Rafael Eitan (11. tammikuuta 1929 Tel Adashim – 23. marraskuuta 2004 Ashdod) oli israelilainen sotilas ja poliitikko. Hän palveli Israelin puolustusvoimien komentajana vuosina 1978–1983 ja myöhemmin perustamansa Tsomet-puolueen edustajana knessetissä toimien esimerkiksi Benjamin Netanjahun hallituksen maatalousministerinä ja varapääministerinä.
Eitan hukkui mereen Ashdodissa marraskuussa 2004.
Elämäkerta Rafael Eitan syntyi 11. tammikuuta 1929 Tel Adashimissa tuolloisessa Palestiinan brittiläisessä mandaattialueessa. Hän liittyi Haganaan vuonna 1944 ja otti osaa Israelin itsenäisyyssotaan Jerusalemissa osana Harelin prikaatia. Eitan haavoittui taisteluissa Pyhän Simeonin luostarilla ja sodan lopulla hän oli ylennyt komppaniansa varakomentajaksi. Sodan jälkeen hän palasi siviiliin Tel Adashimissa.
Sotilasura Vuonna 1951 Eitan liittyi uudelleen Israelin puolustusvoimiin, jossa hänestä ruli laskuvarjojoukkojen reservikomppanian komentaja. 1950-luvulla hän osallistui israelilaisten palestiinalaisia sissejä vastaan Egyptiissä tekemiin iskuihin ja haavoittui joulukuussa 1955 Syyriaa vastaan tehdyssä iskussa. Suezin kriisin puhjettua vuonna 1956 Eitanin komentama 890. laskuvarjopataljoonan teki Israelin puolustusvoimien ainoaksi jääneen sodanaikaisen laskuvarjojoukkojen hypyn Mitlan solaan Siinain niemimaalla. Kuuden päivän sodan aikana vuonna 1957 Eitan komensi laskuvarjoprikaatia ja haavoittui vakavasti päähän taisteluissa Gazan suunnalla. Vuonna 1968 hän johti kommandoiskua Beirutin kansainväliselle lentoasemalle Libanonissa.Jom kippur -sodassa vuonna 1973 Eitan toimi Syyrian vastaisella rintamalla johtaen syyrialaisten etenemisen Golanilla pysäyttäneitä joukkoja. Myöhemmin Eitanin joukot etenivät puoelstaan lähelle Syyrian pääkaupunki Damaskosta. Sodan jälkeen Eitan ylennettiin kenraalimajuriksi.
Huhtikuussa 1978 Eitanista tuli Israelin puolustusvoimien komentaja Mordechai Gurin seuraajana ja hän palveli virassa vuoteen 1983. Vuonna 1982 puhkesi Libanonin sota. Israelilaisten tavoitteena oli murskata Libanoniin asettunut palestiinalaisten PLO. Julkisuudessa esitettiin alkujaan paljon rajallisempia tavoitteita, mutta Eitan oli Ariel Sharonin ja Menachem Beginin ohella yksi harvoista laajemmista aina Beirutiin saakka ulottuvasta hyökkäyksestä perillä olevista. Eitan oli arvioinut että iskulla Beirutiin saakka olisi mahdollisuudet eliminoida PLO:n ylin johto. Libanonin falangistien hyökkäys Sabran ja Shatilan palestiinalaisille pakolaisleireille johti verilöylyyn. Korkeimman oikeuden presidentti Yitshak Kahan johti komissiota, joka kritisoi Eitania tapahtumien pysäyttämättä jättämisestä. Eitania ei lopulta erotettu tapahtumien johdosta, koska hänen virkakautensa puolustusvoimien komentajana oli muutenkin lähellä loppuaan.
Poliitikkona Vuonna 1983 Eitan perusti Tsomet (Risteys) -puolueen, joka liittyi ultranationalistiseen Tehiya-puolueeseen ennen knessetin vaaleja vuonna 1984. Eitan tuli valituksi. Hänen Tsomet-puolueensa erosi Tehiyasta myöhemmin ja Eitan valittiin sen listoilta uudelleen knessetiin vuonna 1988. Vuoden 1992 vaaleissa Tsomet ylsi parhaaseen vaalitulokseensa saaden kahdeksan paikkaa ja muodostaen neljänneksi suurimman puolueen. Se jäi kuitenkin Jitshak Rabinin johtaman hallituksen ulkopuolelle. Vuonna 1996 Eitan tuli valituksi jälleen knessetiin, tällä kertaa osana Likudin, Gesherin ja Tsometin koalitiota. Vaalien jälkeen hänestä tuli Benjamin Netanjahun hallituksen maatalousministeri ja varapääministeri. Eitanin vaikutus hallituksen tpoimintaan jäi vähäiseksi ja hänen kannatuksensa romahti. Hän ilmoitti pyrkivänsä pääministeriksi ennen vuoden 1998 vaaleja, mutta päätyi vetäytymään ehdolta ennen vaaleja. Vuonna 1999 järjestettiin taas vaalit ja tällä kertaa Eitanin Tsomet ei saanut yhtäkään paikkaa. Eitan vetäytyi vaalitappion jälkeen politiikasta.
Eitan kuoli hukkumalla 23. marraskuuta 2004. Hän oli työskennellyt Ashdodin sataman laajennustöiden parissa, kun hän putosi aallonmurtajalta veteen hukkuen myrskysäässä. Hänet löydettiin merestä, mutta elvytysyritykset eivät onnistuneet.
Lähteet
Luokka:Israelilaiset kenraalit Luokka:Israelilaiset poliitikot Luokka:Israelin ministerit Luokka:Vuonna 1929 syntyneet Luokka:Vuonna 2004 kuolleet