Stephanie Lynn ”Stevie” Nicks (s. 26. toukokuuta 1948 Phoenix, Arizona) on yhdysvaltalainen rocklaulaja ja lauluntekijä. Hänet tunnetaan Fleetwood Mac -yhtyeen laulajana ja soolourastaan, jotka ovat yhteensä tuottaneet yli 140 miljoonaa myytyä albumia.
Nicks aloitti uransa 1960-luvun loppupuolella Kaliforniassa. Hänen ensimmäinen yhtyeensä oli nimeltään Fritz. Sen hajottua 1971 hän muodosti duon nimeltä Buckingham Nicks kitaristi Lindsey Buckinghamin kanssa. Duo julkaisi albumin vuonna 1973, mutta ei menestynyt. Vuonna 1975 Nicks ja Buckingham liittyivät Fleetwood Mac -yhtyeeseen, mikä nosti Nicksin maailmanmaineeseen. Monista Nicksin kirjoittamista lauluista, kuten ”Dreams” ja ”Rhiannon”, tuli yhtyeen tunnetuimpia kappaleita. Nicks laulaa edelleen Fleetwood Macissa, mutta hän on julkaissut myös useita sooloalbumeja, joista ensimmäinen, Bella Donna (1981) nousi listaykköseksi.
Varhainen elämä Nicks syntyi Phoenixissa perheeseen, joka muutti isän urakehityksen myötä usein osavaltiosta ja kaupungista toiseen. Hänellä on pikkuveli Christopher. Nicks sai lempinimensä Stevie jo pikkulapsena, sillä hän lausui Stephanie-nimensä ”tiidii”Howe 2014, s. 3.. Stevie oppi äidiltään rakkauden satuihin ja fantasiaan, ja hänen countrylaulaja-isoisänsä Aaron opetti hänet laulamaan ja soittamaan kitaraa. Stevie esiintyi ensimmäisen kerran neljävuotiaana, kun Aaron otti hänet mukaansa laulamaan kuppiloihin. Seuraavana vuonna Aaron halusi ottaa Stevien jopa mukaansa kiertueille, mutta Stevien vanhemmat kielsivät sen. Tämä aiheutti välirikon Aaronin ja Nicksin perheen välillä, mikä oli silloin raskas isku isoisänsä kanssa läheiselle tytölle.Howe 2014, s. 5.
Vuonna 1963 perhe muutti Los Angelesin esikaupunkialueelle. High schoolissa Nicks oli värikäs ja erikoinen ilmestys mutta pidetty. Hän lauloi usein koulussa, folk-yhtyeiden kanssa ja koulun iltapäiväkerhoissa. Hän harrasti myös balettia, mutta ei mennyt balettikouluun, koska piti sitä liian rajoittavana itseilmaisulleen. Ensimmäisen kitaransa hän sai syntymäpäivälahjana vanhemmiltaan. Nicks oli aina kirjoittanut runoja, ja nyt hän alkoi myös säveltää omia laulujaan.Howe 2014, s. 6–10.
Nicksit muuttivat 1966 Los Angelesista San Mateoon. Nicks värjäsi hiuksensa hopeanvärisiksi, mistä hän joutui kuudeksi viikoksi kotiarestiin.Howe 2014, s. 11.
Ura Fritz High schoolissa Nicks liittyi yhtyeeseen Changing Times, joka otti vaikutteita The Mamas and the Papasilta. Viimeisellä luokalla ollessaan hän tapasi itseään vuotta nuoremman Lindsey Buckinghamin, kun tämä lauloi ”California Dreaming” -laulua opiskelijoiden illanvietossa. Buckingham kuului vuonna 1966 perustettuun Fritz-nimiseen yhtyeeseen. Vuosi Nicksin ja Buckinghamin tapaamisen jälkeen Fritz etsi uutta laulajaa, ja Buckingham ehdotti Nicksiä. Nicks pyydettiin koelauluun ja hyväksyttiin yhtyeeseen loppukesällä 1967, tai joidenkin lähteiden mukaan seuraavana vuonna.Howe 2014, s. 13–14.
Nicks meni San Jose State Collegeen opiskelemaan puheviestintää ja joutui usein matkustamaan kotikaupunkiinsa Fritzin harjoituksiin ja konsertteihin. Fritz esiintyi muun muassa Janis Joplinin, Jimi Hendrixin ja Creedence Clearwater Revivalin lämmittelijänä. Etenkin Joplin jätti Nicksiin pysyvän vaikutuksen esiintymisellään.
Fritz ei onnistunut saamaan levytyssopimusta. Nicksin mukaan yhtyeen miespuoliset jäsenet olivat kateellisia hänen saamastaan huomiosta, eivätkä Fritzin-vuodet olleet Nicksille kovin onnellista aikaa.
Buckingham Nicks Fritz hajosi 1971. Nicks alkoi seurustella Buckinghamin kanssa, ja pariskunta muutti Los Angelesiin ja jätti opintonsa kesken. He saivat levytyssopimuksen Polydor Recordsilta ja levyttivät Buckingham Nicks -nimellä albumin Buckingham Nicks (1973). Levy myi kuitenkin huonosti, eikä keikoillekaan ollut riittävästi kysyntää. Levy-yhtiö ei jatkanut sopimusta duon kanssa eikä markkinoinut albumia. Buckingham Nicks sai kriitikoilta vaihtelevasti kehuja ja arvostelua. Useimmat arvostelijat kehuivat duon lauluja ja laulutaitoja, mutta Billboard-lehti arvosteli Nicksin ääntä hiomattomaksi ja ylä-ääniä vihloviksi.Howe 2014, s. 30–32.
Koska duo ei saanut musiikista tarpeeksi rahaa elämiseen, Nicks teki töitä tarjoilijana 1,50 dollarin tuntipalkalla ja elätti Buckinghamia, joka pysytteli kotona harjoittelemassa kitaransoittoa soittokaveriensa kanssa. Nicksin ja Buckinghamin erilainen tapa tehdä lauluja aiheutti heidän välilleen ristiriitoja. Nicks teki lauluihinsa nopeasti sanat ja melodian, kun taas perfektionistinen Buckingham rakensi kappaleensa huolellisesti perustasta ylöspäin. Nicksin mielestä Buckinghamilla ei ollut hauskaa säveltäessään, ja Buckinghamin mielestä Nicks ei ollut niin hyvä kuin olisi voinut olla. Nicks on jälkeenpäin kuvaillut tätä riitaisaa ja köyhää aikaa ”kahden vuoden masennukseksi”.Howe 2014, s. 30, 33. Nicksin vanhemmat olivat huolissaan tyttärensä laihtumisesta ja alakulosta. He suostuttelivat Stevien lupaamaan syksyllä 1974, että tämä palaisi kuuden kuukauden kuluttua Los Angelesista jatkamaan opintojaan vanhempiensa rahoittamana, jos hän ei siihen mennessä olisi alkanut menestyä.Howe 2014, s. 38. Buckingham ja Nicks alkoivatkin valmistella toisen albuminsa äänittämistä, johon he olivat saaneet studiolta mahdollisuuden, vaikka heillä ei ollutkaan levytyssopimusta.Howe 2014, s. 37–38.
Fleetwood Mac ja supertähteys thumb|Stevie Nicks ja Fleetwood Mac esiintymässä 1977 Frankfurtissa. Nicks piteli yleensä esiintyessään tamburiinia, joka oli kuitenkin vaimennettu roudarinteipillä.Howe 2014, s. 76. Vuoden 1974 lopulla jäsenkadosta kärsineen Fleetwood Mac -yhtyeen rumpali ja johtaja Mick Fleetwood kuuli levytysstudiota Los Angelesissa etsiessään ”Frozen Love” -kappaleen Buckingham Nicks -albumilta ja kiinnostui Lindsey Buckinghamin kitaransoitosta. Vuoden 1974 viimeisenä päivänä hän pyysi duon tuottajaa kysymään Buckinghamilta haluaisiko tämä liittyä yhtyeeseen.Howe 2014, s. 38–40. Buckingham suostui ja vaati myös Nicksin mukaan, mikä tapahtuikin. Nicks hankki kaikki Fleetwood Macin levyt ja löysi niistä mystiikkaa, jota ryhtyi itsekin tavoittelemaan esiintymisessään. Kauniista Nicksistä tulikin Fleetwood Macin suosittu keulakuva liehuvine esiintymisasuineen ja tansseineen.
Buckingham ja Nicks sopeutuivat Fleetwood Maciin nopeasti ja toivat aiemmin bluesia soittaneeseen yhtyeeseen oman kalifornialaisen poprock-sointinsa.Howe 2014, s. 47, 50. Yhtye alkoi heti nauhoittaa yhteistä albumia, jolle Buckingham ja Nicks toivat lähes valmiita kappaleita tekeillä olleelta toiselta albumiltaan. Levylle tuli myös uusi versio Nicksin tekemästä ja duon levyttämästä laulusta ”Crystal”. Albumin Fleetwood Mac (1975) menestyneimmäksi singleksi ja myöhempien live-esiintymisten kiihkeäksi huippukohdaksi nousi Nicksin mystinen ”Rhiannon”.Howe 2014, s. 48–49, 59–60. Yhtye lähti pitkälle kiertueelle heti nauhoitusten päätyttyä ennen albumin ilmestymistä heinäkuussa. Kiertueesta tuli suurmenestys, vaikka Nicksin ja Buckinghamin suhde olikin jo hiipumassa.Howe 2014, s. 57, 66. Fyysisestikin raskas kiertue rasitti myös Nicksin kurkkua ja terveyttä, ja hän laihtui huomattavasti.Howe 2014, s. 63. Nicks ympäröi itsensä tällä ja myöhemmilläkin kiertueillaan huomiota herättävästi lukuisilla naispuolisilla ystävillään, jotka pukeutuivat samoin kuin hän.Howe 2014, s. 64–65.
Fleetwood Macin menestysalbumille Rumours (1977) kaikki yhtyeen kolme lauluntekijää kirjoittivat hyvin henkilökohtaisia sanoituksia. Nicksin tuolloin kirjoittamat laulut pohdiskelivat hänen kariutuvaa suhdettaan Buckinghamiin (kuten ”Dreams” ja ”Silver Springs”) tai kokaiinia (”Gold Dust Woman”), jota Nicks ja muu yhtye käyttivätkin runsaasti.Howe 2014, s. 74, 77–78, 80, 84. Yhtyeen yhdessä tekemäksi kappaleeksi merkityn ”The Chainin” sävel ja sanat olivat myös suurimmaksi osaksi hänen käsialaansa.Howe 2014, s. 86. Nicksille rakas ”Silver Springs” ei pituutensa vuoksi mahtunut albumille, minkä Nicks otti raskaasti. Kappale julkaistiin kuitenkin singlen B-puolena. Muut ylijääneet kappaleensa Nicks säästi myöhempiä sooloalbumeitaan varten.Howe 2014, s. 93–95. Nicksin ”Dreams” nousi listaykköseksi huhtikuussa 1977 ja on yhtyeen ainoa listaykkössingle Yhdysvalloissa.Howe 2014, s. 104–105. Albumia seuranneen pitkän ja vaativan kiertueen aikana Nicks kärsi äänensä käheytymisestä ja madaltumisesta.Howe 2014, s. 112–113.
Nicks solmi seurustelusuhteita muiden tunnettujen muusikoiden kanssa, kun hänen suhteensa Buckinghamiin oli kariutunut. Syksyllä 1976 Nicks aloitti suhteen Eagles-tähden Don Henleyn kanssa.Howe 2014, s. 90. Henley ei kuitenkaan halunnut sitoutua kuten Nicks.Howe 2014, s. 109. Nicks ja yhä tahollaan naimisissa ollut Mick Fleetwood aloittivat rakkaussuhteen syksyllä 1977.Howe 2014, s. 115. Suhde loppui vuotta myöhemmin, kun Fleetwood ja Nicksin paras ystävä Sara Recor rakastuivat.Howe 2014, s. 135.
Fleetwood Macin seuraava albumi Tusk (1979) oli tupla-albumi, jonka teko kesti 13 kuukautta. Tyylillisesti yhtyeen kolme lauluntekijää olivat jo erkaantuneet toisistaan: Buckingham oli alkanut tehdä kokeellista musiikkia ja Nicks ja Christine McVie tekivät yhä radioystävällistä poppia.Howe 2014, s. 140–141. Albumin nimi Tusk oli Mick Fleetwoodin omasta peniksestään käyttämä lempinimi; Nicks uhkaili sen vuoksi jättää yhtyeen, mutta nimi pysyi.Howe 2014, s. 138. Nicks vihasi myös albumin kantta, jossa oli kuva koirasta puremassa isäntänsä lahjetta.Howe 2014, s. 141–142. Nicksin Tuskille kirjoittamia lauluja olivat ”Sara”, ”Sisters Of The Moon”, ”Angel”, ”Beautiful Child” ja ”Storms”.Howe 2014, s. 130. ”Sara” on Nicksin mukaan hänen henkilökohtaisin laulunsa. Se oli aluksi 15-minuuttinen, mutta lyhennettiin albumille alle viisiminuuttiseksi.Howe 2014, s. 132–133. ”Storms” kertoo Nicksin ja Fleetwoodin päättyneestä suhteesta.Howe 2014, s. 13. Nicks levytti Tuskin nauhoitusten aikana myös dueton ”Whenever I Call You ”Friend”” Kenny Logginsin kanssa tämän albumille.Howe 2014, s. 128.
Tuskia seurannut maailmankiertue oli pitkä ja hyvin suosittu. Se ei kuitenkaan tuottanut juurikaan voittoa, sillä yhtye eli kiertueella tuhlailevan ylellistä elämää, ja Nicksin täytyi aina saada yöpyä hotellien presidenttisviiteissä. Kiertue muistetaan myös Australian- ja Uuden-Seelannin-keikoista, joiden aikana lääkkeiden ja alkoholin yhteisvaikutuksesta sekaisin ollut Buckingham häiriköi Nicksin esiintymisiä ja jopa potki tätä lavalla. Kiertueen jälkeen yhtye päätti pitää taukoa, jonka aikana Nicks ja muut jäsenet pääsivät toteuttamaan sooloprojektejaan.Howe 2014, s. 143–157.
Soolouran alkuvuodet Soolouransa Nicks aloitti albumilla Bella Donna (1981). Nicks halusi ihailemansa Tom Pettyn tuottavan albumin, mutta Petty suositteli hänelle omaa tuottajaansa Jimmy Iovinea.Howe 2014, s. 163–164. Tämän kurinalainen työtapa olikin Fleetwood Macin kaoottisiin ja venyviin levytyssessioihin tottuneelle Nicksille tervetullut kokemus, ja albumi valmistui melko ripeästi.Howe 2014, s. 165–166. Suurin osa sen kappaleista oli Nicksin varhaisempia lauluja, jotka Fleetwood Mac oli torjunut. Alun perinkin sooloalbumille tarkoitettuja olivat vain ”Bella Donna” ja ”Edge of Seventeen”.Howe 2014, s. 167. Tom Pettyn kirjoittama ja kaksikon duona esittämä ”Stop Draggin’ My Heart Around” oli albumin ensimmäinen single. Se nousi top 10:een, ja pian sen jälkeen albumikin nousi listaykköseksi.Howe 2014, s. 177. Karistaakseen ”Rhiannon”-kappaleen ja mustien esiintymisasujensa johdosta saamansa noidan maineen Nicks hylkäsi mustan tyylinsä ja pukeutui kiertueella hyvin värikkäisiin ja koristeellisiin asuihin.Howe 2014, s. 179–180.
Nicksille diagnosoitiin vuonna 1981 astma, jota oli hoidettava lääkkeillä. Samoihin aikoihin hänen paras ystävänsä Robin Snyder sairastui leukemiaan.Howe 2014, s. 197.