Fagervikin joki on Uudellamaalla Inkoossa Fagervikissä sijaitseva puolitoista kilometriä pitkä joki, joka laskee Bruksträsketistä Backavikeniin ja siitä Suomenlahteen Fagervikenin pohjukkaan. Se muodostaa Bruksträsketin valuma-alueen 19 kilometriä pitkän pääuoman alajuoksun osuuden. Vaikka joen varressa on satoja vuosia sijainnut Fagervikin kartano, ei joella taida olla kutsumanimeä.
Joen kulku Joki alkaa Bruksträsketin eteläisimmän lahden itärannasta aivan Fagervikin kartanon ja Fagerviikin kirkon välistä. Rannassa on lyhyt luusua, joka kapenee kapeaksi ja vähävetiseksi joeksi. Joki alittaa kartanolle johtavan tien, sivuaa kolme rakennusta nopeasti virtaavana mutta kapeana uomana. Joki putoaa ensimmäisten vajaa matkallaan yhdeksän metriä. Sen jälkeen joki levenee patolammeksi, jonka vedenpintaa on nostettu kartanolle johtavan tien viereisellä padolla. Joki jatkaa padon jälkeen Fagerviikintien ali (yhdystie 1050) ja kerääntyy seuraavaan patolampeen. Tämä pato sijaitsee alempana kuin Bruksträsket ja joella on vielä pudotusta jäljellä . Toisen padon alla on joen koskimaista osuutta jäljellä . Tällä osalla joki kaartaa idän kautta kohti etelää ja virtaa puuston suojassa kohti Finnpadaa, joka sijaitsee Bärösundintien (yhdystien 1104) varressa. Tieltä on puoli kilometriä Backavikeniin, jonne joki laskee. Backavikenistä on lyhyt uoma mereen Suomenlahden Fagerviikiin. Joen viimeisen kilometrin osuus on yli viisi metriä leveä.
Historiaa pienoiskuva|Inkoon pitäjän kartta vuodelta 1844. Joki on syntynyt koskena, joka alkoi purkautumaan maankohoamisen seurauksena merestä erilleen kuroutuneen Bruksträsketin etelärannasta. Kun maankohoaminen edistyi eli merenpinta laski ja sen merenranta siirtyi kauemmaksi, piteni myös koski. Lopulta pitkä koski laski tasaisemmalle alueelle ja sen alajuoksu alkoi virrata ilman kuohuntaa Fagerviikin kohdalla sijainneeseen salmeen. Kun salmi mataloitui ja jakautui kahdeksi lahdeksi, laski joki muinaiseen Fagervikiin, joka on nykypäivään tultaessa lyhentynyt Backavikenin verran. Nykyinen Backaviken on lampi, joka laskee Fagervikiin. Joki oli pitkään Bruksträsketin lasku-uoma mereen, mutta nykyään sen virkaa hoitaa Backavikenin lasku-uoma.
Fagervikin museotien (yhdystie 1050) linjaus joen ylityksessä on sama kuin se oli keskiajalla, kun muodosti Turun ja Viipurin välisen suuren rantatien osuuden. Vapaana virtaavan joen kohtalo sinetöityi lopullisesti, kun alueelle perustettiin Fagervikin rautaruukki. Se perustettiin vuonna 1646 ja se oli viides Suomeen perustettu rautaruukki. Ruukin omistajat ovat isännöineet Fagervikin kartanoa ja ruukin työväki on asuttanut ruukin lähiympäristöä. Joen ympäristöön rakennettiin paljon tiestöä ja monia rakennuksia. Tietä ulottuivat merenrantaan asti, jossa toimi satama. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa on joen etelä- ja länsiosat maaston alavalla seudulla otettu viljelyyn . Jokea käytettiin lähinnä vesivoiman lähteenä, joten se padottiin ja vesi ohjattiin vesirattaisiin, jotka käyttivät esimerkiksi vesimyllyjä, sahalaitosta, mekaanista vasaraa ja ahjon puhaltimia. Raudan valmistus lopetettiin vuonna 1902.
Bruksträsketin valuma-alue
Bruksträsketin valuma-alue (81.070) kuuluu Suomenlahden rannikkoalueeseen (81) ja se sijaitsee Siuntionjoen- (22) ja Karjaanjoen- (23) päävesistöalueiden välisellä rannikkoalueella. Valuma-alueen pinta-ala on ja järvisyys on . Siinä sijaitsee yhdeksän vähintään hehtaarin (ha) kokoista lampea tai järveä. Niistä suurimpia ovat Bruksträsket () ja Högbensjön (). Joki muodostaa valuma-alueen pääuoman alajuoksun, mutta sen alin osuus kuuluu Backavikenin lasku-uomalle.
Huomautukset
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Inkoon joet Luokka:Bruksträsketin vesistö