Uskonto Euroopan unionissa kattaa noin 450 miljoonan ihmisen uskomukset ja käytännöt 27 jäsenvaltiossa. Kristinusko on historiallinen ja määrällinen enemmistöuskonto, joka kattaa noin 64 % väestöstä vuonna 2023, vaikka tunnustautuminen ei aina tarkoita aktiivista harjoittamista.

Sekularismi on edennyt voimakkaasti 1900-luvun puolivälistä lähtien: noin 27 % Euroopan unionin kansalaisista ilmoittaa olevansa ateisteja, agnostikkoja tai ilman uskonnollista sitoutumista. Muslimit muodostavat suurimman ei-kristillisen ryhmän noin 2,3 %:lla väestöstä. He keskittyvät erityisesti Ranskaan ja Saksaan ja heidän määränsä on kasvanut erityisesti turvapaikanhakijoiden myötä. Pienempiä yhteisöjä edustavat juutalaiset, hindut sekä buddhalaiset.

Kristilliset kirkkokunnat vaihtelevat alueittain: Katolilaisuus hallitsee etelässä ja lännessä maissa kuten Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa (yhdessä noin 44 % EU:n väestöstä), Protestantismi pohjoisissa maissa kuten Ruotsissa ja Tanskassa, (noin 7 % EU:n väestöstä) Ortodoksisuus Kyproksella, Kreikassa ja Bulgariassa (noin 10 % EU:n väestöstä).

Uskonnollisuus ja uskonnollinen aktiivisuus on jäsenvaltioista korkeinta Keski- ja Itä-Euroopan jäsenvaltioissa kuten Romaniassa, Kreikassa, Kroatiassa ja Puolassa. Vähäisintä uskonnollisuus on Länsi- ja Pohjois-Euroopan jäsenvaltioissa.

EU:n sopimuskehikko takaa uskonnonvapauden perusoikeuskirjan artiklan 10 mukaisesti ja edistää vuoropuhelua uskonnollisten yhteisöjen kanssa toiminnasta Euroopan unionista tehdyn sopimuksen artiklan 17 nojalla. Samalla EU ylläpitää sekulaaria ylikansallista linjaa ilman virallista uskontoa ja asettaa yksilön omantunnon etusijalle valtion tukemaan uskontoon nähden.

Kristinuskon kulttuurinen jälki näkyy joissain keskusteluissa sen yhdistämisenä eurooppalaisiin arvoihin. Tämä käsitys on kuitenkin jakautunut, sillä toisille käsitteellä viitataan laajemmin poliittiseen liberalismiin, moniarvoisuuteen ja monikulttuurisuuteen. Uskonnon yhdistyminen kansalliseen identiteettiin on jakautunut lännen ja idän välillä. Historiallisesti Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olleet jäsenvaltiot pitivät uskonnon poissa julkisesta elämästä, mutta nykyisin uskonnolla on tärkeä rooli kansallisessa identiteetissä (pois lukien Baltian maat). Sen sijaan läntisissä jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, tämä yhteys on selvästi pienempi. Euroopan unionin virallisesti propagoimat arvot liberaalista moniarvoisuudesta on omaksuttu nopeiten protestanttisissa ja katolisissa jäsenvaltioissa ja hitaammin entisissä kommunistisissa ja ortodoksissa jäsenvaltioissa.

Uskonnollisuus Eurooppalaiset ovat yleisesti ottaen vähemmän uskonnollisia kuin ihmiset muualla maailmassa. Euroopan sisällä on kuitenkin joskus huomattavia eroja uskonnollisen sitoutumisen tasossa. Keski- ja Itä-Euroopassa on länsieurooppalaisia ​​todennäköisemmin vahvasti uskonnollisia. Esimerkiksi Romaniassa ja Kreikassa noin puolet aikuisista on vahvasti uskonnollisia. Samaan aikaan vain noin joka kymmenes ihminen Tanskassa ja Ruotsissa luokitellaan vahvasti uskonnolliseksi.

+ Kokonaisuskonnollisuus maittain % aikuisista, jotka ovat "erittäin uskonnollisia (2018)<ref name="eurobarometer 2010" Jäsenvaltio Uskonto on tärkeä osa elämää Käy jumalanpalveluksissa vähintään kuukausittain Rukoilee päivittäin Uskoo Jumalaan ehdottoman varmasti Kokonaisindeksi (erittäin uskonnollisia) Romania 50% 50% 44% 64% 55% Kreikka 55% 38% 29% 59% 50% Kroatia 42% 40% 40% 57% 44% Puola 29% 61% 27% 45% 40% Portugali 36% 36% 37% 44% 37% Slovakia 23% 31% 31% 37% 29% Italia 21% 43% 21% 26% 27% Irlanti 23% 37% 19% 24% 24% Liettua 16% 27% 15% 34% 21% Espanja 22% 23% 23% 25% 21% Bulgaria 19% 19% 15% 30% 18% Alankomaat 20% 18% 20% 15% 18% Unkari 14% 17% 16% 26% 17% Latvia 10% 16% 17% 28% 15% Itävalta 12% 30% 8% 14% 14% Suomi 10% 10% 18% 23% 13% Ranska 11% 22% 11% 11% 12% Saksa 11% 24% 9% 10% 12% Belgia 11% 11% 11% 13% 10% Ruotsi 10% 11% 11% 14% 10% Tšekki 7% 11% 9% 13% 8% Tanska 8% 12% 10% 15% 8% Viro 6% 10% 9% 13% 7% Kypros – – – – – Luxemburg – – – – – Malta – – – – – Slovenia – – – – –

Yhteiskunnallinen ja kulttuurinen vaikutus Panostukset hyvinvointiin, koulutukseen ja perhejärjestelmiin Uskonnolliset instituutiot, pääasiassa kristilliset kirkkokunnat, ovat pitkään täydentäneet EU:n hyvinvointijärjestelmiä suoralla palvelutuotannolla, kuten ruokapankeilla, asunnottomien suojilla ja vanhustenhuollolla. Nämä täydentävät usein aukkoja valtioiden rahoittamissa ohjelmissa. Katolisen kirkon yhteydessä toimiva Caritas koordinoi humanitaarista ja sosiaalista apua Euroopassa. Sen jäsenjärjestöt kohdistavat varoja esimerkiksi katastrofiapuun ja köyhyyden lievtykseen. Esimerkiksi Caritas Saksan kansainvälinen osasto kohdisti yksinään 7,4 miljoonaa euroa sosiaalisiin hankkeisiin ja globaaliin apuun vuonna 2022.

Koulutuksessa uskoperusteiset koulut muodostavat merkittävän osan koulutusvaihtoehdoista useissa EU:n jäsenmaissa. Ne edistävät kurinalaisuuden ja yhteisöllisyyden arvoja akateemisen opetuksen rinnalla. Pelkästään katoliset koulut rekisteröivät noin 6,9 miljoonaa oppilasta perus- ja toisen asteen koulutuksessa. Irlannissa 95 % valtion rahoittamista peruskouluista oli uskoon perustuvia vuonna 2016, mikä heijastaa kirkkokuntien ylläpitämiä malleja, joissa uskonnollinen etiikka integroidaan opetussuunnitelmaan.

Uskonnollinen sitoutuminen korreloi vahvempien perhejärjestelmien kanssa, mukaan lukien korkeammat avioliittoprosentit ja suurempi hedelmällisyysaikeiden toteutuminen. Uskonnollisemmat yksilöt osoittavat korkeampaa toteutunutta hedelmällisyyttä ja avioliittoalttiutta kuin ei-uskonnolliset vertaisryhmät, ja kirkkokuntien väliset erot säilyvät eri ikäluokissa. Esimerkiksi uskonnollisemmissa Itä-Euroopan konteksteissa kuten Puolassa uskonnollisuus tukee perheiden vakautta väestöpaineiden keskellä – toisin kuin maallistuneissa länsimaisissa trendeissä. Erittäin uskonnollisten ryhmien kokonaishedelmällisyysluvut pysyvät korkeampina kuin matalan uskonnollisuuden ryhmissä, vaikka kansalliset keskiarvot ovat alle väestön uusiutumistason.

Poliittiset yhtymäkohdat ja keskustelut Uskonnon rooli EU:n yhdentymiskehityksessä ja EU-kriittisyydessä Katolilaiset ovat historiallisesti osoittaneet vahvempaa tukea Euroopan yhdentymiselle kuin protestantit. Tutkimukset liittävät tämän katolisen kirkon ylikansalliseen suuntautumiseen sekä toisen maailmansodan jälkeisiin yhtenäisyttä edistäneisiin henkilöihin kuten Robert Schuman. Sitä vastoin protestanttiset kulttuuriperinteet, jotka korostavat kansallista suvereniteettia ja valtion ja kirkon eroa, korreloivat korkeampaan EU-kriittisyyteen. Tämä näkyy äänestyskäyttäytymisessä Pohjois-Euroopassa, missä protestanttinen perintö ennustaa vastustusta EU-kysymyksissä. Sekulaarit henkilöt osoittavat usein keskitason kriittisyyttä, mutta käytännössä harjoitettu uskonnollisuus itse yleensä vähentää EU-kriittisiä asenteita edistämällä suvaitsevaisuutta ylikansallista yhteistyötä kohtaan.

Tämä yleinen malli muuttuu tilanteissa, joissa EU:n sekularismi tai liittovaltiollinen yliohjaus nähdään uhkana uskonnolliselle identiteetille ja tunnustukselliselle perinnölle. Puolassa katolisia arvoja esillä pitävä Laki ja oikeus (PiS) -puolue pitää EU:n politiikkaa uhkana kansalliselle suvereniteetille ja kristillisille arvoille. Tämä on lisännyt EU-kriittistä vastarintaa. Samoin Unkarin pääministeri Viktor Orbán on vedonnut kristilliseen Eurooppaan suojamuurina EU:n ajamaa monikulttuurisuutta ja keskittämistä vastaan. Hänen mukaansa suvereniteetti edellyttää "kristillisten kansojen" puolustamista Brysselin vaikutukselta. Vuoden 2024 europarlamenttivaaleissa tämä ilmiö näkyi kristilliskonservatiivisten ryhmien, kuten Euroopan konservatiivien ja reformistien (ECR) vaalivoittona ja tukena katolisenemmistöisissä maissa, joissa puolueet korostivat vastustusta EU:n "arvojen rapautumiselle".

Uskonnollisten väestönmuutosten vaikutukset Erityissti muslimiväestön kasvu vuodesta 2015 lähtien on herättänyt keskustelua uskonnollisten väestömuutosten uhasta Euroopan alkuperäisille kulttuurisille ja kristilliselle perinteille. Populistiset liikkeet ajavat tiukempaa maahanmuuttokontrollia ja sopeutumisvaatimuksia kansallisen identiteetin säilyttämiseksi. Saksassa Vaihtoehto Saksalle (AfD) on nimenomaisesti todennut, että islam ei kuulu Saksaan. Puolue on viitannut yhteensopimattomuuteen perustuslaillisten arvojen kanssa ja vaatinut rukouskutsujen, minareettien ja kasvon peittämisen kieltoa. Ranskassa Kansallinen liittouma (RN) on korostanut vastustusta islamismille poliittisena ideologiana, joka ristiriidassa tasavaltalaisten periaatteiden kanssa. Se yhdistää hallitsemattoman maahanmuuton separatismiriskiin ja kulttuurin rapautumiseen.

Sananvapaus, turvallisuus ja uskonnolliset herkkyydet Vuoden 2015 hyökkäys ranskalaisen Charlie Hebdo-satiirilehden toimitukseen, jossa kuoli 12 ihmistä, toi esiin jännitteen sananvapauden ja uskonnollisten herkkyyksien välillä. Hyökkäys kohdistui julkaisuun Muhammed-pilakuvien vuoksi. Tapaus johti laajoihin Je suis Charlie-mielenosoituksiin, jotka vahvistivat tukea rajoittamattomalle satiirille. Vastustavaa kantaa edustavien mukaan kaikki vapauden muodot eivät ole puolustamisen arvoisia ja nosti keskusteluun vapaan ilmaisun mahdollisena väkivaltaan tai uskonnon perusteella kiihottavana rikollisena vihapuheena.

Samankaltaisia kiistoja nousi vuonna 2020 opettaja Samuel Patyn mestauksesta vihakampanjan seurauksena Ranskassa sen jälkeen, kun hän näytti Charlie Hebdo -piirroksia sananvapautta käsittelevällä tunnilla. Tämä korosti kausaalista yhteyttä koetun jumalanpilkan ja jihadistiväkivallan välillä.

Lähteet

Luokka:Euroopan unioni Luokka:Uskonto Euroopassa