Tyysterin vesivoimalaitos (tai myös Tjusterbyn vesivoimalaitos) on Uudellamaalla Porvoon Tyysterissä () Mustijoessa () toimiva pieni vesivoimalaitos, joka on toiminnaltaan jokivoimalaitos. Sen kapasiteetti on 249 kilowattia. Voimalaitoksen omistaa Drägsby vattenkraft AB.

Tyysterin koski Tyysterin koski eli Tysterbyn koski eli Tjysterbyn koski mainitaan Vesihallituksen vuonna 1980 julkaistussa Koski-inventoinnissa. Siinä koski on 120 metriä pitkä, 40 metriä leveä ja sen pudotus on 3,5 metriä. Kosken yläpuolisen valuma-alueen pinta-ala on 739 neliökilometriä ja järvisyys noin 3%. Joen keskivirtaama on noin 7 kuutiometriä sekunnissa (m³/s). Koskessa on ollut vuonna 1872 pato, voimalaitos, sahalaitos ja vesimylly. Pato on myöhemmin purettu pois.

Kosken karttanimi on Karttapaikassa ”Galtforsen”. Koskessa kolme uomaa, joiden väliin jää kaksi kalliosaarta. Vesivoimalaitoksen konehuone sijaitsee oikeanpuoleisessa uomassa . Kahdessa muussa uomassa on alussa padot. Vasemmanpuoleisen uoma tarkoituksena on ilmeisesti ohijuoksutus. Keskimmäisen uoman käyttötarkoitus näyttäisi Karttapaikan ilmavalokuvassa olevan epäselvä.

Tyysterinkoski on määritetty lohi- ja siikapitoisen vesistön koski- ja virtapaikaksi. Onkiminen, pilkkiminen ja läänikohtaisen viehekortin nojalla tapahtuva kalastus on Tjusterbynkoskessa kielletty.

Voimalaitos ja padot Voimalaitos on rakennettu vuonna 2003. Erään lähteen mukaan voimalassa on kolme rinnakkaista vesiturbiinia, joiden kapasiteetti on kullakin 80 kilowattia. Silloin voimalaitoksen kapasiteetti olisi 0,24 megawattia ja vuosituotanto on arviolta noin 1,4 gigawattituntia. Yläaltaan puolella on vesi 4,4 metriä ala-allasta korkeammalla ja rakennevirtaama on 6,9 m³/s. Vesiturbiinit sijaitsevat vedenpinnan alla ja poistoputkien yläpuolella sijaitsee kontrollihuone. Tuotettu sähköenergia käytetään Drägsbyn kartanossa (?).

Länsi-Suomen ympäristölupavirasto syyskuussa 1968 ja marraskuussa 2009, ja Vaasan hallinto-oikeus maaliskuussa 2011 ovat antamissaan päätöksissään määränneet juoksutuksista, että vettä saa ohjata vesiturbiineihin korkeintaan 9,0 m³/s. Joessa ei myöskään saa harjoittaa lyhytaikaissäännöstelyä. Ajalla 1.5.–30.9. tulee pohjapadolla juoksuttaa jatkuvasti vettä vähintään 0,1 m³/s. Mikäli kalatie rakennetaan, tulee sille varata alla kuvattu oma osuus juoksutuksesta.

Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksellä vuonna 1968 Tyysterin koskeen voitiin rakentaa segmenttipato ja pohjapato. Padolla oli voitava juoksutta tulvakaudella ohi voimalaitoksen 130 m³/s vettä, kun vedenpinnan korkeus oli padon yläpuolella 6,93 metriä mpy. (N43). Muuten olisi vedenpinnan korkeuden pysyteltävä korkeudella 6,30 metriä. Nämä korkeusarvot tulisinäkyä padon yhteyteen kiinnitettävään asteikkoon.

Kalatie Nykyinen pato estää vaelluskaloja nousemasta Mustijoen vesistön yläjuoksulle. Voimalaitoksen yhteydessä ei ole kalatietä. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto antoi syyskuussa 2001 päätöksen, että voimalan tulisi rakentaa koskeen kalatie. Kun kalatietä ei rakennettu, purki lupavirasto ympäristöluvan ja pysäyttivät voimalan, mutta voimalan omistajat riitauttivat päätöksen . Lopulta kalatiestä kieltäytymisestä langetettiin uhkasakko . Korkein hallinto-oikeus kumosi joulukuussa 2011 edellisen päätöksen ja antoi näin ollen luvan käynnistää voimalaitos uudelleen . Samalla se määräsi voimalaitokselle kalatien sallimisvelvoitteen, eli sen tulee antaa sellainen tarvittaessa rakentaa ja osallistumaan sen kustannuksiin viidenneksellä. Määräyksessä lisättiin vielä, että mikäli vesistöviranomainen harkitsee kalatien rakentamista, tulee sitä ennen tutkia, mitä kalalajeja on kosken alapuolelle nousuut vuosittain. Riittävä tutkimusaika olisi kolme vuotta. Jos kalatie rakennettaisiin, tulee voimala antaa kalatielle keskivirtaaman 0,7 kuutiometriä sekunnissa ajalle 16.4–30.11. väliselle ajalle. Vuonna 2020 saatettiin loppuun Korkeimman hallinto-oikeuden määräämä kolmivuotien tutkimus, jolla kalatien tarve Tyysterin koskessa selvitetään.

Kalatietä ei siis vielä ole.

Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkaistu Senaatin kartaston Porvoon karttalehti. Koski sijaitsee kartan vasemmassa reunassa. Tyysterin koskessa on ollut vesimyllyjä vuosisatoja ja nykyisen myllyn paikka on alueen vanhin. Samassa paikassa on sijainnut vesimyllyjä 1400-luvulta asti. Mustijoella harjoitettiin tukinuittoa vuoteen 1955 saakka. 1900-luvulla aloitettiin joenrannassa teollista toimintaa ja vesivoimalaitos perustettiin vuonna 1913. Voimala kävi vuoteen 1968 asti.

Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa esiintyy ”Svartån” oikealla rannalla ”Tjuster by”, jossa on 6 maataloa ja niillä yhteensä 8 manttaalia. Joessa on merkitty silta, mutta ei vesimyllyjä. Hieman jokea alempana sijaitsee ”Dräggsby gård”. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (kartta oikealla) koskella on yksi uoma, joka vastaa nykyisen kosken oikeanpuolisinta uomaa. Nykyisen voimalaitoksen kohdalle on kartastoon merkitty vesimylly ja siitä alle 100 metriä itään on merkitty sahalaitos. Joen nimi on tässä kartassa ”Svartså”. Vuonna 1912 julkaistussa Porvoo–Loviisan seudun taloudellisessa kartassa on merkitty vain sahalaitoksen karttamerkki. Tässä kartassa joen nimi on ”Mäntsälänjoki”.

Vuonna 1962 julkaistussa peruskartassa koskella on uusi uoma vasemmassa rannassa niin, että uomien väliin jää jokeen kallioinen saari. Saarella lukee ”kvarn” ja oikean uoman vieressä on sähköaseman karttamerkki. Vuoden 1978 kartassa on oikeanpuoleinen kanava yläosastaan padottu ja saaren halki on 1960-luvun lopulla räjäytetty kolmas uoma, jolla on tulvansuojelullinen merkitys . Tähän uomaan on merkitty kosken karttamerkki, vaikka siihen on merkitty myös pohjapadon karttamerkki. Alkuperäinen uoma on väriltään valkoinen ja siinä lukee ”Kvarnfors”. Erään uutisen mukaan valtio raivasi vuonna 1968 räjäyttämällä kosken ja rakensi siihen säännöstelypadon. Patojen yläpuolella on joen oikealla rannalla tehdas ja vanhan koskiuoman suvantoon on pengerretty maata. Tilanne on säilynyt vuoden 1988 kartassa samanlaisena.

Syyskuussa 2000 perustettiin Oy Drägsby Vattenkraft-Treksilän Vesivoima Ab, joka aloitti liiketoimintansa arvonlisäverovelvollisena tammikuussa 2003. Vesivoimalaitos on ilmeisesti vaihtanut omistajaa vuosituhannen vaihteessa ja samalla sitä on uudistettu. Uusi voimalaitos ja sille pato valmistui entisen paikalle vuonna 2003.

Katso myös Mustijoen vesistöalueen kosket ja padot Luettelo Suomen vesivoimalaitoksista

Lähteet

Aiheesta muualla Salmi, Juhani: NOUSU-kohteet rannikolla, 2025

Luokka:Porvoon rakennukset ja rakennelmat Luokka:Mustijoen alaosan alue Luokka:Suomen vesivoimalat