EU-Alert on viestintäjärjestelmä, jonka kautta viranomaiset lähettävät tekstimuotoisia vaaratiedotteita suoraan puhelinten näytölle niiden sijainnin perusteella. EU-Alertin toiminta perustuu yksinkertaiseen ja tehokkaaseen Cell Broadcast -tekniikkaan. Viestin kohteeksi valitaan tietyt matkapuhelinverkon tukiasemat, jotka toimittavat viestin edelleen kaikkiin sen kuuluvuusalueen puhelimiin. Palvelu on ETSI:n maailmanlaajuisesti standardoima osa 2G- ja 3G-verkkoja nimellä SMS-CB ja osa 4G- ja 5G-verkkoja nimellä Public Warning System (PWS). Järjestelmä on suunniteltu yhteiskäyttöiseksi, eli vaikka sen tarkat toteutukset vaihtelevat maittain, viestit saapuvat myös ulkomaisten vierailijoiden puhelimiin.

Tekniikka on käytössä suurimmassa osassa Euroopan maita ja muita länsimaita. Ruotsissa EU-Alert korvaa aiemman sijaintiin perustuvien tekstiviestien järjestelmän (LB-SMS, Location Based SMS) kesäkuussa 2026. Suomessa järjestelmä ei ole käytössä, mutta tekniikan käyttöönottoa alettiin selvittää vuonna 2026. Järjestelmän kiireellistä käyttöönottoa ovat julkisuudessa vaatineet Petteri Järvinen ja Mikko Hyppönen sen jälkeen, kun Suomeen harhautui ukrainalaisia drooneja maalis–huhtikuussa 2026.

EU-Alert-standardi

EU-Alert käyttää matkapuhelinverkon soluyleislähetys- eli cell broadcast -viestinvälitystekniikkaa (myös SMS-CB, CB SMS tai Cell Broadcasting Service CBS), jolloin vastaanottajien määrä ja verkon kuormitus ei vaikuta viestin perillemenoon tai sen nopeuteen. Järjestelmä on kevyt ja hyvin käyttökelpoinen suurissa vaaratilanteissa, jolloin verkon kuormitus kasvaa ja puhelut tai mobiilidata eivät välttämättä ole käytettävissä.

Vakavissa vaaratilanteissa viesti ja merkkiääni välitetään puhelimeen riippumatta sen asetuksista.

FI-Alert

8.4.2026 julkaistiin kansalaisaloite järjestelmän käyttöönotosta myös Suomessa. Sisäministeriö tiedotti 16.4.2026, että järjestelmä otetaan käyttöön Suomessa vuonna 2027. Eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Heikki Autto ja varapuheenjohtaja Mikko Savola kuitenkin hoputtivat tiedotustilaisuudessa 19.5.2026, että viranomaisten tulee ottaa Cell Broadcast -pohjainen vaaratiedotejärjestelmä käyttöön mahdollisimman pian.

Sisäministeriö tiedotti kesäkuun 15. päivä 2026, että se on 12.6.2026 aloittanut hallituksen esitykseen tähtäävän säädösvalmistelun nimeltä Vaaratiedotteesta annetun lain muuttaminen. Vaaratiedotelakiin lisätään Cell Broadcast Service yhdeksi varoittamismenetelmäksi, eli CBS-ratkaisu täydentää jo olemassa olevia vaaratiedotekanavia. Ministeriön mukaan "järjestelmä mahdollistaa nopean, viiveettömän ja maantieteellisesti rajatun vaaratiedotteen välittämisen vaara-alueella oleville kaikkien mobiilioperaattoreiden päätelaitteille". Lisäksi voidaan tehdä muitakin välttämättömiä muutoksia vaaratiedotteesta annettuun lakiin. Lain olisi tarkoitus tulla voimaan 1.11.2026.

Historiaa

Vuonna 2004 tapahtunut Aasian tsunamikatastrofi herätti päättäjät Suomessa miettimään, kuinka kansalaiset tavoitetaan poikkeusoloissa. Miten tarvittaessa onnistuu väestön varoittaminen, kun on kyse luonnononnettomuuksista, sotilaallisista uhkista ja muista hätätilanteista.

Vuonna 2005 valmistui Onnettomuustutkintakeskuksen (Otkes) tutkintaselostus Aasian luonnonkatastrofi 26.12.2004. Otkes antoi toimenpidesuosituksia eri hallinnonaloille raportin luvussa 7. Sivulla 155 kohdassa 12 todetaan: "Liikenne- ja viestintäministeriön tulisi huolehtia siitä, että [––] matkapuhelinverkkoja voitaisiin käyttää tehokkaasti viranomaisten tiedotustoimintaan kriisitilanteissa". Viestintävirasto perusti 2005 työryhmän, jossa olivat mukana sisäministeriön pelastusosasto, Elisa, Finnet Verkot, TeliaSonera ja Nokia. Ryhmä julkaisi raportin nimeltä Tekstiviestijärjestelmät väestön varoittamisessa.

Ryhmä ei kuitenkaan suositellut tavanomaisten tekstiviestien käyttöä väestön varoittamiseen. Ryhmän näkemyksen mukaan kännykkäverkkojen standardoitu soluyleislähetys eli Cell Broadcasting Service olisi valittava sen sijaan: "CBS-järjestelmä on ainoa vaihtoehto, mikäli käyttöön otettavalle järjestelmälle asetetaan tiukat nopeusvaatimukset suurelle liittymäjoukolle."

Viestintäviraston asettama työryhmä vertasi siis kahta eri tekniikkaa, tekstiviestejä ja Cell Broadcastia. Tekstiviestijärjestelmä toimisi kaikissa matkapuhelimissa, eikä järjestelmä olisi kallis. Toisaalta tekstiviestijärjestelmä on liian hidas ja raskas: Olisi tunnistettava alueella olevat kännykät (IMEI) ja etsittävä käyttäjien puhelinnumerot, vasta sitten alkaa lähetys. Soluyleislähetys (Cell Broadcasting Service, CBS): Viestintä onnistuu sekunneissa tai minuuteissa; suora yhteys jokaiseen matkapuhelimeen, joka on tukiaseman alueella. Toisaalta soluyleislähetys vaatisi uusia laitteistoja ja verkkomuutoksia, ja järjestelmän käyttöönotto ja ylläpito tulisi tekstiviestipohjaista järjestelmää kalliimmaksi. Lisäksi "käyttöönottoon kuluu vähintään vuosi".

Jo vuonna 2005 soluyleislähetys eli CBS siis nähtiin järjestelmänä, joka tavoittaa sekä kansalaiset että alueen matkailijat laajasti ja nopeasti. Silti Suomessa lähdettiin kehittämään tekstiviestipohjaista järjestelmää ja myöhemmin älypuhelimiin 112 Suomi -sovellusta. Vuonna 2014 Pelastusopisto ja Polamk julkaisivat raportin Tiedontuotannosta viestintäprosesseihin jossa todettiin, että soluyleislähetystä tulisi selvittää. Raportissa huomautettiin, että varoitustapana älypuhelinsovellus toimii vain silloin, jos sen käyttäjä jakaa sijaintinsa – toisin sanoen puhelimen GPS-paikannus on päällä. Kuitenkin vuonna 2015 julkaistiin sitten 112 Suomi -sovellus. Lopulta vuonna 2026 viimein kehitetään soluyleislähetysjärjestelmää (CBS), kuten Viestintäviraston työryhmä vuonna 2005 suositteli.

Suomessa kaikki vaaratiedotteiden antaminen on keskitetty Hätäkeskuslaitoksen johtokeskukseen. Hätäkeskuslaitoksen valmiusjohtaja Marko Nieminen kertoi Ylelle toukokuussa 2026, että Hätäkeskuslaitos on seurannut vaaratiedottamisen kehittämistä eri maissa pitkään, ja uuden teknologian tarve on kyllä ollut tiedossa jo "ainakin 18 vuotta". Niemisen mukaan "kaikki viranomaiset ovat olleet (asiasta) yksimielisiä – soluyleislähetys, eli cell broadcast, olisi paras tapa lähettää vaaratiedotteita kännyköihin". Valmiusjohtajan sanoin 112 Suomi -sovellusta ei alun perin ole edes tarkoitettu vaaratiedotteiden lähettämiseen. Sovelluksella pyrittiin sen sijaan ratkaisemaan se, ettei hätäkeskus 2010-luvun alkupuolella saanut riittävää tietoa soittajan sijainnista, jos tämä ei itsekään osannut sitä kertoa. Älypuhelimen gps-siru kyllä tiesi sijainnin, mutta se ei välittynyt hätäkeskukseen; sovelluksen avulla tieto taas saatiin. Nykyään sijaintitieto lähtee Euroopassa suoraan puhelimesta hätäkeskukseen automaattisesti. (Advanced Mobile Location eli AML, kehitetty 2014.)

Hätäkeskuslaitoksen valmiusjohtaja Marko Niemisen mukaan vuonna 2019 112 Suomi -sovellukseen lisättiin myös vaaratiedotteet, koska parempia cell broadcast - tai tekstiviestipohjaisia järjestelmiä ei näyttänyt olevan tulossa Suomeen. Lisäys tehtiin olemassa olevan sovelluskehitysrahan puitteissa. Hätäkeskuslaitos ei ollut ajamassa sovellusta vaaratiedotteiden välitykseen viralliseksi järjestelmäksi, sillä sovelluspohjaisuuden heikkoudet olivat hyvin tiedossa: Paikannukseen ei ole pakko antaa lupaa; sovellus voi jäädä päivittämättä; käyttöjärjestelmä siirtää sovelluksen lepotilaan, jos sitä ei käytä hetkeen. Puhelimessa ei välttämättä ole edes mobiilidata tai langaton verkko päällä.

Vuonna 2020 tehtiin lakimuutos, jonka yhteydessä 112 Suomi -sovelluksen vaaratiedotteesta kuitenkin tuli virallinen vaaratiedotteiden välityskanava. Lainvalmistelun aikana hankkesta antoi lausunnon myös Säteilyturvakeskus eli STUK. STUK oli ainoa taho, joka nosti lausunnossaan esiin sovelluksen ongelmat vaaratiedottamisessa. Se esitti lisäksi käyttöön otettavaksi joko soluyleislähetystä tai tekstiviestejä. Lainsäätäjän ratkaisuun vaikutti ilmeisesti se, että soluyleislähetykseen olisi tullut erikseen varata rahaa ja että 112 Suomi -sovellus oli ladattu jo noin kaksi miljoonaa kertaa.

Vaihtoehtoiset ratkaisut

Radio- ja tv-lähetysten yhteydessä tapahtuvan tiedottamisen rinnalla on yleensä käytössä jokin muukin tapa varoittaa kansalaisia. EU-Alert-viestintäjärjestelmän vaihtoehtoina ovat yleensä joko sijaintiin perustuvat tekstiviestit (location based SMS) tai älypuhelinsovellus. Euroopan unionin direktiivi (EU) 2018/1972) eurooppalaisesta sähköisen viestinnän säännöstöstä, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, asettaa varoitusjärjestelmälle tietyt vaatimukset eli järjestelmän täytyy:

välittää viesti tehokkaasti mahdollistaa vaaraviestin helppo vastaanotto tavoittaa myös maassa vierailevat ihmiset välittää viesti ilman käyttäjämaksua turvata käyttäjän yksityisyys

Ladattavat puhelinsovellukset

Vaikka puhelinsovellukseen on mahdollista rakentaa monipuolisia toimintoja, kuten ohjeistusta ensiapua vaativiin tilanteisiin, sillä on direktiiviin verraten myös lukuisia heikkouksia. Ensinnäkin käyttäjän täytyy itse ladata sovellus puhelimeen. Sovelluksen toiminta edellyttää muun muassa sitä, että käyttäjä sallii GPS- ja mobiilidatayhteyden ja että puhelimessa ja sovelluksessa on oikeat asetukset. Sovellus ei ehkä toimi, ellei puhelimeen ole ladattu sen viimeisintä päivitystä. Kaiken lisäksi puhelimen käyttöjärjestelmä saattaa siirtää harvoin käytetyn sovelluksen lepotilaan. Vaaratilanteessa mobiiliverkko yleensä myös kuormittuu voimakkaasti.

Vuosien varrella eri maissa on jouduttu toteamaan, että vain osa väestöstä lataa hälytysjärjestelmänä käytetyn mobiilisovelluksen. Esimerkiksi Saksassa Katwarn- tai NINA-sovelluksen oli ladannut alle 3 %:ia väestöstä ja Ranskassa alle 1 %:ia väestöstä paikallisen SAIP-sovelluksen (Système d’Alerte et d’Information des Populations). Ranska luopuikin sovelluksesta kesäkuussa 2018.

Sijaintiin perustuvat tekstiviestit (LB-SMS)

Sijaintiin perustuva tekstiviesti (Location-Based-SMS, LB-SMS) on tavallinen tekstiviesti, joka lähetetään kaikkiin tietyn alueen matkapuhelimiin. Tällainen viestintä on mahdollista vain, jos verkko-operaattoreilla on tiedossa jokainen kulloisellakin hetkellä tietyllä alueella oleva liittymä. Normaalissa operaattoritoiminnassa yksityiskohtaista liittymätietoa ei verkon solutasolla yleensä ole, eikä verkkoseuranta ole standardisoitua. Hyvin yksityiskohtainen seuranta voi olla ongelmallista myös käyttäjän yksityisyyden turvaamisen kannalta. Normaali tekstiviesti tulee myös lähettää jokaiselle käyttäjälle erikseen, sillä tekstiviestilähetys-standardi poikkeaa tältä osin soluyleislähetystekniikasta (Cell Broadcast), joka mahdollistaa yhden viestin monistamisen usealle vastaanottajalle. Tavallisen tekstiviestin vastaanottaja ei myöskään voi varmentaa viestin aitoutta.

Ruotsin suuronnettomuuksista ja poikkeustilanteista vastaava viranomainen – Myndigheten för civilt försvar, MCF – julkaisi toukokuussa 2018 raportin, jonka mukaan on epätodennäköistä, että vakavassa vaaratilanteessa tekstiviestipohjaiset vaaratiedotteet todella toimivat ja että ne saataisiin lähetettyä riittävän nopeasti eli alle minuutissa. Tekstiviestipohjaisen vaaraviestin lähettäminen jokaiselle vastaanottajalle erikseen voi kestää tunteja. Tekstiviesti tavoittaa kuitenkin myös vanhimmatkin matkapuhelinmallit.

Huomautukset

Katso myös

Intian valtameren maanjäristys 2004 Cell Broadcast Väestöhälytin

Lähteet

Aiheesta muualla

Aasian luonnonkatastrofi 26.12.2004. Onnettomuustutkintakeskus, Tutkintaselostus A 2/2004 Y. Tiedontuotannosta viestintäprosesseihin. Pelastusopiston julkaisu, B-sarja: Tutkimusraportit, 1/2014. STUK:in lausunto 28.9.2020 Liikenne- ja viestintävaliokunnalle (LiV) Hallituksen esityksestä HE 98/2020 eduskunnalle laiksi sähköisen viestinnän palveluista annetun lain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi.

Luokka:Väestönsuojelu Luokka:Palo- ja pelastustoimi Luokka:Varoitusjärjestelmät