Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-oikeudenkäynnit käsittelee tapausta, jossa Helsingin Sanomat julkaisi 16. joulukuuta 2017 artikkelin otsikolla ”Salaisuus kallion uumenissa”. Jutussa kerrottiin puolustusvoimien sotilastiedustelua tekevästä Viestikoekeskuksesta.
Artikkelin julkaisuhetkellä hallitus valmisteli uutta tiedustelulakia, jossa viestikoekeskukselle suunniteltiin oikeutta seuloa ja avata verkkoviestintää. Artikkelissa oli otteita tuolloin kymmenen vuotta vanhoista, salassa pidettävistä asiakirjoista. Puolustusvoimat teki julkaisusta rikosilmoituksen, ja toimittajat Laura Halminen ja Tuomo Pietiläinen sekä Helsingin Sanomien entinen politiikan toimituksen esimies Kalle Silfverberg joutuivat syytteeseen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja yrityksestä.
Hovioikeus antoi asiassa tuomion heinäkuussa 2025. Tuomo Pietiläisen ja Laura Halmisen katsottiin syyllistyneen turvallisuussalaisuuden paljastamiseen ja saman rikoksen yritykseen. Pietiläinen tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja Halminen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Joulukuussa 2025 korkein oikeus päätti, ettei anna hovioikeuden tuomiosta valituslupaa.
Sanoma Media Finland Oy määrättiin poistamaan yleisön saatavilta ja hävittämään Helsingin Sanomien internet-sivustolla julkaistu verkkojulkaisu. Artikkeli on toistaiseksi luettavissa useissa internet-arkistoissa.
Julkaisu 16.12.2017 Viestikoekeskuksesta kertova juttu julkaistiin Helsingin Sanomissa 16. joulukuuta 2017 otsikolla Salaisuus kallion uumenissa – juuri kukaan ei tiedä, mitä tekee Puolustusvoimien Viestikoekeskus, mutta nyt HS:n saamat asiakirjat avaavat mysteerin. Jutussa kerrottiin, että toimituksella on hallussaan salaisia asiakirjoja. Jutussa kerrottiin, mitä Viestikoekeskus teki ja miten, montako ihmistä siellä työskenteli, millaisia olivat henkilöstön ongelmat, keitä varten laitos tiedusteli.
Julkaisu herätti kohua, ja HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi perusteli julkaisua avoimessa kirjeessä lukijoille. Niemen mukaan tarkoituksena oli kertoa lukijoille sotilastiedustelusta ja sen suhteesta valmisteilla olevaan uuteen tiedustelulainsäädäntöön.
HS:n toimituspäällikkö Esa Mäkisen mukaan lehti käytti salaisia asiakirjoja ja julkaisi artikkelin, koska uudessa tiedustelulaissa Viestikoekeskukselle oltiin antamassa laajoja uusia valtuuksia laitokselle, josta kansalaiset tiesivät hyvin vähän, koska kaikki sitä koskeva tieto oli salaista. Mäkisen mukaan salaisuus ei saa estää tiedustelutoiminnan arviointia ja siitä keskustelua.
Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, kenraalimajuri Harri Ohra-ahon mukaan artikkelissa on useita epämääräisyyksiä ja epätarkkuuksia. Lisäksi artikkelin kirjoittajien haltuunsa saamat asiakirjat olivat noin kymmenen vuotta vanhoja.
Puolustusvoimien pääesikunta teki keskusrikospoliisille tutkintapyynnön samana päivänä, kun juttu oli julkaistu. Samana päivänä Keskusrikospoliisin tutkinnanjohtaja Janne Järvinen teki ratkaisun rikostutkinnan aloittamisesta.
Kotietsintä 17.12.2017 Artikkelin julkaisua seuraavana päivänä toimittaja Laura Halminen yritti hävittää hallussaan ollutta kovalevyä vasaroimalla tietokonetta. Toimittajan mukaan hän pyrki tuhoamaan tietokoneen varotoimenpiteenä, jotta hänen muiden juttujensa lähdesuoja ei vaarantuisi. Vasaroitaessa tietokoneen akku alkoi sihistä, minkä jälkeen se räjähti. Laitteesta tuli savua. Halminen poistui kellarista ja soitti hätäkeskukseen. Puhelimessa hän mainitsi olevansa Viestikoekeskus-jutun toinen kirjoittaja., jolloin päivystäjä ilmoitti lähettävänsä paikalle poliisinMilka Valtanen: Ei saa puhua mitään talon ulkopuolelle. Suomen Kuvalehti 51-52/2021 23.12.2021., mihin Halminen vastasi sanoin "No voi helvetin kuustoista".
Paikalle saapui pelastuslaitos ja poliisi. Kun palokunnan mukana olleelle poliisipartiolle selvisi Halmisen henkilöllisyys, partio ilmoitti asiasta eteenpäin ja kutsui apuvoimia. Poliisi takavarikoi kärynneen tietokoneen. Halminen kertoi poliisille, että tietokoneella oli Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-juttuun liittyviä tietoja.
Poliisin mukaan "vakavan rikoksen todistusaineistoa oli alettu hävittämään". Tutkinnanjohtaja päätti tehdä toimittajan asuntoon erityisen kotietsinnän. Erityinen kotietsintä tehdään paikkoihin, joissa odotetaan olevan salassa pidettävää tietoa. Kotietsinnässä takavarikoitiin muun muassa tuhottu tietokone ja toimittajan omia muistitikkuja. Poliisi takavarikoi laitteet, koska se piti mahdollisena, että niiltä löytyy tietovuotojuttuun liittyvää aineistoa.
Halminen kertoi artikkelista etukäteen sotilastiedustelulle keväällä 2017 Toukokuussa 2017, puoli vuotta ennen viestikoekeskusjutun julkaisua, Halminen paljasti puolustusvoimille, että lehden toimituksella oli hallussaan salaisia asiakirjoja. Helsingin Sanomien toimitus ei tiennyt Halmisen yhteydenotosta. Halmisen tekemän ilmiannon jälkeen puolustusvoimien upseeri tapasi Halmisen useita kertoja ja tutustui lehden hallussa olleeseen aineistoon.
Kun tieto Halmisen Puolustusvoimille tekemästä ilmiannosta tuli julki oikeudenkäynnin aikana, Helsingin Sanomat hyllytti Halmisen. Lehti palkkasi Kimmo Pietisen selvittämään, oliko toimitustyö altistunut ulkopuolisille vaikutusyrityksille.
Tiedon julkitulon jälkeen Pietiläisen puolustusasianajaja esitti, että jos tieto olisi todella ollut salaista, silloin puolustusvoimat olisi pyrkinyt suojelemaan tietoa ennen sen julkaisua, mutta niin se ei tehnyt.
Esitutkinta ja syytteet 2017-2021 Esitutkinnassa HS:n toimittajia epäiltiin turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. Epäily turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä liittyi siihen, että syyttäjän mukaan Helsingin Sanomissa oli tarkoitus julkaista viisi muuta artikkelia, jotka olisivat sisältäneet salassa pidettäviä tietoja.
Esitutkinnassa osoittautui, että Helsingin Sanomat ei ollut hankkinut tietoja lainvastaisilla keinoilla.
Esitutkinnassa rikoksesta epäiltyinä olivat toimittajien lisäksi HS:n vastaava päätoimittaja Kaius Niemi ja toimituspäällikkö Esa Mäkinen. Kuulustelussa Niemi ei vastannut poliisin kysymyksiin, eikä esitutkinnassa saatu muutakaan näyttöä siitä, että päätoimittaja olisi ollut tietoinen artikkelin sisällöstä ennen sen julkaisemista. Toimituspäällikkö Mäkisen tietämys jäi esitutkinnassa epäselviksi. Heidän osaltaan syyttäjä teki syyttämättäjättämispäätöksen lokakuussa 2021. On todennäköistä, että Mäkinen oli tietoinen jutusta ja Niemen olisi ainakin pitänyt olla. Syyskuussa 2022 Helsingin Sanomien entinen toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kertoi kuulustelussa, että Kaius Niemi oli saanut tiedon viestikoekeskusartikkelista ennen jutun julkaisua.
Apulaisvaltakunnansyyttäjä Jukka Rappe nosti lokakuussa 2021 syytteet uutisen kirjoittaneita Laura Halmista ja Tuomo Pietiläistä sekä Helsingin Sanomien politiikan toimituksen entistä esimiestä Kalle Silfverbergiä vastaan. Rikosnimikkeinä ovat turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja turvallisuussalaisuuden paljastamisen yritys.
Kaikki epäillyt kiistivät syyllisyytensä. Päätoimittaja Kaius Niemen mukaan uutisen julkaisulle oli vahvat yhteiskunnalliset perusteet, sillä samaan aikaan oli käynnissä hanke perustuslain kiireelliseksi muuttamiseksi. Tiedustelulakien muutoksella oltiin antamassa tiedusteluorganisaatiolle hyvin laajat ja kansalaisten perusoikeuksia kaventavat valtuudet verkkoliikenteen seurantaan.
Tuomiot käräjäoikeudesta 2023 ja hovioikeudesta 2025 Tammikuussa 2023 Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Laura Halmisen ja Tuomo Pietiläisen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta. Käräjäoikeuden mukaan julkaistu artikkeli sisälsi yksityiskohtia noin 10 vuoden takaisista sotilastiedustelun tehtävistä, toiminnasta, organisaatiosta, suorituskyvystä ja hankinnoista, mutta niiden paljastaminen vuoden 2017 lopulla ei enää vaarantanut Suomen ulkoista turvallisuutta. Kuitenkin jutussa julkaistiin sellaisia tietoja, jotka oli säädetty salassa pidettäviksi. Artikkelin aiheeksi oli kerrottu sotilastiedustelua koskenut ajankohtainen lakihanke, mutta käräjäoikeuden mukaan paljastetuilla yksityiskohdilla ei ollut yhteyttä tähän hankkeeseen. Oikeuden mukaan artikkelissa kerrotut yksityiskohdat eivät myöskään paljastaneet epäkohtia tai väärinkäytöksiä. Siksi käräjäoikeus arvioi, ettei toimittajilla ollut tiedotusvälineiden yhteiskunnalliseen erityisasemaan perustuvaa oikeutta julkistaa tietojaan.
Pietiläinen tuomittiin 50 päiväsakkoon. Oikeudenkäynnin saaman julkisuuden vuoksi hän sai vankeuden sijasta sakkoja. Halmisen rooli kirjoitustyössä katsottiin vähäisemmäksi, ja hänet jätettiin tuomitsematta rangaistukseen. Toimituksen esimiehen Kalle Silfverbergin syytteet hylättiin, koska hänen ei katsottu osallistuneen salaisuuksien paljastamiseen. Helsingin Sanomien verkkosivuilla oleva Viestikoekeskus-artikkeli määrättiin hävitettäväksi. Käräjäoikeus hylkäsi syytteet turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä, joka koski myöhemmin julkaistaviksi tarkoitettuja artikkeliluonnoksia. Oikeus määräsi Halmisen, Pietiläisen ja Sanoma Media Finlandin korvaamaan Puolustusvoimien noin 17 500 euron oikeudenkäyntikulut.
Lain mukaan valtio maksaa kohtuulliset oikeudenkäyntikulut silloin, kun syyte hylätään. Koska lähiesimiehen syytteet hylättiin, käräjäoikeus määräsi valtion korvaamaan oikeudenkäyntikuluja noin 243 000 eurolla.
Sekä syyttäjät, syytetyt, Puolustusvoimat että Sanoma Media Finland valittivat tuomiosta hovioikeuteen.
Heinäkuussa 2025 Helsingin hovioikeus tuomitsi Tuomo Pietiläisen ja Laura Halmisen turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sen yrityksestä. Pietiläinen tuomittiin neljän kuukauden ehdolliseen vankeusrangaistukseen ja Halminen 80 päiväsakon sakkorangaistukseen. Hovioikeus korotti rangaistuksia käräjäoikeuden tuomioon verrattuna. Esimiesasemassa toimineen Kalle Silfverbergin syytteet hylättiin.
Hovioikeus katsoi julkaistun ja julkaistavaksi aiottujen artikkeleiden sisältäneen salassa pidettäviä tietoja. Oikeuden mukaan toimittajat voivat joutua vastuuseen turvallisuussalaisuuksien julkistamisesta, vaikka itse julkaisupäätöksen tekisi toimituksen ylin johto. Tietojen julkaisemista ei voitu perustella sillä, että kyse olisi yhteiskunnallisesti merkittävistä tiedoista. Hovioikeus totesi, että artikkeleissa ja artikkeliluonnoksissa pyrittiin lähes pelkästään esittelemään Suomen ulkoiselle turvallisuudelle suurella todennäköisyydellä vahinkoa aiheuttavia turvallisuussalaisuuksia, mutta kirjoituksilla ei riittävällä tavalla pyritty osallistumaan mielenkiintoa omaavaan keskusteluun. Hovioikeuden mukaan kysymys ei ollut sananvapauden rajoituksesta sen ydinalueella.
Hovioikeus arvioi, että turvallisuussalaisuuksien julkistamisesta oli aiheutunut konkreettinen uhka sananvapaudelle ja niille muille perus- ja ihmisoikeuksille, joita Suomen kansallisella turvallisuudella pyritään suojaamaan. Siten Suomen ulkoinen turvallisuus ohitti näissä olosuhteissa syytettyjen sananvapauden. Oikeuden mukaan sananvapauden rajoitus oli välttämätön valtion ulkoisen turvallisuuden turvaamiseksi, eikä rajoitus mennyt pidemmälle kuin oli perusteltua. Hovioikeus katsoi, ettei toimittajilla ollut sananvapauteen perustuvaa oikeutusta julkistaa tai yrittää julkistaa turvallisuussalaisuuksia. Lisäksi hovioikeus määräsi verkossa julkaistun artikkelin poistettavaksi.
Reaktioita Parin päivän kuluttua artikkelin julkaisusta Toimittajat ilman rajoja -järjestön Suomen-puheenjohtaja Ilkka Nousiainen kommentoi, että tapaus oli Helsingin Sanomilta ylilyönti ja virhe sekä lehdeltä että puolustusvoimilta.
Risto Uimonen, entinen Julkisen sanan neuvoston pitkäaikainen puheenjohtaja, ja Risto Kunelius, Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan johtaja, olivat sitä mieltä, että uutisoinnissa käytiin lain rajalla, mutta jos rikos oli tapahtunut, syyllinen ei ollut media vaan tiedon vuotaja. Uimonen näki tapauksessa yhtäläisyyksiä 45 vuoden takaiseen Zavidovo-vuotoon.