Pearl Primus (29. marraskuuta 1919 Port of Spain, Brittiläinen Trinidad ja Tobago – 29. lokakuuta 1994 New Rochelle, New York, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen tanssija, koreografi, antropologi ja professori, joka aloitti 1940-luvulla tanssijana vasemmistolaisen New Dance Groupin opetuksessa. Hän yhdisti koko uransa aikana yhteiskunnallisesti kantaaottavia aiheita tanssikoreografioihin. Primusin suunta muuttui hieman käytyään 1940-luvun lopulla opintomatkalla Afrikassa, ja hänen teoksensa alkoivat käsittää myös antropologisia aiheita. Primus jatkoi 1950-luvulla edelleen sooloesityksiä ja kiertueita oman seurueensa kanssa, mutta hän alkoi samalla keskittyä enemmän opetus- ja tutkimustyöhön. Hän tutki muun muassa tanssia kultturienvälisen opetuksen tapana.
Nuoruus ja lääketieteen opiskelijasta tanssijaksi Pearl Primus syntyi 1919 Trinidadin saarella Port of Spainissa. Hän muutti kaksivuotiaana vanhempiensa Ernestin ja Emilyn kanssa New Yorkiin. Hän haaveili lääkärin urasta ja suoritti 1940 Hunter Collegesta alemman korkeakoulututkinnon biologiasta ja lääketieteellistä pyrkiville suunnatusta premedical sciences -koulutuksesta.
Primusin piti aloittaa lääketieteen opinnot Howardin yliopistossa, ja käydessään terveystiedon kursseja New Yorkin yliopistossa hän haki laborantin töitä. Hän ei kuitenkaan päässyt mihinkään rasististen palkkauskäytäntöjen takia. Hän pääsi sen sijaan liittovaltion National Youth Administrationin tanssiyksikköön, ensin vaatetusosastolle mutta pian hän pääsi tanssijaksi. Primusin uran suunta muuttui lähes sattumalta.
Ura Nousu suosioon thumb|vasen|upright|Pearl Primus ja Rock Daniel -tanssi Primus sai 1943 stipendin New Dance Groupiin ja oli heidän ensimmäinen afroamerikkalainen opiskelija. New Dance Group oli vasemmistolaisten valkoisten perustama seurue, jossa tanssi nähtiin muutoksen välineenä.Hanna Väätäinen: ”Afrodiasporinen ja panafrikkalainen moderni tanssi”. Teoksessa Primus sai siellä monipuolista opetusta erilaisista tansseista sekä tekniikan perusteista. Hän myös otti vaikutteita ryhmän asenteesta tanssista luokkataistelun aseena.
Primusin ensimmäinen sooloesityksensä oli neljän muun tanssijan kanssa helmikuussa 1943 Young Men’s Hebrew Associationin tiloissa. The New York Timesin vaikutusvaltainen tanssikriitikko John Martin kutsui Primusta kauden tulokkaaksi. Monet valkoiset kriitikot eivät aikanaan uskoneet, että mustat kykenisivät hallitsemaan balettia tai suurinta osaa modernista tanssista. Heidän taitonsa sopisivat enemmän Harlemin tanssisaleihin. Primusin laaja skaala, jossa yhdistyi modernia tanssia, afrikkalaisia tansseja, rumpuja ja swing-tansseja nosti odotuksia myös afroamerikkalaisten tanssien osalta. Hänet alettiin tuntea nopeasti energisistä esityksistään, joihin kuului muun muassa korkeita hyppyjä. Primus halusi yhdistää teoksillaan ihmisiä ja vastustaa sortoa. Hän kertoi, että ”tanssiessani, tanssin ihmisenä, mutta ihmisenä, jolla on afrikkalaiset juuret”.
Primusin asema tanssitaitelijana vahvistui entisestään, kun hän sai jo huhtikuussa 1943 kymmenen kuukauden kiinnityksen Café Societyyn. Primusin ensimmäinen sooloesityksensä oli New Yorkissa 1944, ja tämän jälkeen hän sai myös useita kutsuja Broadwaylle.
Poliittista tanssia New Dance Groupin opetuksessa oli vahvasti mukana tanssin poliittinen luonne, ja Primuskin halusi yhdistää yhteiskunnalliset aiheet suunnittelemiinsa tanssihin. Hän kiersi kesällä 1944 Georgiassa, Alabamassa ja Etelä-Carolinassa siirtotyöläisenä ja poimi maatiloilla puuvillaa. Hän halusi aitoutta koreografioihin, jotka käsittelivät vuokraviljelyä, lynkkauksia ja negrospirituaalien kuvauksia. Primusin varhaisia tansseja olivat muun muassa Langston Hughesin runoon perustuva The Negro Speaks of Rivers (1944) ja lynkkauksiin viittaava Strange Fruit (1945).
Primus sai 1948 Rosenwaldin säätiöltä 4 000 dollarin apurahan Afrikka-tutkimuksesta. Hän matkasi sen turvin Kultarannikolle, Angolaan, Liberiaan, Senegaliin ja Belgian Kongoon. Primus asui ja vietti aikaa yli 30 heimon kanssa ja tutki afrikkalaisia tansseja ja niiden yhtettä uskomuksiin sekä sosiaalisiin käytäntöihin.
Primusin tutkimusmatka muutti häntä ihmisenä ja taiteilijana. Afrikkalainen vaikutus tuli hänen loppu-uransa aikana esille tarinankerronnan syventymisenä, ja tarinoista tuli keskeinen osa myös tanssin opettamisessa. Primusin esiintymisetkin muuttuivat lähes opetusmaisiksi tilaisuuksiksi, joissa hän kertoi rituaaleista ennen niiden tanssimista. Primusin töistä muun muassa Alvin Aileyn seurueelle luotu The Wedding (1961) nousee hänen kokemuksistaan Afrikasta.
Keskittyminen tutkimukseen ja opetukseen Primus alkoi 1950-luvulla keskittyä aiempaa enemmän tutkimukseen ja opetukseen. Hän kuitenkin kiersi edelleen kansainvälisesti seurueensa kanssa sekä soolotanssijana. Hän esiintyi muun muassa vuonna 1951 Britannian kuninkaalle Yrjö VI:lle ja tämän äidille kuningatar Marylle ja seuraavana vuonna Liberian presidentin William Tubmanin virkaanastujaisissa. Primusin seurue puolestaan kiersi vuonna 1952 Israelissa ja Ranskassa.
Primus valmistui New Yorkin yliopistosta maisteriksi kasvatussosiologiasta. Hän sai 1959 Rebecca Harknessin säätiöltä apurahan tutkimustyöhön Afrikassa. Hän toimi Liberian Monroviassa esittävien taiteiden keskuksen johtajana. Palattuaan 1963 Yhdysvaltoihin Primus perusti miehensä kanssa 1963 Primus-Borden tanssikoulun. Hän kehitti siellä kulttuurienvälistä koulutusta tanssin kautta ja kokeili vuosien 1965–1968 aikana metodeitansa New Yorkin peruskouluissa. Primus esitteli 1968 löydöksensä opetusministeriölle.
Primus valmistui 1978 antropologian tohtoriksi. Hänen väitöskirjansa käsitteli lapsien akkulturaatiosta kuvanveiston kautta Liberian manojen parissa. Seuraavana vuonna hän perusti miehensä kanssa Pearl Primus Dance Language Institute, joka antoi tanssiopetusta, jossa yhdistivät afrikkalaiset ja karibialaiset tanssit moderniin tanssiin ja balettitekniikoihin. Primus lopetti vuonna 1980 oman esiintymisuransa.
Primusista tuli 1982 University at Buffalon Cora P. Maloney Collegen johtaja, ja hän opetti siellä kahden vuoden ajan. Hän toimi vuosina 1984–1990 Massachusettsissa Five Colleges -konsortion etnisten opintojen professorina ja residenssitaiteilijana.
Yksityiselämä Primus oli kahdesti naimisissa. Hän meni vuonna 1950 naimisiin Yael Wollin kanssa, joka oli Lower East Sidella sijainneen toorakoulun rehtorin poika. Primusin toinen avioliitto kesti vuodesta 1954 miehensä kuolemaan 1979. Hänen toinen kumppaninsa Percival Borde oli myös tanssija ja koreografi, jonka kanssa hänellä oli myös läheinen ammatillinen suhde. He saivat liittonsa aikana myös pojan.
Primus kuoli lokakuussa 1994 lyhyeen sairauteen diabeteksen vaikutuksesta.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Yhdysvaltalaiset tanssijat Luokka:Yhdysvaltalaiset koreografit Luokka:Yhdysvaltalaiset antropologit Luokka:Yhdysvaltalaiset professorit Luokka:Vuonna 1919 syntyneet Luokka:Vuonna 1994 kuolleet