Seán Mac Stíofáin (vuoteen 1959 John Edward Drayton Stephenson; 17. helmikuuta 1928 Lontoo, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta – 18. toukokuuta 2001 Navan, Meath, Irlanti) oli syntyjään englantilainen irlantilaisnationalisti ja republikaani, joka toimi puolisotilaallisen Väliaikaisen IRA:n esikuntapäällikkönä vuosina 1969–1972. Pohjois-Irlannin konflikti oli kaikkein kärjistynein juuri hänen kaudellaan: vuonna 1972 noin 480 ihmistä sai taisteluissa surmansa.
Nuoruus Lapsuus Seán Mac Stíofáin syntyi 17. helmikuuta 1928 Englannissa Lontoossa Leytonstonessa. Hänen nimensä oli tällöin John Edward Drayton Stephenson. Stíofáinin isä oli Edward George Stephenson, joka oli ateisti, ja äiti oli Lilian Mary (aik. Brown, o.s. Newland), joka oli protestantti. Silti Stíofáin kastettiin seitsemänvuotiaana katoliseksi, ja hän aloitti Islingtonissa sijainneessa katolisessa koulussa. Stíofáinin äiti kertoi hänelle, että koska hän on irlantilainen, niin poikakin on, eikä tämä saisi koskaan unohtaa sitä. Myöhemmin väite on kiistetty, ja on sanottu, että Stíofáin keksi äidilleen irlantilaiset sukujuuret myöhemmin pönkittääkseen asemaansa.
Stíofáinin äiti kuoli vuonna 1939, ja poika joutui toisen maailmansodan takia evakkoon maaseudulle. Hän erkani kokonaan isästään, jolla oli alkoholiongelma ja uusi vaimo. Stíofáin palasi Lontooseen vuonna 1942 ja työskenteli tehtaissa sekä rakennustyömailla. Hän keräili vapaa-ajallaan Irlantia käsitteleviä kirjoja.
Sotilaspalvelus Stíofáin värväytyi Kuninkaallisiin ilmavoimiin marraskuussa 1945. Hän vietti vuoden 1946 Jamaikalla, jossa hän pääsi näkemään köyhyyttä ja muun kuin valkoihoisen väestön alistamista. Hän palasi Isoon-Britanniaan alkuvuonna 1947 ja vapautui palveluksesta joulukuussa 1948.
Sotilaspalveluksen jälkeen Sotilaspalveluksensa jälkeen Stíofáinista tuli yksityisyrittäjyyttä harrastava rakennusmies ja korjaaja, joka oli myös raitis ja tupakoimaton.
Ura Irlannin tasavaltalaisarmeijaan liittyminen Sotilaspalveluksensa jälkeen Stíofáin liittyi irlantilaismielisiin järjestöihin. Hän liittyi alkuvuonna 1949 Conradh na Gaeilgeen (), joka pyrkii parantamaan iirin kielen asemaa Irlannissa. Hän liittyi tämän jälkeen Anti-Partition Leagueen, joka kannatti Irlannin ja Pohjois-Irlannin yhdistymistä, mutta erosi siitä saman vuoden kesäkuussa.
Stíofáin tapasi vuonna 1949 irlantilaisessa klubissa Máire Caseyn, jonka kanssa hän meni naimisiin saman vuoden lokakuussa. Pari sai kolme lasta.
Stíofáin liittyi erääseen irlantilaisrepublikaaniseen järjestöön ja eteni loppuvuoteen 1949 mennessä Lontoossa toimineen Irlannin tasavaltalaisarmeijan yksikön komentajaksi. Hän alkoi vihata kommunisteja, joita hän nimitti ”opportunisteiksi” ja ”autoritaristeiksi”.
Vankeus Seán Mac Stíofáinille, Cathal Gouldingille ja Manus Canningille määrättiin vuonna 1953 kahdeksan vuoden vankeustuomiot, koska he olivat tehneet Essexissä sijaitsevan Felsted Schoolin Officers’ Training Corps -ryhmän asevarastoon IRA-hyökkäyksen ja olivat varastaneet aseita. Stíofáin tapasi vankilassa kreikkalaismielisen EOKA-järjestön sissitaistelijoita, jotka inspiroivat häntä. Hän opiskeli vankilassa kirjanpidon ohella iiriä ja kreikkaa.
Ura Irlannin tasavaltalaisarmeijassa Stíofáin vapautui vankilasta alkuvuonna 1959 ja muutti perheensä kanssa Irlantiin Corkin kreivikuntaan, josta hänen vaimonsa oli kotoisin. Hän liittyi taas Irlannin tasavaltalaisarmeijaan ja ryhtyi keräämään varoja iirinkielisille järjestöille. Vuonna 1962 Stíofáin eteni IRA:n maavoimien neuvostoon ja muutti perheensä kanssa Navaniin Meathin kreivikuntaan. Hän yleni vuonna 1966 IRA:n tiedustelujohtajaksi ja laajensi järjestön toimintaa mittavasti Pohjois-Irlannissa.
Stíofáin johti elokuussa 1969 iskua, joka kohdistui Armagh’n kreivikunnan Crossmaglenissa sijaitsevaan brittiläisen Royal Ulster Constabularyn poliisiasemaan.
Ura Väliaikaisessa IRA:ssa Kun Väliaikainen IRA perustettiin joulukuussa 1969, Stíofáinista tuli sen esikuntapäällikkö (Chief of Staff). Hän johti järjestön ulosmarssia Sinn Féin -puolueen vuosikokouksesta 11. tammikuuta 1970. Hänen vahvan cockney-murteensa vuoksi jotkut Väliaikaisen IRA:n jäsenet epäilivät hänen olevan englantilainen vakooja. Sinn Féinissä Stíofáin edusti niin sanottuja militaristeja, joiden mukaan yksi nopea suurhyökkäys toisi voiton.
Stíofáin johti 7. heinäkuuta 1972 kokousta Lontoon Chelseassa, jossa Väliaikaisen IRA:n edustusto tapasi Pohjois-Irlannin valtiosihteerin William Whitelaw’n. Siellä hän vaati brittiläisten joukkojen vetäytymistä Pohjois-Irlannista 2,5 vuoden sisällä.
Pidätys Stíofáin pidätettiin Irlannin Dublinissa 19. marraskuuta 1972 sen jälkeen, kun hän oli ollut Raidió Teilifís Éireannin toimittajan Kevin O'Kellyn haastattelussa. Oikeudessa myös todistajana toiminut O'Kelly vangittiin, koska hän kieltäytyi kertomasta, kuka haastattelun nauhalla puhui. Stíofáin ryhtyi pidätyksensä jälkeen syömälakkoon (hän ei myöskään juonut), joka jatkui, kun hänelle määrättiin kuuden kuukauden vankestuomio laittoman järjestön jäsenyydestä. Hänet siirrettiin sairaalaan vankeuteen. Hän keskeytti juomislakon kymmenen päivän kuluttua pysyäkseen elossa, mutta nälkälakko jatkui 58–59 päivää. Se päättyi vasta, kun Väliaikaisen IRA:n johto vaati häntä lopettamaan.
Vankeuden jälkeen Stíofáin vapautui vankilasta huhtikuussa 1973 eikä palannut enää korkeaan virkaan Väliaikaisessa IRA:ssa. Hän oli edelleen aktiivinen iirin kielen puolestapuhuja. Hän erosi Sinn Féinistä marraskuussa 1981, kun puolue luopui federalistisesta Éire Nua -käytännöstä.
Kuolema
Seán Mac Stíofáin kuoli 73-vuotiaana 18. toukokuuta 2001 Navanissa Our Lady’s Hospital -sairaalassa pitkän sairauden jälkeen.
Sinn Féinin puheenjohtaja Gerry Adams sanoi, että republikaanit kaikkialla jäisivät kaipaamaan Stíofáinia, ja ylisti hänen työtään kansanoikeuksien ja yhtenäisen Irlannin puolesta.
Lähteet
Luokka:Pohjois-Irlannin historia Luokka:Brittiläiset poliitikot Luokka:Irlantilaiset poliitikot Luokka:Vuonna 1928 syntyneet Luokka:Vuonna 2001 kuolleet Luokka:Kuvituspyynnöt