Mestaruussarja oli Suomen naisten pesäpallon korkein sarjataso vuosina 1955–1989. Mestaruussarja perustettiin vuonna 1955, koska turnausmuotoiset Suomenmestaruuskilpailut koettiin epätasaisina ja sarjamuotoista kilpailua suosittiin. Mestaruussarja korvattiin Superpesiksellä vuonna 1989 osana Pesis on peleistä suomalaisin -projektia.

Historia Naisten sarjamuutos Miesten tavoin naisten Suomenmestaruuskilpailut pidettiin alkuvuosina cup-muotoisina. Miehissä sarjamuotoiseen mestaruuskilpailuun siirryttiin vuonna 1930, jolloin pelattiin nelilohkoista Suomi-sarjaa. Kaudeksi 1931 siirryttiin yhteen lohkoon Suursarjan perustamisen myötä.Laitinen 1983, s. 112–114. Naisten kilpailutoiminta lisääntyi selvästi jatkosodan jälkeisenä aikana. Ennen sotia vuonna 1939 naisten joukkueita oli 10 prosenttia kaikista joukkueista. Sotien jälkeen vuonna 1945 osuus oli noussut 14 prosenttiin ja 86 joukkueeseen. Naisten joukkueiden osuuden kasvu lakkasi 1950-luvulla, mihin suurimpana syynä oli vanhentunut sarjajärjestelmä. Pesäpalloliiton joukkueet pelasivat tuolloin piirimestaruudesta, ja sen jälkeen liiton mestaruudesta vaihtelevin karsintamenetelmin. Työväen Urheiluliiton puolella naiset pelasivat oman liittonsa mestaruuden. Liittojen mestarit pelasivat lopuksi Suomenmestaruudesta toisiaan vastaan. Sarjat olivat hyvin epätasaisia, ja heikommat joukkueet jättäytyivät niistä usein pois.Laitinen 1983, s. 210–214.

Vuonna 1954 Pesäpalloliitto alkoi edistää yhtenäisen sarjan perustamista naisille.Ihamäki 1983, s. 69–70. Seuraavana vuonna liitto perusti miesten mestaruussarjan rinnalle naisten oman mestaruussarjan. Sarja oli aiempaa tasaisempi, ja otteluita tuli lisää. Joukkueiden määrä oli pysynyt alle sadassa koko 1950-luvun alun, mutta vuonna 1956 joukkuemäärä nousi 108:aan.

Helsinkiläisseurojen valtakausi Mestaruussarjan alkuvuodet olivat helsinkiläisten seurojen valtakautta. Ensimmäisen 22 kauden aikana mestaruuden voitti viisi eri joukkuetta. Näistä Helsingistä olivat Pallo-Toverit, Puna-Mustat ja Työväen Mailapojat. Helsingin ulkopuolelta voittoon ylsivät kauden 1955 mestari Jyväskylän Kiri ja kauden 1957 mestari Kelta-Mustat. Enimmillään sarjassa pelasi samaan aikaan neljä helsinkiläisjoukkuetta. Kausina 1965 ja 1967 kaikki mitalit jaettiin helsinkiläisille. Parhaiten mestaruussarjassa pärjäsi Työväen Mailapojat. Joukkue voitti 13 SM-mitalia aikavälillä 1955–1974. Näistä kahdeksan oli mestaruuksia. Toiseksi parhaiten menestyi Pallo-Toverit, joka voitti vuosina 1955–1967 SM-mitalin 13 kautena peräkkäin. Näistä seitsemän oli mestaruuksia. Puna-Mustat oli kolmas helsinkiläisjoukkue, joka menestyi mestaruussarjassa. Joukkue voitti 14 SM-mitalia vuosina 1963–1976. Näistä viisi oli mestaruuksia.Laitinen 1983, s. 268–272.

Ylivoimaisin Suomenmestaruuden voittaneista joukkueista oli Pallo-Tovereiden mestaruusjoukkue vuosilta 1963–1966. PT voitti 39 ottelua 40:stä noiden neljän vuoden aikana. PT:n menestys perustui vahvaan sisäpeliin. Joukkue koostui nopeista etenijöistä ja vahvoista lyöjistä. Kaudella 1965 Pallo-Tovereiden juoksuero oli 287–56. Samalla kaudella Pallo-Tovereiden pelaajat muodostivat etenijätilaston viisi parasta ja lyöjätilaston kolme parasta.

Pallo-Tovereiden kovin kilpakumppani oli Työväen Mailapojat, jonka parhaat pelikaudet sijoittuivat ennen ja jälkeen Pallo-Toverien mestaruuksien. Joukkue voitti mestaruutensa kahdessa kolmen kauden pätkässä kausina 1960–1962 ja 1967–1969. Mailapoikien menestys perustui koviin lyöjiin ja tiiviiseen ulkopeliin. Ulkopelissä Mailapojat keskittyi liikkuvuuteen, kiinniottotaitoon ja heittokykyyn. Joukkueen pelaajat pelasivat talvisin kori- ja käsipalloa, mikä kehitti peruskuntoa ja pallon hallintaa.

Puna-Mustien valtakausi sijoittui 1970-luvun alkuun. Joukkue voitti viisi mestaruutta kausien 1970–1976 aikana. PuMun mestaruuksien välissä Mailapojat voitti vielä kaksi kultaa. PuMun mestaruuksien aikana helsinkiläisten valtakausi alkoi loppua. Kaudella 1968 Pallo-Toverit luopui sarjapaikasta, ja 1973 joukkue putosi lopullisesti mestaruussarjasta. Muutamaa vuotta myöhemmin vuonna 1975 myös Työväen Mailapojat luopui sarjapaikasta. Syynä Mailapoikien luopumiseen oli joukkueen kokoamisen vaikeus. Puna-Mustat putosi viimeisenä suurena helsinkiläisseurana kaudella 1978. Pääkaupunkiseudulta mestaruussarjaan jäi vain Roihuvuoren Roihu.

Painottuminen Länsi-Suomeen Helsinkiläisseurojen valtakauden aikana mestaruussarjassa oli useampia seuroja, jotka olivat säilyneet sarjassa pitkään. Jyväskylän Kiri, Oulun Lippo ja Hyvinkään Tahko olivat kaikki pelanneet useamman vuosikymmenen ajan mestaruussarjassa. Joukkueet olivat saaneet kuitenkin yhteensä vain kahdeksan SM-mitalia kausina 1955–1976. 1970-luvun puolivälissä pesäpallon painotus siirtyi Helsingistä Länsi-Suomeen. Mestaruuksia alkoivat voittaa Hyvinkään Tahko ja Riihimäen Pallonlyöjät.

Mestaruussarjan loppuvuosina 1980-luvun lopulla vahvimpana joukkueena oli Ikaalisten Tarmo. Tarmo voitti ensimmäisen mestaruutensa kaudella 1985, ja joukkue voitti mestaruuden myös seuraavalla kahdella kaudella. Yhteensä Tarmo voitti 1980-luvulla viisi SM-mitalia. Mestaruussarjan viimeinen mestari oli Jyväskylän Kiri, joka oli sarjan ulkopuolella vain kaudella 1974.Laitinen 1983, s. 410–415.

Superpesis korvaajana

Pesäpalloliitto linjasi 1980-luvulla, että pesäpalloa on muutettava muuttuvan yhteiskunnan mukaiseksi. Tätä varten luotiin Pesis on peleistä suomalaisin -projekti. Projektissa alettiin panostaa markkinointiin ja tehdä pesäpallosta televisiotuote. Tätä varten luotiin P-Mediat. Myös sarjaorganisaatio uudistettiin ja perustettiin Superpesis Oy, joka hoiti pääsarjaseurojen markkinointia. Muutoksen myötä vuonna 1989 mestaruussarjan korvaajaksi perustettiin kaudeksi 1990 Superpesis.

Tilastot ja luettelot Mestarit

Kausittain

1955: Kelta-Mustat 1956: Pallo-Toverit 1957: Jyväskylän Kiri 1958: Pallo-Toverit 1959: Pallo-Toverit 1960: Työväen Mailapojat 1961: Työväen Mailapojat 1962: Työväen Mailapojat 1963: Pallo-Toverit 1964: Pallo-Toverit 1965: Pallo-Toverit 1966: Pallo-Toverit 1967: Työväen Mailapojat 1968: Työväen Mailapojat 1969: Työväen Mailapojat 1970: Puna-Mustat 1971: Työväen Mailapojat 1972: Puna-Mustat 1973: Työväen Mailapojat 1974: Puna-Mustat 1975: Puna-Mustat 1976: Puna-Mustat 1977: Seinäjoen Maila-Jussit 1978: Lapuan Virkiä 1979: Hyvinkään Tahko 1980: Riihimäen Pallonlyöjät 1981: Riihimäen Pallonlyöjät 1982: Lännen Pallo 1983: Hyvinkään Tahko 1984: Mansen Pesäpallo 1985: Ikaalisten Tarmo 1986: Ikaalisten Tarmo 1987: Ikaalisten Tarmo 1988: Lapuan Virkiä 1989: Jyväskylän Kiri

Joukkueittain pienoiskuva|Mestaruussarjassa eniten mestaruuksia voitti Työväen Mailapojat. +JoukkueMestaruudet Työväen Mailapojat 8 Pallo-Toverit 7 Puna-Mustat 5 Ikaalisten Tarmo 3 Hyvinkään Tahko 2 Jyväskylän Kiri Lapuan Virkiä Riihimäen Pallonlyöjät Kelta-Mustat 1 Lännen Pallo Mansen Pesäpallo Seinäjoen Maila-Jussit

Maratontaulukko pienoiskuva|Hyvinkään Tahko sai eniten pisteitä mestaruussarjan aikana. Joukkue nousi ensimmäistä kertaa sarjaan vuonna 1963 ja uudelleen 1965. pienoiskuva|Jyväskylän Kiri oli ainoa joukkue, joka pelasi mestaruussarjan jokaisella kaudella. Joukkue voitti ensimmäisen mestaruutensa vuonna 1957. Seura Kaudet yht (ens. – viim.) O V T H TJ PJ P 1. Hyvinkään Tahko 26 (1963–89) 371 188 22 161 4076 3859 395 2. Jyväskylän Kiri 34 (1955–89) 397 188 16 193 3818 3824 384 3. Lapuan Virkiä 22 (1967–89) 323 163 18 142 2954 1863 347 4. Roihuvuoren Roihu 19 (1967–89) 270 139 8 123 2921 2682 286 5. Lännen Pallo 22 (1965–86) 281 131 14 136 2513 2713 261 6. Oulun Lippo 23 (1961–89) 274 114 19 141 2590 2888 252 7. Puna-Mustat 16 (1963–78) 182 139 3 40 2640 1425 251 8. Työväen Maila-Pojat 15 (1960–74) 145 124 3 18 2458 868 251 9. Pallo-Toverit 17 (1955–73) 149 102 3 44 2308 1191 207 10. Ulvilan Pesä-Veikot 13 (1974–89) 201 91 12 98 2002 1978 192 11. Ikaalisten Tarmo 7 (1983–89) 132 86 5 41 1511 1031 175 12. Seinäjoen Maila-Jussit 10 (1963–82) 153 81 9 63 1468 1330 170 13. Mansen Pesäpallo 8 (1982–89) 146 75 5 66 1523 1261 155 14. Viinijärven Urheilijat 6 (1982–89) 114 71 3 40 1168 838 141 15. Riihimäen Pallonlyöjät 8 (1975–85) 121 50 10 61 953 1234 111 16. Kelta-Mustat 12 (1955–69) 100 44 9 47 961 1061 98 17. Kauhajoen Karhu 10 (1968–81) 105 40 5 60 1049 1244 85 18. Loimaan Palloilijat 12 (1955–67) 96 42 2 52 861 1188 82 19. Vähänkyrön Viesti 4 (1986–89) 72 38 3 31 525 515 79 20. Keravan Pallokerho 6 (1972–88) 87 26 4 57 702 1359 63 21. Vetelin Urheilijat 5 (1973–77) 60 25 5 30 570 529 55 22. Helsingin Veto 8 (1955–63) 60 20 1 39 474 680 42 23. Vaasan Maila 5 (1955–59) 32 13 3 16 220 255 29 24. Lapuan Kiri 4 (1958–61) 30 12 1 17 194 295 25 25. Ilomantsin Urheilijat 2 (1979–80) 27 10 0 17 207 270 20 26. Nurmon Jymy 3 (1956–84) 32 8 0 24 220 281 16 27. Puurtilan Kisa-Pojat 2 (1966–67) 21 8 1 12 263 328 15 28. Tampereen Pyrintö 4 (1959–63) 34 6 1 27 226 553 13 29. Toholammin Urheilijat 3 (1977–79) 32 5 0 27 239 458 10 30. Lahden Mailaveikot 2 (1958–59) 14 5 0 9 70 128 10 31. Kouvolan Pallonlyöjät 2 (1968–69) 18 4 1 13 149 317 9 32. Halsuan Toivo 2 (1975–80) 23 3 1 19 91 243 7 33. Outokummun Partio 2 (1964–65) 20 3 1 16 184 356 7 34. Imatran Pallo-Veikot 2 (1965–84) 28 3 0 25 185 467 6 35. Hämeenlinnan Paukku 2 (1966–70) 20 3 0 17 148 348 6 36. Lapuan Laaka 2 (1962–64) 18 2 1 15 130 342 5 37. Karjalan Maila 1 (1962) 8 2 0 6 80 118 4 38. Janakkalan Jana 1 (1961) 8 2 0 6 35 107 4 39. Kemin Naisvoimistelijat 1 (1957) 6 2 0 4 35 47 4 40. Porin Pallo-Veikot 1 (1955) 6 2 0 4 51 75 4 41. Kellokosken Urheilijat 1 (1964) 10 1 1 8 50 125 3 42. Vampulan Urheilijat 1 (1980) 13 0 0 13 49 286 2 43. Savonlinnan Pallokerho 1 (1956) 6 1 0 5 31 98 2 44. Siilinjärven Ponnistus 1 (1987) 18 0 0 18 90 238 0 45. Kokemäen Kova-Väki 1 (1988) 18 0 0 18 105 266 0 46. Parkanon Urheilijat 1 (1966) 10 0 0 10 41 249 0 47. Kannuksen Ura 1 (1976) 10 0 0 10 32 260 0 48. Kiuruveden Jänteen Naisvoimistelijat 1 (1969) 8 0 0 8 52 187 0

Lähteet

Viiteet

* Luokka:79.34 Muut joukkuepelit