Sofija Okunevska (, 12. toukokuuta 1865 – 24. helmikuuta 1926) oli ukrainalainen gynekologi ja feministi, joka oli muun muassa Itävalta-Unkarin ensimmäinen naispuolinen lääkäri ja ensimmäinen ukrainalainen naispuolinen gynekologi.
Varhaiset vuodet Okunevska syntyi Dovžankan kylässä vuonna 1865. Kun hänen äitinsä kuoli viisi vuotta myöhemmin, Sofija muutti tätinsä luokse. Teofilija-tädin mies Ivan Ozarkevytš oli kreikkalaiskatolilaisen kirkon pappi ja Galitsian paikallisparlamentin edustaja. Uuden kodin huomattava kirjasto ja ystävyys Natalija Kobrynskan kanssa ruokkivat tulevan lääkärin tiedonjanoa.
Itävalta-Unkarin lukiot eivät antaneet naisten osallistua päättökokeeseen, jota vaadittiin yliopistoon pääsemiseen. Okunevska opiskeli siihen kuitenkin itse ja yksityisten tuutorien avulla, ja läpäisi lopulta kokeen. Koska itävaltaunkarilaiset yliopistot eivät ottaneet oppilaikseen naisia, Okunevska lähti opiskelemaan ulkomaille. Hän päätyi sveitsiläiseen Zürichin yliopistoon, josta hän väitteli tohtoriksi vuonna 1896. Tästä huolimatta hänellä oli vaikeuksia saada lääkärin töitä sukupuolensa takia. Okunevskan väitoskirja käsitteli anemian vaikutusta veren.
Opiskeluaikoinaan Okunevska tapasi alkujaan Varsovasta kotoisin olevan ukrainalaismielisen lääkäriopiskelijan Wacław Moraczewskin, jonka kanssa hän meni naimisiin. Parille syntyi kaksi lasta: poika Juri ja pari vuotta myöhemmin tytär Eva.
Ura lääkärinä ja aktivistina Okunevska muutti Lviviin, jossa hän alkoi miehensä kanssa pitää vastaanottoa. Hän erikoistui tuolloin gynekologiaan, mutta otti vastaan myös paljon lapsipotilaita. Okunevska seurasi Marie Curien oppeja ja hyödynsi radioaktiivista säteilyä naisten syöpien hoidossa. Lisäksi hän oli mukana vuonna 1897 perustetun lääkäriliiton toiminnassa. Okunevska järjesti myös koulutusta galitsialaisille sairaanhoitajille ja kokosi ukrainankielisen lääketieteellisen sanakirjan.
Okunevska toimi aktiivisesti galitsialaisessa naisasialiikkeessä ja kirjoitti ahkerasti peitenimellä Eryna. Hänen merkittävin kirjallinen tuotos lienee kirjoitelma nimeltä "Naisten kotiorjuus hääluissa ja rituaaleissa", jossa hän haastoi aikanasa normaalia naiskuvaa. Lisäksi hän harrasti muun muassa hevosurheilua ja hiihtoa osoittaakseen, etteivät nämä olleet vain miesten etuoikeus, vaan hyväksi kaikkien terveydelle niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Okunevska palveli Itävalta-Unkarin armeijassa Gmindan leirissä, jossa hän sai lempinimen "Pyhä Sofija". Hänen miehensä Wacław määrättiin kuitenkin Linziin, minkä vuoksi he ajautuivat erilleen toisistaan. Maailmansodan jälkeinen Puolan–Ukrainan sota repi pariskuntaa entistä enemmän erilleen ja he päätyivät lopulta avioeroon. Pari kuukautta tämän jälkeen heidän Sveitsissä arkkitehdiksi opiskele tyttärensä Eva teki itsemurhan.
1920-luvulla Okunevska oli aktiivisesti mukana muun muassa ukrainalaisnaisten korkeakoulutuksen puolesta kampanjoivan yhdistyksen toiminnassa.
Viimeiset vuodet Poikansa Jurin muutettua pois kotoa Okunevska asui yksin. Hän kuoli 24. helmikuuta 1926 umpilisäketulehdukseen, ja vaikka hän pääsikin lääkärin vastaanotolle, mitään ei ollut siinä vaiheessa enää tehtävissä. Okunevska on haudattu Lytšakivin hautausmaalle.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1865 syntyneet Luokka:Vuonna 1926 kuolleet Luokka:Ukrainalaiset lääkärit Luokka:Itävaltaunkarilaiset henkilöt Luokka:Gynekologit Luokka:Ukrainalaiset feministit