Semanttinen representationalismi on kielifilosofian, kognitiivisen tieteen ja semantiikan suuntaus, jonka perusajatuksena on, että kielellisten ilmaisujen merkitys perustuu mielen sisäisiin representaatioihin eli edustuksiin. Tämän teorian mukaan sanat ja lauseet eivät saa merkitystään yksinomaan viittaamalla suoraan ulkomaailman fyysisiin olioihin tai tapahtumiin, vaan merkitys syntyy siitä, miten kieli heijastaa ja kytkeytyy ihmismielen luomiin käsitteellisiin rakenteisiin. Kieli on siis väline, joka edustaa ajatteluamme maailmasta.
Semanttinen representationalismi tarjoaa rikkaan näkökulman kielen tutkimukseen yhdistämällä kielitieteen saumattomasti psykologiaan ja kognitiotieteeseen. Hylkäämällä ajatuksen kielestä pelkkänä ulkomaailman suorana peilinä, teoria auttaa ymmärtämään, miksi ihmisten kielellinen ilmaisu on niin vivahteikasta ja monimutkaista. Merkitys syntyy mielessä, ja kieli on käyttöliittymä näiden mielen sisäisten representaatioiden jakamiseen muiden kanssa.
Suhde muihin semanttisiin teorioihin Representationalistinen lähestymistapa poikkeaa merkittävästi monista perinteisistä, logiikkaan pohjautuvista semantiikan suuntauksista. Filosofisen semantiikan alueella eräs merkittävimmistä ja historiallisesti vaikutusvaltaisimmista teorioista on totuusehtosemantiikka, joka perustuu alun perin Gottlob Fregen logiikkaan ja jota kehittivät eteenpäin muun muassa Alfred Tarski ja Donald Davidson. Tässä perinteessä kielen perustaville symboleille annetaan matemaattisen tarkka semanttinen arvo, ja nämä symbolit otetaan merkityksen rakentumisen peruselementteinä. Kun totuusehtosemantiikka keskittyy siihen, millä ehdoilla lause on tosi suhteessa objektiiviseen maailmaan, representationalismi painottaa kognitiivisten tilojen ja subjektiivisen ymmärryksen roolia.
Merkityksen rakentuminen ja tulkinta Merkityksen ymmärtäminen representationalistisessa viitekehyksessä vaatii syvempää analyysiä kuin pelkkä sanojen mekaaninen kääntäminen. Semantiikan tutkijat ovatkin usein korostaneet, että sanan todellista merkitystä etsittäessä ei riitä pelkkä pintatason lingvistinen tulkinta ja leksikaalinen kääntäminen. Perinteisen lingvistiikan menetelmät toimivat hyvänä lähtöasetelmana, mutta tutkimus alkaa muodostua todella kiinnostavaksi vasta silloin, kun siirrytään tutkimaan niitä syvempiä prosesseja, joiden kautta mieli antaa kielelle merkityksen.
Kielen tulkinta ja merkityksen rakentuminen ovat dynaamisia prosesseja, joihin vaikuttavat vahvasti ympäröivä konteksti ja kielenkäyttötilanne. Esimerkiksi käännöstieteessä ja kieltenvälisessä viestinnässä on tunnistettu, että kääntäminen on pohjimmiltaan merkityksen rakentamista erilaisten tekstiä ympäröivien ja kontekstuaalisten rajoitteiden alaisuudessa. Tämä tukee representationalistista ajatusta siitä, että kieli ei ole vain staattinen koodi, vaan joustava järjestelmä, joka mukautuu mielen tarpeeseen representoida erilaisia asiaintiloja tilannesidonnaisesti.
Lähteet
Luokka:Filosofia