Lastensuojelu on Suomessa sosiaalihuollon toimintaa, jonka tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lastensuojelussa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu, ja tukitoimissa pyritään ensisijaisesti tukemaan lasta ja perhettä avohuollon keinoin.
Suomessa lastensuojelusta säädetään lastensuojelulaissa (417/2007). Lastensuojelun järjestämisestä vastaavat hyvinvointialueet, ja käytännön työstä vastaavat erityisesti sosiaalihuollon ammattihenkilöt, kuten sosiaalityöntekijät. Lastensuojelulaki määrittelee viranomaisten velvollisuudet sekä lastensuojelun toimintamuodot, kuten avohuollon tukitoimet, kiireellisen sijoituksen, huostaanoton ja jälkihuollon.
Vastuu lapsen hoidosta ja hyvinvoinnista
Vanhemmat ja muut huoltajat ovat ensisijaisesti vastuussa lapsen hoidosta, kasvatuksesta ja hyvinvoinnista. Viranomaisten tehtävänä on tukea huoltajia tässä kasvatustehtävässä sekä tarjota tarvittaessa apua riittävän varhaisessa vaiheessa.
Jos lapsen terveys tai kehitys vaarantuu vakavasti eikä perheelle annetut tukitoimet ole riittäviä, voidaan lapsi sijoittaa kodin ulkopuolelle lastensuojelulain mukaisesti.
Sosiaalihuoltolain mukaan lapsiperheillä on oikeus saada sosiaalipalveluja ja tukea arkeensa ilman lastensuojelun asiakkuutta. Sosiaalipalvelujen järjestämisestä vastaavat Suomessa hyvinvointialueet.
Lastensuojeluilmoitus
Lastensuojelun asiakkuus alkaa usein lastensuojeluilmoituksesta. Lastensuojeluilmoitus tehdään silloin, kun herää huoli lapsen hyvinvoinnista, terveydestä tai kehityksestä ja arvioidaan, että lapsi saattaa tarvita lastensuojelun tukea.
Tietyillä viranomaisilla ja ammattihenkilöillä, kuten opettajilla, varhaiskasvatuksen työntekijöillä, terveydenhuollon henkilöstöllä, poliisilla ja sosiaalihuollon työntekijöillä, on lakisääteinen velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos he työssään saavat tietää lapsesta, jonka hoidon tai huolenpidon tarve, kasvuolosuhteet tai oma käyttäytyminen vaarantavat lapsen kehitystä tai hyvinvointia.
Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä myös yksityishenkilö. Ilmoitus voidaan tehdä salassapitosäännösten estämättä, ja sen perusteella hyvinvointialue arvioi lapsen mahdollisen lastensuojelun tarpeen.
Varhainen puuttuminen
Varhaisella puuttumisella tarkoitetaan toimintaa, jossa lapsen, nuoren tai perheen tuen tarpeeseen pyritään vastaamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tavoitteena on ehkäistä ongelmien vaikeutumista sekä vahvistaa lapsen hyvinvointia ja turvallista kehitystä.
Varhaista tukea tarjotaan esimerkiksi neuvoloissa, varhaiskasvatuksessa, kouluissa, opiskeluhuollossa sekä sosiaalihuollon palveluissa. Lastensuojelulain mukaan lasten ja perheiden ongelmia tulee pyrkiä ehkäisemään sekä tarjoamaan tarvittavaa tukea riittävän varhain.
Varhaisen puuttumisen käytännöistä on käyty Suomessa myös yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelua ovat herättäneet muun muassa viranomaisten toimintatavat, perheiden oikeusturva sekä lasten ja nuorten yhdenvertainen kohtelu palveluissa.
Kiireellinen sijoitus
Lapsi voidaan sijoittaa kiireellisesti kodin ulkopuolelle, jos hän on välittömässä vaarassa tai muutoin kiireellisen sijoituksen ja sijaishuollon tarpeessa. Kiireellisen sijoituksen tarkoituksena on turvata lapsen hoito, huolenpito ja turvallisuus tilanteissa, joissa lapsen terveys tai kehitys vaarantuu vakavasti.
Kiireellinen sijoitus voidaan tehdä esimerkiksi tilanteissa, joissa lapsi on ilman asianmukaista huolenpitoa, kokee väkivaltaa tai vakavaa kaltoinkohtelua taikka vaarantaa vakavasti omaa terveyttään tai kehitystään päihteiden käytöllä tai rikollisella käyttäytymisellä.
Kiireellisesti sijoitettu lapsi voidaan sijoittaa esimerkiksi sijaisperheeseen, ammatilliseen perhekotiin tai lastensuojelulaitokseen lapsen tarpeiden mukaisesti.
Kiireellinen sijoitus on väliaikainen toimenpide, jonka aikana arvioidaan lapsen tilannetta ja mahdollista jatkotuen tarvetta.
Huostaanotto
Lapsi voidaan ottaa huostaan, jos hänen terveytensä tai kehityksensä vaarantuu vakavasti puutteellisen huolenpidon, kasvuolosuhteiden tai lapsen oman käyttäytymisen vuoksi eikä avohuollon tukitoimet ole riittäviä tai mahdollisia.
Huostaanotto on viimesijainen lastensuojelun toimenpide, ja sen tarkoituksena on turvata lapsen kasvu, kehitys ja hyvinvointi silloin, kun lapsen etu sitä edellyttää.
Huostaanotettu lapsi sijoitetaan sijaishuoltoon, joka voidaan järjestää esimerkiksi sijaisperheessä, ammatillisessa perhekodissa tai lastensuojelulaitoksessa lapsen tarpeiden mukaisesti.
Huostaanottoa koskevan päätöksen tekee johtava sosiaalihuollon viranhaltija tai hallinto-oikeus riippuen siitä, vastustavatko huoltajat tai lapsi huostaanottoa.
Huostaanotosta ja lastensuojelun toiminnasta käydään Suomessa yhteiskunnallista keskustelua, jossa on käsitelty muun muassa perheiden oikeusturvaa, viranomaisten toimintatapoja sekä lastensuojelun resurssien riittävyyttä.
Jälkihuolto
Lastensuojelun jälkihuolto on tukimuoto, jota järjestetään sijaishuollon tai pitkäaikaisen avohuollon sijoituksen päättymisen jälkeen. Jälkihuollon tarkoituksena on tukea nuoren itsenäistymistä ja edistää hänen hyvinvointiaan sekä kiinnittymistään koulutukseen, työelämään ja yhteiskuntaan.
Hyvinvointialueella on velvollisuus järjestää jälkihuoltoa lapselle tai nuorelle, joka on ollut sijoitettuna kodin ulkopuolelle sijaishuollossa tai avohuollon tukitoimena yhtäjaksoisesti vähintään kuuden kuukauden ajan.
Jälkihuolto on vapaaehtoista ja nuori voi kieltäytyä siitä. Kieltäytymisen jälkeen hän voi milloin tahansa, ennen 23 ikävuottaan pyytää jälkihuoltoa. Jälkihuoltoa voidaan tarjota myös lapsen tai nuoren vanhemmille, huoltajille tai muille lapsen kasvatuksesta vastaaville henkilöille. Kotiin palaavien lasten ja heidän perheiden tuen tarve on erilainen verrattuna aikuistuvien nuorten tarpeisiin. Tavoitteet ja käytettävät keinot valitaan aina yksilöllisesti. On huomioitava lapsen ikä, kehitystaso sekä suhde perheeseen.
Jälkihuollon tukitoimet voivat liittyä esimerkiksi asumiseen, toimeentuloon, opiskeluun, työllistymiseen, terveydenhuoltoon ja arjenhallintaan. Jälkihuollon toteuttamista varten laaditaan yksilöllinen jälkihuoltosuunnitelma yhteistyössä nuoren kanssa.
Hyvinvointialueen on viivytyksessä järjestettävä riittävä toimeentulo, jotta nuoren kuntoutuminen mahdollistuu. Kunnan kanssa tulee yhteistyössä korjata mahdolliset asumiseen liittyvät puutteet.
Itsenäistymisvaroja kerrytetään kalenterikuukausittain, lapsen tai nuoren sijaishuollossa olonsa aikana. Varat ovat vähintään 40 % hänen tuloistaan, korvauksistaan tai saamisistaan. Nämä tulot on määritelty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 14 §:ssä. Mikäli tuloja ei ole tai ne ovat riittämättömät, hyvinvointialueen on tuettava nuorta asumiseen, koulutukseen ja muuhun itsenäistymiseen liittyvissä menoissa.
Itsenäistymistä tukevia menoja voivat olla esimerkiksi oman asunnon kalustus, työpaikan saamiseksi tehtävät hankinnat, opiskelun edellyttämät materiaalit, ajokortin hankinnasta aiheutuvat kulut, tietokone ja siihen liittyvät menot.
Jälkihuolto päättyy viimeistään silloin, kun nuori täyttää 23 vuotta, tai viiden vuoden kuluttua siitä, kun jälkihuolto on alkanut.
Lastensuojelun ongelmat Suomessa
Resurssit ja henkilöstön saatavuus
Suomalaisessa lastensuojelussa on 2020-luvulla keskusteltu erityisesti henkilöstöresursseista, työntekijöiden suuresta asiakasmäärästä sekä sosiaalityöntekijöiden saatavuudesta. Hyvinvointialueuudistuksen jälkeen vastuu lastensuojelun järjestämisestä siirtyi kunnilta hyvinvointialueille vuonna 2023.
Lastensuojelun työntekijöiden kuormittuneisuus ja henkilöstöpula ovat herättäneet huolta useissa selvityksissä ja viranomaisraporteissa. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suuret asiakasmäärät voivat vaikeuttaa lapsen tilanteen riittävää arviointia sekä heikentää työn jatkuvuutta.
Vuonna 2022 lastensuojelulakiin lisättiin sääntely lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän asiakasmäärästä. Lain mukaan yhdellä sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan enintään 30 lasta vuodesta 2024 alkaen.
Valvontaviranomaiset, kuten Valvira ja aluehallintovirastot, ovat kiinnittäneet huomiota myös sijaishuollon valvontaan, henkilöstön vaihtuvuuteen sekä lasten oikeuksien toteutumiseen lastensuojelussa.
Lastensuojelun toiminnasta käydään Suomessa jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelun aiheita ovat muun muassa palvelujen riittävyys, työntekijöiden jaksaminen, lasten oikeusturva sekä ennaltaehkäisevien palvelujen saatavuus.
Oikeusturva ja lastensuojelun julkinen keskustelu
Lastensuojelun toiminnasta, oikeusturvasta ja palvelujen laadusta käydään Suomessa jatkuvaa yhteiskunnallista keskustelua. Keskustelua ovat herättäneet erityisesti lastensuojelun resurssit, viranomaisten toiminnan yhdenmukaisuus, lasten oikeuksien toteutuminen sekä perheiden luottamus lastensuojelujärjestelmään.
Valvontaviranomaiset, kuten Valvira, eduskunnan oikeusasiamies ja aluehallintovirastot, ovat kiinnittäneet huomiota muun muassa lastensuojelun määräaikojen toteutumiseen, henkilöstön riittävyyteen sekä sijaishuollon valvontaan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan avohuollon tukitoimien ja varhaisen tuen kehittämistä pidetään tärkeänä, jotta lasten ja perheiden ongelmiin voitaisiin puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Lastensuojelun julkiseen keskusteluun vaikuttavat myös huostaanottoihin ja sijaishuoltoon liittyvät kokemukset. Osa perheistä on kokenut lastensuojelun toiminnan vaikeasti lähestyttäväksi tai leimaavaksi, kun taas viranomaisten näkökulmasta lastensuojelun tehtävänä on turvata lapsen etu ja turvallisuus.
Lastensuojelun järjestäminen ja yksityiset palveluntuottajat
Suomessa lastensuojelun palveluja tuottavat sekä julkinen sektori että yksityiset palveluntuottajat. Hyvinvointialueet voivat hankkia sijaishuollon palveluja yksityisiltä yrityksiltä, järjestöiltä ja säätiöiltä.
Yksityisten palveluntuottajien rooli lastensuojelussa on kasvanut 2000-luvulla, mikä on herättänyt keskustelua palvelujen laadusta, kustannuksista ja valvonnasta. Valvontaa suorittavat hyvinvointialueet, aluehallintovirastot ja Valvira.
Sosiaali- ja terveysministeriö sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ovat korostaneet ennaltaehkäisevien palvelujen, perheiden varhaisen tukemisen ja avohuollon kehittämisen merkitystä lastensuojelun tarpeen vähentämisessä.
Lastensuojelujärjestöjä
Suomessa toimii useita järjestöjä, jotka tarjoavat tukea lapsille, nuorille ja perheille sekä osallistuvat lastensuojelun kehittämiseen.
Mannerheimin Lastensuojeluliitto Lastensuojelun Keskusliitto Ensi- ja turvakotien liitto Pelastakaa Lapset Parasta Lapsille SOS-Lapsikylä Barnavårdsföreningen Auta Lasta Nuorten Ystävät Hope – Yhdessä & Yhteisesti ry
Katso myös Lapsen kaltoinkohtelu Lapsen hyväksikäyttö Lapsityö Lastensuojelun laitoshoito Edunvalvoja lastensuojelussa
Lähteet Lainsäädäntö Lastensuojelulaki (417/2007).
Viitteet
Kirjallisuutta Bardy, Marjatta (toim.): Lastensuojelun ytimissä. Helsinki : Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2009.
Aiheesta muualla Lastensuojelun käsikirja Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Findikaattori: Kodin ulkopuolelle sijoitetut 0–17-vuotiaat (aikasarja vuodesta 1991 alkaen). Hintikka, Kaisa: Varhainen puuttuminen valtasuhteena. Huoli, valta ja tiedon tuottaminen varhaisen puuttumisen käytännöissä. Epäluottamus lastensuojelua kohtaan ei syntynyt tyhjästä. Yle 17.1.2014.
*