Hermann Ernst Wilhelm Hölter () oli saksalaissotilas, jonka sotilasura alkoi Saksan keisarillisessa armeijassa ensimmäisessä maailmansodassa sen länsirintamalla ja jatkui ammattiupseerina Saksan Reichswehrin palveluksessa. Reichswehrin jälkeen hän jatkoi sotilasuraansa Wehrmachtissa. Hänet ylennettiin aivan sodan loppuvaiheessa kenraaliluutnantiksi. Hän toimi jatkosodan aikana Suomessa eri saksalaisyksiköiden esikuntapäällikkönä. Toisen maailmansodan jälkeen hän oli sotavankeudessa vuoteen 1947.

Sotilaana I maailmansodassa ja upseerina Reichswehrissä

Hermann Hölter palveli upseerikokelaana Saksan keisarillisessa armeijassa länsirintamalla marraskuusta 1917. Vuonna 1918 hän haavoittui rintaman taistelussa kuitenkin niin, että kykeni palamaan rintamalle toukokuussa 1918. Lokakuussa 1918 hänet ylennettiin vänrikiksi jääden sodan jälkeen Reichswehrin palvelukseen. Vuonna 1925 hänet ylennettiin yliluutnantiksi.

Olympiaurheilija ja olympialaisten järjestelytoimikunnissa

Hölter kilpaili nykyaikaisessa viisiottelussa ja edusti Saksaa Amsterdamin kesäolympialaisissa sijoittuen 7:ksi. Myöhemmin vuonna 1936 hän työskenteli niin Garmisch-Partenkirchenin talviolymopialaisten kuin Berliinin kesäolympialaisten järjestelytoimikunnassa.

Kouluttajana ja esikuntapäällikkönä toisen maailmansodan aikana

Hölter toimi natsi-Saksan Wehrmachtissa yleten 1937 majuriksi. Hän oli mukana käynnistyneessä toisessa maailmansodassa ensin talvella 1939-1940 Ranskan vastaisella rajalla divisioonan esikuntapäällikkönä. Syksyllä 1940 Romania liittyi akselivaltojen puolelle ns. kolmen vallan sopimukseen, ja siihen liittyen saksalaisjoukkoja lähetettiin syksyllä 1940 Romaniaan. Majuri Hölter siirtyi tällöin saksalaisjoukkojen mukana Romaniaan toimien kouluttajana romanialaisessa sotakoulussa.

Kesäkuussa 1941 Hermann Hölter siirtyi everstiluutnantiksi ylennettynä Suomeen esikuntapäälliköksi saksalaiseen Yhteysesikunta Nordiin, jota johti jalkaväenkenraali Waldemar Erfurth.Visuri, 2017, s.257 Hölter toimi suurimman osan ajasta jatkosodan hyökkäysvaiheen painopistesuuntaan muodostetun kenraaliluutnantti Erik Heinrichsin johtamassa Karjalan armeijan esikunnassa Laatokan Karjalassa.

Syyskuun lopulla 1941 everstiluutnantti Hölter siirrettiin aluksi Pohjois-Norjassa toimineeseen Saksan XXXVI vuoristoarmeijakuntaan esikuntapäälliköksi. Armeijakunta siirtyi helmikuussa 1942 Pohjois-Suomeen Sallan rintamalle, jossa saksalaisjoukot hyökkäsivät kohti Kantalahtea. Everstiksi ylennetty Hölter siirtyi saksalaisten Pohjois-Suomen joukoissa toisen vuoristoarmeijakunnan eli XIX vuoristoarmeijakunnan esikuntapäälliköksi vuoristojoukkojenkenraali Georg Ritter von Henglin toimiessa armeijakunnan joukkojen komentajana. Taistelualueena näillä joukoilla oli Petsamon suunta. Marraskuusta 1943 huhtikuuhun 1944 Hölter kuului ns. Wehrmachtin komentajareserviin. Huhtikuun alusta 1944 Hölter palasi Suomeen Saksan Pohjois-Suomen joukkojen eli Saksan 20. vuoristoarmeijan esikuntapäälliköksi kenraaliluutnantti Ferdinand Jodlin seuraajana. Tässä vaiheessa Hölter ylennettiin kenraalimajuriksi. Uola 2010, s. 373 Saksalaisjoukkojen komentajana toimi kesäkuussa 1944 kuolleen Eduard Dietlin jälkeen kenraalieversti Lothar Rendulic.Ahto 1980, s. 13-14

Hölterin ensimmäisiä tehtäviä oli valmistautua Operaatio Birkeen eli Saksan sodanjohdon vuosina 1943–1944 valmistelemaan suunnitelmaan vetää Pohjois-Suomessa olevat saksalaisjoukot Neuvostoliiton vastaiselta rintamalta uusiin puolustusasemiin Lapin poikki. Operaatiota toteutettaessa tilanne oli olennaisesti muuttunut suunnitelmasta, sillä taisteluja ei käyty neuvostojoukkoja vaan suomalaisia vastaan Lapin sodassa.

Neuvostoliiton kanssa tehdyn aselevon jälkeen suomalaisten edustaja everstiluutnantti Usko Haahti päämajasta neuvotteli 11. syyskuuta 1944 alkaen Päämajan edustajana Rovaniemellä saksalaisten 20. vuoristoarmeijan edustajan esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Hölterin kanssa. Neuvotteluissa solmittiin salainen suunnitelma rauhanomaisesta vetäytymisestä ilman taisteluja saksalaisten ja suomalaisten välillä. Nämä niin sanotut syysmanööverit lykkäsivät sotatoimien alkamista Lapissa lähes kahdella viikolla ja varmistivat sen, että Oulu luovutettiin suomalaisille taisteluitta. Yhteisymmärryksen synnyttyä Haahti tiedotti Rovaniemeltä viikon ajan joka päivä Mikkelin Päämajaan saksalaisten vetäytymisen etenemisestä. Syysmanööverit ja saksalaisten vetäytyminen edistyi suunnitelmien mukaisesti 15.–27. syyskuuta välisen ajan. Saksalaiset raportoivat esikuntaansa suomalaisten seuraavan vaihe vaiheelta, jättäen kuitenkin joukkojen väliin sen verran ei-kenenkään maata ettei tulitaisteluita synny. Saksalaiset hävittivät sopimuksen mukaan sillat, lautat ja tiet takanaan, joskus suomalaisten ollessa paikalla katselemassa.

Viimeistään suomalaisten 1. lokakuuta tekemän Tornion maihinnousun jälkeen oli selvää, että syysmanööverit olivat muuttuneet todelliseksi sodaksi. Sota jatkui etenevien suomalaisjoukkojen kannalta raskaana takaa-ajona. Saksalaiset pyrkivät viivyttämään suomalaisten etenemistä teiden varrelle ennalta linnoitetuissa ja varustetuissa viivytysasemissa, kunnes Norjaa kohti vetäytymissuunnitelmien mukaan.Uola 2010, s. 474-501 Sodan viimeinen laukaustenvaihto käytiin tiedustelupartioiden välillä Kilpisjärvellä 25. huhtikuuta 1945. Viimeiset saksalaisyksiköt poistuivat Suomen alueelta 27. huhtikuuta Norjan puolelle.

Kenraaliluutnantiksi ylennetty Hermann Hölter vangittiin 9. toukokuuta 1945 Norjassa olevien brittiläisten asevoimien toimesta ja siirrettiin tammikuussa 1946 walesiläiselle erikoisleirille, josta hänet vapautettiin 22. joulukuuta 1947.Uola 2010, s. 516

Lähteet

Viitteet

Luokka:Saksalaiset upseerit Norjassa toisen maailmansodan aikana Luokka:Saksalaiset kenraalit Luokka:Saksalaisjoukot Suomessa 1940–1945 Luokka:Saksalaiset nykyaikaiset viisiottelijat Luokka:Vuonna 1900 syntyneet Luokka:Vuonna 1989 kuolleet