Neairaa vastaan

Neairaa vastaan (; ) on Demostheneen nimiin laitettu mutta epäperäinen oikeuspuhe, jonka todellisena kirjoittajana pidetään Apollodoros Akharnailaista. Se on nimensä mukaisesti osoitettu hetaira Neairaa vastaan, ja se käsittelee hetairan laillista asemaa. Puheen numero Demostheneen puheiden joukossa on 59.

Historia

Puhe ajoitetaan noin vuoteen 340 eaa. tai ainakin vuosien 343 ja 339 eaa. välille. Se katsottiin epäperäiseksi jo antiikin aikana. Se on kirjoitettu Apollodoroksen pidettäväksi oikeudessa, ja nykyisin häntä pidetään myös sen todellisena kirjoittajana.

Syytteen mukaan Neaira oli muukalainen, joka oli mennyt naimisiin ateenalaisen miehen, Stefanoksen, kanssa, mikä oli laitonta. Syyttäjänä toimivat Theomnestos ja Apollodoros itse. Puhe tunnetaan sen kuvauksista sellaisen hetairan urasta, jolla on lukuisia yläluokkaisia rakastajia. Puheen motiivin on arveltu olleen poliittinen Stefanosta vastaan ennemmin kuin henkilökohtainen.

Sisältö

Puhuja eli Apollodoros perustelee syytteen Neairaa vastaan kertomalla ensin, kuinka Stefanos on aiemmin vainonnut häntä ja hänen perhettään vakavilla ja perättömillä syytteillä, jotka uhkasivat viedä hänen omaisuutensa, kansalaisoikeutensa ja koko suvun toimeentulon. Puhuja kuvaa toimineensa vilpittömästi kaupungin eduksi sodan aikana ehdottamalla, että varoja käytettäisiin sotaan, mutta Stefanos kaatoi tämän päätöksen väärin perustein, vaati kohtuuttomia sakkoja ja yritti lisäksi lavastaa hänelle murhasyytteen, joka kuitenkin paljastui valheeksi.Demosthenes: Neairaa vastaan 1–20.

Näiden kokemusten vuoksi puhuja katsoo olevansa oikeutettu kostoon ja kääntyy nyt Stefanosta vastaan osoittamalla, että tämä elää laittomasti ulkomaalaisen naisen, Neairan, kanssa ja rikkoo siten Ateenan lakeja. Hän vetoaa lakiin, joka kieltää ulkomaalaisia asumasta avioliitonomaisessa suhteessa kansalaisten kanssa, ja aloittaa Neairan taustan todistamisen esittämällä tämän entisenä orjana ja prostituoituna, jonka Nikarete oli kasvattanut ja myynyt muiden ohella. Näin puhuja kehystää koko jutun sekä henkilökohtaisena kostona että julkisena asiana, jossa on kyse lakien, jumalten ja Ateenan kansalaisuuden koskemattomuuden puolustamisesta.

Puhuja esittää todisteita Neairan entisestä elämästä prostituoituna, joka työskenteli Nikareten alaisuudessa. Neaira matkusteli eri miesten mukana, kuten Lysiaan, Simoksen ja muiden ateenalaisten ja korinttilaisten kanssa, ja esiintyi julkisesti hetairana juhla-aterioilla ja seremonioissa. Hänet myytiin lopulta kahdelle miehelle, jotka vapauttivat hänet maksua vastaan, minkä jälkeen hän antoi rahat uudelle rakastajalleen Frynionille, joka maksoi loput ja vei hänet Ateenaan. Frynion kohteli Neairaa huonosti, ja tämä pakeni Megaraan. Siellä hän tutustui Stefanokseen, jolle kertoi menneisyytensä ja joka lupasi ottaa hänet vaimokseen ja tunnustaa hänen lapsensa omikseen. Stefanos toi Neairan lapsineen Ateenaan, missä hän asui tämän kanssa ja antoi hänen elättää taloutta työnteolla.Demosthenes: Neairaa vastaan 21–40.

Näin Neaira jatkoi prostituutiota Ateenassa, nyt vain korkeammalla hinnalla, koska esitti asuvansa vakituisessa suhteessa. Stefanos käytti häntä myös ansaintakeinona, kiristäen varakkaita miehiä moitteen uhalla. Koska heillä ei ollut varallisuutta mutta paljon menoja (kuten lapset ja palvelijat), Neairan työ oli taloudellisesti välttämätöntä. Stefanos ei ollut vielä tunnettu poliitikko, vaan toimi syyttäjänä ja ilmiantajana. Kun Frynion sai tietää asiasta, hän vaati Neairaa takaisin, ja asia vietiin viranomaisille. Lopulta hän sai aikaan oikeudellisen sovittelun, jossa sovittiin, että Neaira on vapaa ja saa itse päättää, kumman miehen kanssa on. Sovinnon jälkeen Neaira nähtiin edelleen molempien miesten seuralaisena.Demosthenes: Neairaa vastaan 41–60.

Myöhemmin Stefanos meni niin pitkälle, että nai Neairan tyttären Fanon ja antoi tämän ateenalaiselle miehelle vaimoksi omana tyttärenään. Kun aviomies Frastor sai tietää petoksesta, hän hylkäsi Fanon ja haastoi Stefanoksen oikeuteen, vedoten lakiin, joka kielsi vieraan naisen esittämisen ateenalaisena. Frastor oli myös ottanut tyttären lapsen pojakseen sairaana ollessaan, mutta sukuyhteisö ei hyväksynyt tätä lailliseksi lapseksi. Oikeudenkäynnissä Frastor kieltäytyi vannomasta valaa siitä, että poika olisi hänen laillinen lapsensa. Kaikki tämä osoittaa, että Neaira oli ulkomaalainen ja entinen prostituoitu, joka eli lainvastaisesti Ateenassa ateenalaisen miehen ”vaimona”.

Myös Stefanoksen yritys hyötyä taloudellisesti Neairan entisestä rakastajasta Epainetoksesta päättyi oikeudelliseen sovitteluun, jossa Epainetos joutui maksamaan myötäjäiset Neairan tyttärelle, koska oli ollut tämän kanssa seksuaalisessa suhteessa. Lopulta Stefanos meni niin pitkälle, että antoi Neairan tyttären vaimoksi Theogeneelle, joka toimi kuningasarkonttina eli valtion uskonnollisena viranhaltijana, esittäen tämän jälleen omana tyttärenään. Tästä seurasi, että Fano suoritti kaupungin pyhiä rituaaleja, jotka oli lain mukaan varattu vain syntyperäisille ateenalaisnaisille. Tämä katsottiin jumalattomuudeksi ja loukkaukseksi kaupungin uskonnollisia perinteitä vastaan.Demosthenes: Neairaa vastaan 61–80.

Kun asia paljastui Areiopagin neuvostolle, Theogenes puolustautui väittäen, että Stefanos oli pettänyt hänet. Hän pyysi anteeksi ja lupasi ajaa Fanon pois talostaan, minkä tekikin, ja myös erotti Stefanoksen luottamustehtävästään. Tämän jälkeen puhuja lukee lain, jonka mukaan nainen, joka on saatu kiinni aviorikoksesta, ei saa osallistua julkisiin uskonnollisiin menoihin, ei edes katsojana – rangaistus on vapaa kuritus, lukuun ottamatta kuolemaa. Puhuja painottaa, että nämä lait on säädetty jumalten ja kaupungin suojelemiseksi, ja että Ateenan kansa on tarkoin säätänyt säännöt kansalaisuuden myöntämisestä vain arvollisille. Stefanos ja hänen kaltaisensa ovat näitä lakeja halveksimalla häpäisseet kaupungin, sen arvot ja pyhät toimitukset.Demosthenes: Neairaa vastaan 81–100.

Lopussa syyttäjä vetoaa voimakkaasti Ateenan kansalaisiin, että he rankaisisivat Neairaa, koska tämä on ulkomaalainen, entinen prostituoitu, joka on laittomasti esittänyt itsensä kansalaisena ja osallistunut kaupungin pyhiin menoihin, jopa antanut tyttärensä avioliittoon kuningasarkontille. Puhuja vertaa Neairan tapauksessa osoitettua välinpitämättömyyttä siihen tarkkuuteen, jolla Plataiain liittolaisille aikanaan myönnettiin kansalaisoikeus – tämä tapahtui henkilökohtaisen tutkinnan ja julkisen rekisteröinnin kautta. Puhuja moittii Ateenan kansaa siitä, että näin häpeällisesti eläneen naisen on sallittu pilkata sekä jumalia että lakia ilman seuraamuksia, vaikka hänen rikkomuksensa ovat yleisesti tiedossa. Hän huomauttaa, että hyväksymällä Neairan teot kansa mitätöisi omat lakinsa ja sallisi porttojen sekoittua vapaiden kansalaisten joukkoon. Hän varoittaa seurauksista koko yhteiskuntajärjestykselle, erityisesti köyhien tyttärille, ja vetoaa kansan kunnian- ja oikeudentuntoon, jotta se ei asettaisi siveitä vaimoja samalle tasolle prostituoitujen kanssa. Puhuja lopettaa korostaen, ettei hän puhu omasta puolestaan vaan lakien, jumalten ja kaupungin nimissä.Demosthenes: Neairaa vastaan 101–126.

Lähteet

Kirjallisuutta

Demosthenes: In Neaeram. Teoksessa

Aiheesta muualla

Δημοσθένης: Κατὰ Νεαίρας. Wikiaineisto. Demosthenes: Against Neaera. Perseus. Demosthenes: Against Neaera. Perseus. Demosthenes: Against Neaera. ToposText.

Luokka:Demostheneen puheet