Vahvijainen), Pitkänen, Häyhänen, Jääskeläinen, Kippari, Hyväri ja Moltsa. Runoilija Robert Vinonen on syntynyt Suosaaressa.
Toisen maailmansodan aikana Suosaari joutui rintamalinjojen alle ja tuhottiin kokonaan. Asukkaat joutui Leningradin saartoon ja maaliskuussa vuonna 1942 heitä karkotettiin, vietiin Laatokan jään kautta läheiselle rautatieasemalle ja sieltä jälleen Siperiaan. Muistietojen mukaan näinä vuosina yli kolme neljäsosaa asukkaista kuoli.
Sodan jälkeen nimi "Šušary" annettiin Suosaaren kylästä noin 6 kilometriä lounaaseen sijaitsevalle uudisasutukselle ja sovhoosille - samannimisen rautatieaseman mukaan.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Inkerin kylät Luokka:Venjoen kylät