Suojärvi on Uudellamaalla Mäntsälässä kirkonkylän itäpuolella sijaitseva entinen järvi.
Maantietoa Suojärvi on 550 metriä pitkä ja 250 metriä leveä. Se sijaitsee alavalla suoalueella, joka jää Tuomarinsuon ja Majurinsuon väliin. Järvi on vesikasvillisuuden valtaama eikä avovettä esiinny ympärivuotisesti.
Natura 2000-alue Suojärvelle ja sen ympäristöön, sen koillis-, itä- ja eteläpuolelle, perustettiin vuonna 2002 Metsäkulman suojelualue Natura 2000-hankkeen alaisuuteen (SAC, FI0100094, 151 hehtaaria ). Alueella kasvaa vanhaa kuusikkoa pienten sekametsiköiden rikkomana. Metsiä ympäröi puustoiset suoalueet, jotka ovat pääasiassa metsäkorte- ja saniaiskorpia sekä isovarpurämeitä. Tuomarinsuo on luonnontilainen keidassuo. Umpeenkasvanut Suojärvi on vaihettumis- ja rantasoihin lukeutuvaa avointa sara- ja korteluhtaa.. Suojärvi ja sen lähiympäristöön perustettiin Metsolan luonnonsuojelualue (4 ha, YSA233451) ja Honninpellon lehmusmetsikön suojelualue (2 ha, LTA010181). Niiden yhteydessä sijaitsee Metsolan lehdon luontokohde.
Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaavassa suojelualueet sisältyvät Metsäkulman MLY-alueeseen (metsätalouden ja luonnon monimuotoisuuden yhtenäisalue, nro 10). Se sijaitsee Pukkilassa ja Mäntsälässä. Alueella ei ole vielä lainvoimaa.
Vesistösuhteet Suojärvi sijaitsee Mustijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 19) Mäntsälänjoen valuma-alueella (19.003). Kosteikon virtaussuunta on länsi, joten siihen tulee kaakossa sijaitsevalta Tuomarinsuolta suotimalla vettä. Sen eteläreunalle on johdettu lyhyt pelto-oja Juurikkaanläänistä, ja pohjoisreunalle Iso-Vuotavasta alkava laskuoja ja itäpäähän oja Venunjärvestä. Suojärven laskuoja alkaa suon luoteisrannasta ja se virtaa Majurinsuon eteläreunaa kohti lounasta. Siellä se yhtyy yli kolmen kilometrin jälkeen Krutinojaan, joka lopulta yhtyy Mäntsälänjokeen. Kosteikon vedenpinnan korkeus on 70 metriä mpy (N2000).
Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistun Senaatin kartaston Mäntsälän karttalehti, joka on piirretty vuonna 1873. Suojärvi sijaitsee kartan oikeassa yläkulmauksessa. Kartta on vuodelta 1873. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso oikealla) Suojärven laskupuro virtaa suon eteläreunaa samaa reittiä kuin nykyinenkin kaivettu laskuoja. Siihen on itä-, etelä- ja pohjoisrantaan johdettu ojat. Pohjoinen oja tuo Iso-Vuotavan vedet, itäinen oja Venunjärven vedet. Suojärvi oli tuolloinkin autio. Vuonna 1936 julkaistussa Riihimäen seudun taloudellisessa kartassa pohjoispuolelle on raivattu pelto- tai niittypalstoja, mutta eteläpuolella on vain suota. Vuoden 1956 peruskartassa on järvelle piirretty tiheän vesikasvillisuuden karttamerkit. Seuraavassa vuoden 1974 on koko järvi merkitty vetsen luhdan karttamerkeillä ja vuonna 1989 on järvessä kolme avoveden laparetta kostean suon keskellä.
Katso myös Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista
Lähteet
Luokka:Mäntsälänjoen valuma-alue Luokka:Mäntsälän järvet