Johan Gabriel Richert (25. maaliskuuta 1784 Tidavad – 2. tammikuuta 1864 Göteborg) oli ruotsalainen juristi, virkamies ja poliitikko. Hän osallistui 1800-luvun alkupuolella lainsäädännön liberalisointiin.
Richert valmistui Lundin yliopistosta vain 17-vuotiaana ja sai heti paikan auskultanttina Götan hovioikeudessa. Tultuaan täysi-ikäiseksi Richert eteni apulaiskihlakunnantuomariksi, ja vuonna 1814 hänet valittiin lainsäädäntöä valmistelevaan komiteaan. Hänestä tuli sen toimeliain jäsen, ja hän jatkoi siellä vuoteen 1823. Samalla Richertin urakehitys jatkui, kun hän vuosina 1817–1818 toimi painovapauskomitean puheenjohtajana ja vuonna 1820 sai nimityksen oikeuskanslerinviraston pääsihteeriksi. Vuosina 1821–1823 hän toimi kihlakunnantuomarina, 1823–1824 oikeusasiamiehenä ja vuodesta 1824 uudelleen lakikomitean jäsenenä. Vuodesta 1832 Richert keskittyi tuomarin virkaansa, paitsi vuosina 1844–1851 jolloin hän oli jälleen valmistelemassa lakeja.
Richert julkaisi vuonna 1830 Carl Henrik Anckarswärdin kanssa kirjoitelman Förslag till national-representation, jossa he Norjan mallin mukaan ehdottivat säätyvaltiopäivien lakkauttamista ja siirtymistä yleiseen äänioikeuteen.
Richert sai tunnustusta panoksestaan jo eläessään. Vuonna 1834 säädyt myönsivät hänelle elinikäisen vuosittaisen palkkion, joka vuonna 1856 korotettiin kolmeentuhanteen riikintaaleriin. Richertin työtä kehuttiin myös lakivaliokunnan loppulausunnossa vuonna 1863.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ruotsalaiset juristit Luokka:Ruotsalaiset poliitikot Luokka:Vuonna 1784 syntyneet Luokka:Vuonna 1864 kuolleet