Ravenna (lat.; ,Strabon: Geografika 5.213–214. )Klaudios Ptolemaios: Geografia et al. oli antiikin aikainen kaupunki Gallia cispadanassa Italiassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Ravennan kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.

Ravenna oli yksi Gallia cispadanan tärkeimmistä kaupungeista. Se oli alun perin umbrialainen asutus. Myöhemmin siitä tuli roomalainen siirtokunta. Augustus teki kaupungista vuonna 27 eaa. Rooman Adrianmeren laivaston tukikohdan. Ravennan suurin kokoistus alkoi myöhäisantiikin aikana. Honorius teki kaupungista vuonna 402 Länsi-Rooman valtakunnan pääkaupungin. Tämä johtui paikan helposta puolustettavuudesta: kaupunki oli luonteeltaan saarekas, kanavien halkoma ja soiden ympäröimä, ja muistutti monin tavoin nykyistä Venetsiaa. Myöhemmin kaupunki toimi Teoderikin ostrogoottivaltakunnan pääkaupunkina vuoteen 540, jolloin siitä tuli bysanttilaisen Ravennan eksarkaatin keskus.

Ravennan varhaiskristilliset kohteet myöhäisantiikin ja bysanttilaisen ajan taitteesta 400- ja 500-luvuilta muodostavat vuodesta 1996 Unescon maailmanperintökohteen nimellä Ravennan varhaiskristilliset muistomerkit.

Maantiede

Ravennan kaupunki sijaitsi Gallia cispadanassa eli Padus (nyk. Po) -joen eteläpuolisessa Galliassa laajan suo- ja laguuni­alueen eteläpäässä lyhyen matkan päässä Adrianmeren rannasta. Suoalue ulottui täältä aina Altinumiin saakka Venetiassa.Strabon: Geografika 5.213; Itinerarium Antonini Augusti s. 126. Kaupunki oli noin 17 kilometriä etelään Paduksen eteläisimmän haaran suusta ja 33 roomalaista mailia eli noin 49 kilometriä pohjoiseen samalla rannikolla sijainneesta Ariminumista.

pienoiskuva|vasen|Kuvitteellinen piirros antiikin ajan Ravennasta. Vincenzo Coronelli, n. 1708. Kaupungin sijainti oli hyvin erikoinen. Sitä ympäröivät joka puolelta suot ja laguunimaiset vedet, samanlaiset kuin ne jotka ympäröivät nykyisin Venetsiaa, ja se oli rakennettu Venetsian tavoin suoraan veteen, niin että sen talot ja rakennukset oli tehty paaluperustuksille. Kaupunkia halkoivat joet ja kanavat, jotka ylitettiin joko silloilla tai lauttojen avulla.Strabon: Geografika 5.213; Jordanes: Getica 29; Sidonius Apollinaris: Kirjeet (Epistulae) 1.5; Prokopios: Goottisota (De bello Gothico) 1.1; Claudianus: Panegyricus de sexto consulatu Honorii Augusti 495. Merkittävimpänä kaupungin poikki kulki pohjoisesta etelään Padenna-joki, joka oli yksi Paduksen haaroista. Se virtasi suunnilleen nykyisen Via Giuseppe Mazzinin paikalla. Laguunit olivat yhteydessä suoraan mereen, ja vuorovesi huuhteli kanavia päivittäin — seikka, jonka Strabon mainitsee kaupungin terveellisyyden syyksi. Ilman tätä Ravenna olisi ollut asuinkelvoton malarian takia.

pienoiskuva|vasen|Ravennan satamaa Classista esittävä mosaiikki. Sant'Apollinare Nuovon basilika. Ravennan kautta kulki etelästä Ariminumista tullut ja rannikkoa pitkin pohjoiseen kulkenut Via Popillia. Ravennan satamana toimi Augustuksen ajoista lähtien Portus Classis, usein vain Classis, noin neljä kilometriä kaupungista kaakkoon. Se oli yhdistetty Ravennaan pitkällä pengertiellä, joka tunnettiin nimellä Via Caesaris. Se kulki Classiksen halki ja päättyi Via Popilliaan. Ravennan ja Classiksen välillä, mutta lähempänä kaupunkia, oli toinen, lähes yhtä laaja esikaupunki nimeltä Caesarea.Jordanes: Getica 29; Sidonius Apollinaris: Kirjeet (Epistulae) 1.5; Prokopios: Goottisota (De bello Gothico) 2.29; Ravennan kosmografia 4.31. Nimellä Fossa Augusta tunnettu kanava johti osan Paduksen vedestä syvässä keinotekoisessa uomassa aivan Ravennan muurien juurelta ja laski Classiksen satamaan.Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.16 s. 20; Jordanes: Getica 29.

Nykyisen Ravennan sijainti ei muistuta lainkaan sitä, millaiseksi antiikin lähteet kuvaavat tuolloisen kaupungin paikan. Muutos johtuu kokonaan luonnonvoimista. Jokien alas kuljettama ja aaltojen sekä vuoroveden takaisin työntämä lietemassa on vähitellen täyttänyt kaupunkia ympäröineen laguunin ja sitä halkoneet kanavat. Niinpä nykyinen Ravenna sijaitsee tasaisella ja hedelmällisellä tasangolla noin kahdeksan kilomerin päässä merestä, josta sen erottaa leveä hiekkavyöhyke. Classiksen sataman paikka on nykyisin yli kuuden kilometrin päässä merestä.

Ravennan eteläpuolella virtasi kaksi jokea, Bedesis ja Vitis. Nykyisin kaksi jokea, Montone ja Ronco, yhdistyvät kaupungin eteläpuolella yhdeksi Uniti-joeksi; nämä kaksi pientä jokea virtasivat aiemmin erillisiä uomia pitkin mereen, mutta Klemens XII yhdisti ne 1700-luvulla yhdeksi ja ohjasi ne Unitin keinotekoiseen uomaan vuonna 1736. Ronco, joka on näistä kahdesta joesta eteläisempi, on luultavasti sama kuin Plinius vanhemman mainitsema Bedesis; itse asiassa Philipp Clüverin mukaan sitä kutsuttiin hänen aikanaan yhä nimellä Bedeso. Näin ollen Montone on sama kuin Pliniuksen mainitsema Vitis. Seuraavaksi hän mainitsee Anemon, joka on selvästi nykyinen Lamone kaupungin pohjoispuolella.Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.15 s. 20; Clüver, Philipp: Italia Antiqua s. 300.

Ravennan alue on aina ollut hedelmällinen, lukuun ottamatta meren viereistä hiekkavyöhykettä, ja se tuotti runsaasti hyvälaatuista viiniä, vaikka oli huomattu, että viiniköynnökset kuihtuivat nopeasti.Strabon: Geografika 5.214; Plinius vanhempi: Naturalis historia 14.2 s. 4. Plinius mainitsee myös sen puutarhat, joissa kasvoi erinomaista parsaa, ja viereinen meri tunnettiin piikkikampeloista.Plinius vanhempi: Naturalis historia 9.54 s. 79, 19.4 s. 19.

Historia Varhaishistoria

Ravennan varhaisimpien asukkaiden arvellaan olleen itaalisia kansoja, jotka olivat siirtyneet etelämmäs Aquileian alueelta noin 1400 eaa. Perimätiedon mukaan Ravennan valtasivat sittemmin etruskit ja myöhemmin keltit.

Strabonin mukaan Ravenna olisi ollut alun perin thessalialainen siirtokunta, mikä todennäköisesti tarkoittaa, että kyseessä olisi ollut pelasginen asutus. Tämä väite liittyi perinteisiin, jotka liittivät pelasgit naapurikaupunki Spinan perustamiseen. Myöhemmin, saman kirjoittajan mukaan, Ravennaan asettui joukko umbrialaisia siirtolaisia vahvistamaan sen asemaa etruskien kasvavaa valtaa vastaan, ja niin siitä tuli umbrialainen kaupunki. Se pysyi umbrien hallussa, kunnes siirtyi Rooman vallan alle.Strabon: Geografika 5.214, 5.217. Plinius taas kutsuu Ravennaa sabiinilaiseksi kaupungiksi — outo väite, jota ei ole kyetty selittämään.Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.15 s. 20. Joskus on arveltu, että kyseessä olisi ollut umbriasutus, joka säilytti kansallisen luonteensa lingonien (Lingones) gallialaisheimon ympäröimänä, kunnes sai roomalaisen siirtokunnan.

Kaupungin nimen alkuosa vaikuttaa olevan umbrialaista alkuperää ja peräisin sanasta rava, joka viittaa muun muassa ”suohon”, ”mutaan” ja ”kanavaan"; loppuosa -enna taas on etruskilaista perua. Varhaisimmat kaupungista tehdyt taidelöydöt 600–400-luvuilta eaa. ovat etruskilaisia. Kaupungin asukkaasta käytettiin latinaksi etnonyymejä Ravennas ja Ravennātis.

Rooman tasavallan aika

Ravenna liittyi Rooman vaikutuspiiriin noin vuonna 191 eaa. Se sai kansalaisoikeudet Lex Julian kautta vuonna 89 eaa.CIL XI 863. Ravennan nimi ei esiinny historiassa ennen myöhäistä Rooman tasavallan aikaa, mutta jo silloin se näyttää olleen merkittävä paikka. Vuonna 82 eaa., Mariuksen ja Sullan sisällissotien aikana jälkimmäisen sotapäälliköihin lukeutunut Metellus miehitti Ravennan ja käytti sitä sotatoimiensa tukikohtana.Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 1.89

pienoiskuva|Antiikin Ravennan sataman Classiksen raunioita. Myöhemmin Ravenna oli yksi niistä paikoista, joissa Julius Caesar vieraili usein Gallian-komentonsa aikana hankkiakseen lisäjoukkoja ja ollakseen yhteydessä ystäviinsä Roomassa.Cicero: Kirjeet Atticukselle (Epistulae ad Atticum) 7.1; Kirjeet ystäville (Epistulae ad familiares) 1.9, 8.1. Juuri ennen sisällissodan puhkeamista vuonna 49 eaa. hän perusti sinne päämajansa, josta käsin neuvotteli senaatin kanssa ja josta lopulta lähti Rubiconin ylittäneelle marssilleen Ariminumiin.Samat lähteet sekä Julius Caesar: Gallian sota 1.5; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Julius Caesar 30; Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 2.32. Kaupungin nimi esiintyy usein myös Antoniuksen ja Octavianuksen eli myöhemmän Augustuksen välisissä sisällissodissa, erityisesti Perusian sodan aikana,Appianos: Sisällissota (Bellum civile) 3.42, 97; 5.33, 50 jne. ja on selvää, että se oli jo tuolloin yksi tämän Gallia cisalpinan osan tärkeimmistä kaupungeista.

pienoiskuva|Domus dei Tappeti di Pietran lattiamosaiikkeja. Rooman keisariaika

Ei tiedetä, milloin Ravenna sai roomalaisen siirtokunnan. Strabon mainitsee, että hänen aikanaan se oli, kuten Ariminumkin, saanut joukon roomalaisia siirtolaisia,Strabon: Geografika 5.217. mutta ajankohtaa ei mainita. Se ei kuitenkaan muuttunut varsinaiseksi coloniaksi eli sotilassiirtokunnaksi, vaan lukuisat säilyneet kirjoitukset kutsuvat sitä municipiumiksi. Todennäköisesti Strabonin mainitsema siirtokunnan asuttaminen tapahtui Augustuksen aikana, ja juuri Augustukselle Ravenna oli velkaa sen merkityksen, joka sillä myöhemmän Rooman valtakunnan aikana tuli olemaan.

Vanhalla kaupungilla oli pieni satama Bedesis-joen suulla,Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.15 s. 20. mutta Augustus, päätettyään tehdä siitä pysyvän sotalaivastonsa tukikohdan Adrianmerellä, rakennutti vuonna 27 eaa. uuden ja tilavan sataman, johon mahtui 250 sotalaivaa,Jordanes: Getica 29. ja varusti sen kuuluisalla majakalla.Plinius vanhempi: Naturalis historia 36.12 s. 18. Sataman ympärille kasvoi nopeasti merkittävä asutuskeskus nimeltä Portus Classis eli Classis, ja kaupungin ja sataman väliin Caesarean esikaupunki.Jordanes: Getica 29; Sidonius Apollinaris: Kirjeet (Epistulae) 1.5; Prokopios: Goottisota (De bello Gothico) 2.29; Ravennan kosmografia 4.31. Näiden töiden lisäksi Augustus rakennutti nimeään kantaneen Fossa Augusta -kanavan.Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.16 s. 20; Jordanes: Getica 29.

Tästä ajasta lähtien Ravenna toimi pysyvänä asemapaikkana Rooman laivastolle, jonka tehtävänä oli vartioida Adrianmerta eli Ylämeren aluetta, siinä missä Misenum vartioi Tyrrhenanmerellä eli Alamerellä,Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 4.5, Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.100, 3.6, 40; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 49; Vegetius: De re militari 5.1; Notitia dignitatum II s. 118. ja se kohosi nopeasti yhdeksi Italian huomattavimmista kaupungeista. Samasta syystä siitä tuli tärkeä sotilastukikohta, ja keisarit valitsivat sen usein päämajakseen, josta käsin he saattoivat tarkkailla tai estää vihollisten etenemistä Italiaan. Vuonna 193 jaa. Septimius Severus miehitti sen marssiessaan Roomaan Didius Julianusta vastaan;Aelius Spartianus: Historia Augusta, Didius Julianus 6; Dion Kassios: Rooman historia (Historiae Romanae) 73.17. ja vuonna 238 Pupienus kokosi siellä armeijaa estääkseen Maximinus Thraxin etenemisen, kun hän sai tiedon tämän kuolemasta ennen Aquileiaa.Herodianus: Rooman historia 8.6, 7; Julius Capitolinus: Historia Augusta, Maximinukset 24–25, Maximus ja Balbinus 11–12. Sen vahva ja syrjäinen sijainti johti myös siihen, että sitä käytettiin usein merkittävien vankien säilytyspaikkana, kuten germaanipäällikkö Arminiuksen pojan ja sveebipäällikkö Marbodin kohdalla.Tacitus: Keisarillisen Rooman historia (Annales) 1.58, 2.63; Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Tiberius 20.

Myöhäisantiikista keskiajalle pienoiskuva|Keisari Honoriuksen suosikit. John William Waterhousen maalaus, n. 1883.