Andrée Marthe Peel (o.s. Virot; 3. helmikuuta 1905 – 5. maaliskuuta 2010) oli Ranskan vastarintaliikkeen merkittävä jäsen erityisesti Bretagnessa toisen maailmansodan aikana.
Varhaisvuodet Andrée Marthe Virot syntyi Saint-Brieuc’ssä Bretagnessa 3. helmikuuta 1905 Francis ja Martha Virot’n perheeseen. Elämäkerrassaan hän kuvailee perhettään isänmaalliseksi, ja hyvin kiinnostuneeksi sekä poliittisista että muista ajankohtaisista tapahtumista. Kun Saksan joukot kesäkuussa 1940 saavuttivat Brestin kaupunkiin Bretagnessa, Virot omisti kauneushoitolan.
Toisen maailmansodan aikana Kun saksalaiset sotilaat marssivat Andrée Virot’n kotikaupunkiin, hän piilotti kadulla tapaamansa ranskalaissotilaat ja tarjosi näille siviilivaatteet, jotta he välttäisivät kiinnijäämisen. Kun Andrée Virot kuuli kenraali Charles de Gaullen puheen, jossa de Gaulle valoi vastarinnan paloa ranskalaisiin, hän päätti virallisesti liittyä vastarintaliikkeeseen. Virot aloitti jakamalla vastarintaliikkeen lehtisiä ja myöhemmin salaista sanomalehteä. Hän auttoi myös toimittamaan tietoa saksalaisten joukkojen liikkeistä ja kuljetuksista liittoutuneille. Hän oli myös mukana ohjaamassa brittiläisiä lentokoneita, jotka toivat öisin tiedusteluagentteja, salaisille laskeutumispaikoille. Erityisen ylpeä Virot oli työstään liittoutuneiden lentäjien salakuljettamisessa turvapaikkojen kautta laivoihin ja sukellusveneisiin Bretagnen rannikolla. Omien laskelmiensa mukaan hän pelasti ainakin 102 sotilaan hengen.
Saksalaiset saivat vihiä Virot’n vastarintatyöskentelystä vuonna 1944, kun eräs hänen tovereistaan jäi kiinni, ja Virot joutui pakenemaan Pariisiin. Hän jatkoi työtään vastarinnan parissa Pariisissa, mutta lopulta Gestapo löysi ja vangitsi hänet. Virot’ta kidutettiin, ja hän sai elinikäisiä vammoja muun muassa kurkunpäähänsä. Hän oli loppuelämänsä ylpeä siitä, että hän ei paljastanut mitään tietoja kidutuksesta huolimatta. Virot lähetettiin Ravensbrückin naisvankileirille, josta hän selvisi hengissä. Puna-armeijan lähestyessä leiri tyhjennettiin, ja vangit siirrettiin muille leireille. Virot lähetettiin Buchenwaldin keskitysleirille. Häntä oltiin teloittamassa, kun yhdysvaltalaiset joukot saapuivat vapauttamaan leirin huhtikuussa 1945.
Andrée Virot menetti isänsä ja yhden kolmesta veljestään sodassa.
Sodan jälkeen Andrée Virot palasi sodan jälkeen Pariisiin, jossa hän avasi ravintolan latinalaiskortteliin. Työssään hän tapasi brittiläisen John Peelin, joka opiskeli psykologiaa yliopistossa. He menivät naimisiin ja muuttivat Long Ashtoniin, Somersetiin, Englantiin. Andrée löysi uuden kutsumuksen käsillä parantamisen ja ravitsemuksen parissa.
Andrée Peel kuoli hoivakodissa Long Ashtonissa 105-vuotiaana 5. maaliskuuta 2010.
Kunniamaininnat ja -osoitukset Andrée Peel palkittiin elämänsä aikana useasti rohkeudestaan ja työstään Ranskan vastarinnassa niin synnyinmaassaan Ranskassa kuin muissa liittoutuneiden valtioissa.
Ranskan valtio myönsi hänelle Vapautuksen ritarikunnan (Ordre de la Libération) kunniamerkin vuonna 1945. Vuonna 1967 hänelle myönnettiin Ranskan kunnialegioonan (Legion d´Honneur) ritarin arvon vuonna 1967, ja vuonna 2004 hänet ylennettiin sen upseeriksi.
Yhdysvaltain presidentti Dwight D. Eisenhower myönsi hänelle Presidentin vapaudenmitalin.
Virot’n täyttäessä 100 vuotta vuonna 2005, kuningatar Elisabet II kirjoitti hänelle kirjeen.
Vuonna 2013 hänen muistoksi nimettiin puisto Long Ashtonissa.
Teokset Adrée Peel kirjoitti erityisesti toisen maailmansodan kokemuksistaan omaelämäkerran Miracles Do Happen! vuonna 1999.
William Ennals teki hänen kirjansa pohjalta dokumenttielokuvan Rose: a portrait of a Resistance Fighter vuonna 2008.
Kunniamerkit
Ranskan kunnialegioona, ritari 1967, ylennettiin upseeriksi 2004 Vuosien 1939–1945 sotaristi, palmulla ja kultatähdellä Médaille de la Résistance française Croix du combattant volontaire agrafe « 1939-1945 » Croix du combattant volontaire de la Résistance Médaille de la déportation et de l'internement pour faits de résistance Médaille de reconnaissance de la Nation Médaille commémorative française de la guerre 1939–1945 Presidentin vapaudenmitali King's Commendation for Brave Conduct
Lähdeluettelo
Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 2010 kuolleet Luokka:Ranskan vastarintaliikkeen henkilöt