pienoiskuva|oikea|Tituksen kylpylän raunioista löydetty porfyyriallas, lempinimeltään, "Neron amme". Tituksen kylpylät (Thermae Titi) olivat antiikin Roomassa sijainneet kylpylät. Ne valmistuivat vuonna 80 jaa, ja olivat näin ollen vanhimmat keisarien rakennuttamat kylpylät. Rakennukset jäivät pois käytöstä luultavasti jo myöhäisantiikin aikana ja alkoivat raunioitua nopeasti. Historiaa Tituksen kylpylät sijaitsivat Esquilinus-kukkulalla, puistojen ja luksusasuntojen alueella. Tontin oli keisari Nero takavarikoinut omaa Domus Aureaa varten. Kun Nero oli syösty vallasta, hänen muistonsa pyrittiin häivyttämään kansan mielistä. Kylpylät luultavasti muutettiin nopeasti yleiseksi kylpyläksi Neron palatsin kylpylästä. Ne avattiin keisari Tituksen hallintokaudella ja sen jälkeen niitä kutsuttiin Tituksen kylpylöiksi.
Myöhempien keisarillisten kylpylöiden suunnittelijat ottivat Tituksen kylpylöistä mallia. Ne käsittivät Tituksen kylpyjen tapaan kylmän, lämpimän ja kuuman kylvyn. Niiden koko oli huomattavasti suurempi ja ne käsittivät myös ulkoilmauima-altaan.
Seuraajiinsa verrattuna Tituksen kylpylät olivat pienehköt. Niiden koon on arvioitu olleen 105- 120 metriä pituutta ja leveyttä. Rakennuksen edessä lienee ollut holvattu eteisrakennus josta on noustu monumentaalisia portaita itse kylpylään. Sen yhteydessä lienee ollut joko varastoja tai myymälöitä. Lisäksi kylpylöihin lienee kulunut pieni puutarha.
Trajanus rakennutti omat suuret kylpylänsä Tituksen kylpylöiden välittömään läheisyyteen, jonka jälkeen niiden käyttö väheni. Keisari Hadrianus kunnostutti niitä ja rakennuksia korjattiin vielä vuonna 238 jaa. 300-luvun loppupuolelta tiedetään, että osa rakennuksesta oli jo romahtanut. Tämän jälkeen rakennuksen korjaamiseen ei enää löytynyt resursseja. Sen arvokkaat marmorit ja tiilet käytettiin uusiorakennuksiin.
Renessanssiaikana heräsi kiinnostus antiikkiin ja sen rakennusten jäänteisiin. Raunioita tutkittiin ja niistä etsittiin taide-esineitä. Tituksen kylpylän raunioissa oli maahan hautautuneena suuri porfyyrikivestä veistetty amme joka löydettiin vuonna 1450. Se peitettiin, mutta kaivettiin esille ja paavi Julius II tuotatti sen Vatikaaniin, missä se on nykyään näyttellä. Raunioista löydettiin myös jäänteitä seinämaalauksista ja ne kopioitiin. 1500 luvulla arkkitehti Andrea Palladio teki raunioista piirroksia ja hänen ansiostaan voimme tehdä päätelmiä kylpylärakennuksen pohjapiirroksesta. Tuohon aikaan myös viereisen Trajanuksen kylpylöiden raunioita kutsuttiin Tituksen kylpylöiksi ja asian todellinen laita selvisi vasta vuonna 1895.
1600-luvulta alkaen rakennuksen raunioita purettiin kiihtyvällä vauhdilla. Tituksen kylpylöistä onkin jäljellä vain hyvin vähäisiä raunioita.
Lähteet
Lisää aiheesta https://digitalcollections.nypl.org/items/ae121100-c54f-012f-c42c-58d385a7bc34?canvasIndex=0 Luokka: Antiikin Rooman kaupungin kylpylät