thumb|pysty|Fitrat (keskellä) Buharassa vuonna 1908. Fitrat (oikealta nimeltään Abdurauf Abdurahim oʻgʻli, 1886 Buhara – 4. lokakuuta 1938 Taškent) oli džadidisteihin kuulunut uzbekistanilainen kirjailija, tieteilijä ja poliitikko. Häntä pidetään yhtenä uzbekkien nykykirjallisuuden perustajista, mutta hän kirjoitti paljon myös persiaksi.
Fitrat syntyi kauppiasperheeseen. Hän opiskeli Mir Arabin madrasassa Buharassa, matkusteli pyhiinvaelluksen yhteydessä Turkissa, arabimaissa ja Intiassa, kävi myös Venäjällä ja jatkoi opintojaan Istanbulissa. Fitrat julkaisi ensimmäiset runokokoelmansa Turkissa vuonna 1909. Hänen varhaistuotantonsa edustaa džadidistien valistushenkistä kirjallisuutta.
Kotiin palattuaan Fitrat työskenteli opettajana ja sanomalehtimiehenä ja johti vuodesta 1915 lähtien nuorbuharalaisten vasemmistosiipeä. Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen hän keskittyi poliittiseen toimintaan. Fitrat toimi 1920-luvun alussa Buharan kansantasavallan opetus- ja ulkoministerinä, kansantalousneuvoston puheenjohtajana ja muissa johtotehtävissä. Vuonna 1923 hänet siirrettiin työhön Moskovan idäntutkimusinstituuttiin. Fitratista tuli ensimmäinen uzbekkiprofessori vuonna 1926. Hän työskenteli myöhemmin Samarkandin pedagogisessa korkeakoulussa sekä Kielen ja kirjallisuuden instituutissa Taškentissa.
Fitrat oli kirjailijana ja tieteilijänä hyvin tuottelias ja monipuolinen. Hän kirjoitti yhteiskunnallista runoutta ja proosaa, näytelmiä, uskontoaiheisia ja filosofisia teoksia, oppikirjoja, kieli- ja kirjallisuutieteellisiä tutkielmia sekä harrasti myös historiaa ja musiikkitiedettä. Kaunokirjallisissa teoksissaan hän arvosteli uskonnollista ahdasmielisyyttä, kansan tietämättömyyttä, vallanpitäjien mielivaltaa ja venäläistä kolonialismia. Niistä muistetaan ehkä parhaiten satiirinen mielikuvituskertomus Qiyomat (”Ylösnousemus” tai ”Tuomiopäivä”, 1923) ja 1700-luvun Buharan kaanien hovia kuvaava näytelmä Abdulfayzxon (1924). Fitrat sijoitti teostensa tapahtumat usein historiaan tai ulkomaille kuten näytelmässä Hind ixtilolchilari (”Intian vallankumoukselliset”, 1923), mutta käsitteli niissä kotimaansa ajankohtaisia ongelmia.
Fitrat sopi ulkomaanmatkojensa, poliittisen taustansa ja näkemystensä perusteella erinomaisesti Stalinin vanoissa metsästettyjen porvarillisten nationalistien, panturkkilaisten, panislamistien, vastavallankumouksellisten ja kansanvihollisten kuvaukseen. Hänet pidätettiin heinäkuussa 1937 ja tuomittiin kuolemaan seuraavan vuoden lokakuussa. Fitrat rehabilitoitiin vuonna 1957, mutta hänen arvonsa kirjailijana, tieteilijänä ja ajattelijana tunnustettiin vasta Uzbekistanin itsenäistymisen jälkeen.
Lähteet
Luokka:Neuvostoliittolaiset tieteilijät Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Uzbekistanilaiset kirjailijat Luokka:Uzbekistanilaiset poliitikot Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1938 kuolleet