pienoiskuva Zsigmond (saks. Sigismund, lat. Sigismundus) Báthory (20. maaliskuuta 1572 Nagyvárad, Transilvanian ruhtinaskunta – 27. maaliskuuta 1613 Libochovice, Böömi) hallitsi Transilvanian ruhtinaana useaan otteeseen vuosina 1586–1602.
Perhe ja nuoruus Zsigmond Báthory kuului Báthoryjen merkittävään aatelissukuun. Hänen isänsä Kristóf Báthory oli Transilvanian ruhtinaan, sittemmin Puolan ja Liettuan kuninkaan István Báthoryn (Stefan Batory) veli, hänen äitinsä Erzsébet Bocskai taas 1600-luvulla Transilvaniaa hallinneen István Bocskain sisar. Zsigmond oli heidän ainoa aikuiseksi elänyt poikansa.
Zsigmond Báthoryn syntyessä hänen setänsä István Báthory oli jo valittu Puolan kuninkaaksi ja nimittänyt Transilvanian voivodiksi eli sijaishallitsijaksi veljensä Kristófin. Tämä kuitenkin kuoli varhain, ja alaikäinen Zsigmond valittiin Transilvanian ruhtinaaksi jo 1581. Todellista valtaa käytti hänen alaikäisyytensä aikana kymmenhenkinen holhoojaneuvosto. Nuori Zsigmond sai hyvän koulutuksen humanismin hengessä, mutta kasvatusta leimasi myös katolisen kirkon ja jesuiittojen voimakas vaikutus. Tämä tuotti hänelle ongelmia Transilvaniassa, missä uskonpuhdistuksen jälkeen uskonnonvapaudella oli vahvat perinteet ja suuri osa ylimystöä oli reformoituja protestantteja.
Neljästi ruhtinaana Vuonna 1588 Zsigmond Báthory otti virallisesti vallan Transilvanian ruhtinaana. Tätä varten hänen oli suostuttava karkottamaan jesuiitat, lähimpiä neuvonantajiaan lukuun ottamatta. Suhde katoliseen kirkkoon ja jesuiittoihin kiristi hänen välejään myös hänen serkkujensa Boldizsár ja András Báthoryn kanssa, jotka vastustivat jesuiittoja ja tavoittelivat ennemminkin rauhanomaisia välejä Osmanien valtakunnan kanssa.
Toukokuussa 1594 Tordassa valtiopäiville kokoontuneet Transilvanian säädyt (etenkin Boldizsár Báthoryn painostuksesta) torjuivat Transilvanian liittymisen ns. viisitoistavuotiseen sotaan Habsburgien puolella osmaneja vastaan, vaikka Zsigmond Báthory oli jo antanut tästä lupauksen keisari Rudolfille. Zsigmond luopui tämän jälkeen vallasta ja lähti Transilvaniasta, mutta luultavasti äitinsä suvun painostuksesta perui päätöksensä vielä samana vuonna. Elokuussa hän palasi joukkoineen maahan, valitutti itsensä uudelleen ruhtinaaksi ja surmautti Boldizsár Báthoryn johtaman opposition johtajat.
Keisari Rudolf tunnusti valtaan palanneen Zsigmondin Transilvanian hallitsijaksi ja antoi tämän puolisoksi veljentyttärensä, arkkiherttuatar Maria Kristiinan. Myös sodassa osmaneja vastaan saavutettiin aluksi merkittäviä voittoja. Helmikuussa 1596 sotaonni kuitenkin alkoi kääntyä, kun székelyt kapinoivat, ja syksyllä kristityn liittouman joukot kärsivät pahan tappion sulttaani Mehmed III:n joukkoja vastaan. Myös Zsigmondin ja Maria Kristiinan avioliitto epäonnistui. Zsigmond halusi luopua vallasta jo helmikuussa 1597, jolloin hänen enonsa István Bocskai ja rippi-isänsä, isä Carillo saivat hänet vielä suostutelluksi jäämään, mutta vuoden lopulla, 23. joulukuuta 1597 Zsigmond luopui Transilvanian ruhtinaan arvosta jo toisen kerran, luovuttaen maansa keisari ja Unkarin kuningas Rudolfin haltuun. Kuninkaan edustajana Transilvanian väliaikaiseksi hallitsijaksi nousi Maria Kristiina.
Huhtikuussa 1598 Zsigmond Báthory lähti Transilvaniasta Sleesiaan, missä hän Rudolfin kanssa solmitun sopimuksen mukaisesti sai hallittavakseen Oppelnin (nyk. Opole) ja Ratiborin (nyk. Racibórz) herttuakunnat. Tämäkään päätös ei jäänyt pitkäaikaiseksi, vaan vain neljä kuukautta myöhemmin Zsigmond palasi. Syntyi poliittinen ja sotilaallinen kaaos, kun Báthoryn ja Habsburgien taistellessa vallasta Osmanien valtakunta hyökkäsi jälleen hävittämään Transilvaniaa. Maaliskuussa 1599 Zsigmond Báthory luopui vallasta kolmannen kerran, mutta palasi vielä neljännen kerran vuonna 1601. Tänä aikana Transilvaniassa raivosivat sekä sisäiset että ulkoiset taistelut, kun sekä Habsburg-imperiumi että Osmanien valtakunta kurittivat epäluotettavaa liittolaistaan ja näiden kannattajat kamppailivat keskenään.
Vuonna 1602 Zsigmond Báthory luopui vallasta viimeisen kerran ja lähti Böömiin. Transilvanian sekavat olot rauhoittuivat joksikin aikaa vuonna 1604 István Bocskain noustessa valtaan. Zsigmond Báthory eli viimeiset vuotensa Böömissä keisarin myöntämää elatusta nauttien, mutta nämäkään vuodet eivät kuluneet rauhallisesti: vuonna 1611 hänet vangittiin salaliitosta syytettynä vuodeksi Prahan linnaan. Hän kuoli 27. maaliskuuta 1613 Prahan lähellä sijaitsevassa Libochovicessa.
Avioliitto Zsigmond Báthoryn ja Habsburgien Maria Kristiinan (1574–1621) avioliiton kerrotaan epäonnistuneen jo hääyönä. Syyksi on arveltu sulhasen impotenssia, homoseksuaalisuutta tai nuorena saatua sukupuolitautia. Zsigmond Báthory itse syytti surmautetun serkkunsa Boldizsár Báthoryn äidin aiheuttaneen noituudellaan hänen avioelämänsä epäonnistumisen. Avioliitto purettiin 1599, ja vuonna 1607 Maria Kristiina meni luostariin, missä vietti loppuelämänsä.
Lähteet
Luokka:Vuonna 1572 syntyneet Luokka:Vuonna 1613 kuolleet Luokka:Transilvanian ruhtinaat